Uskokaa nyt. Lapset kuuluu tehdä parikymppisinä.

Mitäs minulle käy, kun olen saanut lapsia sekä 2-kymppisenä että kolmevitosena? Sekoaa-ei sekoa- sekoaa- ei sekoa *tillin tallin tönttö*

Minä kouluttaudun ensin, ettei tarvi sitten vinkua av:lla että olen köyhä mamma!;)

-tuleva juristi

Haha, nuoruus menetetty ja nyt vituttaa? :D

No osin totta. Valvominen ei tuntunut missään ja satunnaisesti jaksoi bailata ja tehdä asioita, jotka repäs täysin irti arjesta. Lasten kanssa käytiin vaikka missä ja persaukisuus oli elämäntapa. Lähes nelikymppisenä tehtiin iltatähti ja kotiin jämähtäminen kolahti kovaa. Valvominen aiheutti jatkuvaa itkupöhnää. Jos sai vapaata, se meni sohvalla maaten eikä antanut energiaa. Rahahuolet ahdisti, kun aaunto, autot ja kalliit harrastukset plus muu korkea elintaso oli ylläpidettävä. Tosin oli sekin ihanaa aikaa, mutta nuorena jaksoi eikä stressanu turhia.

Nelikymppinen on jo tasaantunut ja löytänyt itsensä joten mitään paineita esim. pussilakanoiden samanvärisyydestä tai lastenvaatteiden merkistä ei ole. Ateriatkin ovat aterioita energiansaannin takia eivätkä hampaat irvessä-taidetta instakuvien takia. Olen itse tullut äidiksi parikymppisenä, myös kolmekymppisenä että nelikymppisenä.

Isäni oli syntynyt v.  1912, äitini 1915-minä 1957. Keneltä minun pitäisi pyytää sitä anteeksi-olenko nyt joku epäkappale ? Oma tyttärentytär on pirteä  2v. Saanhan anteeksi myöhäisen tuloni maailmaan ?

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:10"]Nelikymppinen on jo tasaantunut ja löytänyt itsensä joten mitään paineita esim. pussilakanoiden samanvärisyydestä tai lastenvaatteiden merkistä ei ole. Ateriatkin ovat aterioita energiansaannin takia eivätkä hampaat irvessä-taidetta instakuvien takia. Olen itse tullut äidiksi parikymppisenä, myös kolmekymppisenä että nelikymppisenä.
[/quote]
Enemmän mun nelikymppisenä lapsen saaneet suorittaa ja tekee aikansa kuluksi face-päivityksiä luxusarjestaan kuin mitä me parikymppisenä lapsen saaneet. Tosin silloin ei ollu somea, joten kenenkään ei tarvinnu esittää kellekään mitään jatkuvasti.

Tein itse neljänteni 41-vuotiaana ja jaksoin huomattavasti paremmin kuin esikoisen kanssa 25-vuotiaana.

Suosittelen harrastamaan vanhaa kunnon kovaa hämähäkkipeppuseksiä. Siinä ei ole lapsien vaaraa, ja se aiheuttaa mielihyvää sekä sinulle, kumppanillesi, että myös hämähäkeille.

Harvalla on parikymppisenä hyvä tilanne lasten tekoon... menot menty, pitkä parisuhde taustalla, koulutus eikä talousongelmia.

Suurin osa ihmisistä jotka tekee lapset parikymppisenä on kolmekymppisenä eronnut ja elää uutta nuoruuttaan.

Uskokaa nyt, ihan biologiselta kannalta naisen "kuuluu" tehdä lapsia noin 15-45 -vuotiaana, yksilöllisen vaihtelun mukaan tätä ikähaarukaa voi vielä laajentaa kummastakin päästä. Miehillä hedelmällinen ikä jatkuu vielä kauan tuon jälkeen. Kaikki muut väitteet siitä, missä iässä "kuuluu" tehdä lapsia ovat vain surkea yritys pönkittää omaa itsetuntoa ja alistaa muulla lailla valinneita.

Jaa että keinohedelmöityksellä vaan yh-äidiksi parikymppisenä ja sitten avoisaa yh-elämää? Juu ei kiitos minulle. Halusin lapselle myös isän ja itselleni kunnollisen miehen. Ei harmita yhtään, että sain lapsen vasta kolmekymppisenä. En olisi ollut itsekään valmis yhtään aikaisemmin.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:20"]Uskokaa nyt, ihan biologiselta kannalta naisen "kuuluu" tehdä lapsia noin 15-45 -vuotiaana, yksilöllisen vaihtelun mukaan tätä ikähaarukaa voi vielä laajentaa kummastakin päästä. Miehillä hedelmällinen ikä jatkuu vielä kauan tuon jälkeen. Kaikki muut väitteet siitä, missä iässä "kuuluu" tehdä lapsia ovat vain surkea yritys pönkittää omaa itsetuntoa ja alistaa muulla lailla valinneita.
[/quote]

Niin samaa mieltä! :) monesti nämä jankuttajat ovat vain itse tyytymättömiä valintoihinsa.

Ite halusin saada lapset ennen kuin kolme kymppiä mittarissa. Muksut tuli 22, 24, ja 28 vuotiaana. Ja enempää ei tipu. Nakit kävi leikkurissa!!! Jaksan ja en jaksa tässä välillä. Olisi kyllä nyt vähän reilu 30 raskasta ajatellakaan että nyt tulisi ensimmäinen lapsi. Ja aika moni ikäiseni ympärilläni tuskailee miten raskasta on. Oli se raskasta minullakin, mutta nyt en kestäisi alkuunkaan enää. Hellittelen ajatusta että kun olen 40, on nuorimmainenkin jo 12 vuotias, ja jos hyvin käy niin kerkeän aikanaan olla virkeänä auttamassa myös mahdollisten lasten lasten hoidossa!

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:19"]Harvalla on parikymppisenä hyvä tilanne lasten tekoon... menot menty, pitkä parisuhde taustalla, koulutus eikä talousongelmia.

Suurin osa ihmisistä jotka tekee lapset parikymppisenä on kolmekymppisenä eronnut ja elää uutta nuoruuttaan.
[/quote]

Niin, mutta on myös meitä, jolla on kaikki valmiina. Loistava parisuhde, oma asunto, kaksi uutta maksettua autoa, hyvä tukiverkosto jne. Mies ollut vakityössään vuosia, minä suoritin amk-tutkinnon töiden ohella 2,5 vuodessa. Meillä on ainakin kaikki valmiina lasta varten.

T. Onnellinen 22-vuotias, rv 16

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:59"]

Nelikymooisinä ei kuulu tehdä lapsia, vaan odotellaan lapsenlapsia. Kuopion tapahtimat tästä todisteena. Sitä ei vaan keski-ikäisenä enää jaksa. t. 41v, kolmen teinin isä

[/quote]

Uskokaa nyt,lapset kuuluu tehdä silloin kun on valmis vanhemmaksi,ei jossain tietyssä iässä.

Ei. Olisin ollut huono äiti koska olin liian lapsellinen, itsekäs ja menovaihe oli vielä päällä.

Opiskelut oli kesken eikä oltu vielä naimisissa ja olimme liian köyhiäkin...

Mitäpä jos menisit tämän ilosanoman kanssa jollekin miesten palstalle? Katsos, kun se lasten tekeminen ei ole vain naisesta kiinni. Yleensä mies haraa vastaan.

Enemmän on vanhempia äitejä meillä asiakkaana. Samaan tahtiin, kun synnyttäjien keski-ikä nousee, myös äitien väsymys ja masentuneisuus on lisääntynyt. Tähän vaikuttavat monet seikat. Yksi suurin on tämä harhaluulo, että ura ja talous pitää olla kunnossa. Lapsihan ei estä opiskelua, ei työntekoa minkään ikäiseltä äidiltä. Lapsi ei myöskään tarvitse taloa, autoa eikä muhkeaa pankkitiliä. Yli kolmekymppiset on nykyisin paljon lapsellisempia kuin parikymppiset kymmenen vuotta sitten. Osataan kieliä, muttei ymmärretä järjenääntä. Kokonaisuuksien hahmottaminen on olematonta.
Olen psyk sh ja tehnyt 20 vuotta erilaista kuntoutustyötä, joten kaikenlaista on nähty. Lapselle paras kasvupaikka on sellaisten vanhempien kanssa, jotka ottavat hänen kehityksestään vastuun. Ikä ja status ovat sivuseikkoja.

Lapsi pilais mun nuoruuden. Katotaan kymmenen vuoden päästä.
N23