Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa positiivisia asioita lapsiperhe-elämästä, ei vaan uupumusta
25.11.2014 |
Uuvuttiko ensimmäien lapsen saaminen vai elitkö ihanaa aikaa? Kertokaa rohkaisevia esimerkkejä perhe-elämästä kohta ensimmäisen lapsen saavalle tulevalle äidille. Nyt on liikaa uuppumus kaikkialla esillä, pelottaa jo valmiiksi miten itselle käy.
Kommentit (23)
Tänään aamulla kuuden aikaan 5v:n huoneesta kuului kolina ja ryminä. Sitten hän könysi viereen hervoton pehmolelu kasa käsissään ja mumisi "äiti, tulen sinun peiton alle ja toin nämä unikaveritkin koska tää on maailman paras paikka!"
Se hetki kun nousin ylös ja näin muksun tulevan viereen unisena, kömpelönä (jalat ja kädet ovat kasvaneet hirmuista vauhtia tänä syksynä eikä lapsi aina meinaa hallita niitä) ja sitten nuo sanat. Voih!
Uninen iso pieni ihme pää samalla tyynyllä kanssani tuhisemassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat lapseni ovat olleet koliikkivauvoja. Esikoinen oli lisäksi äärimmäisen huono nukkumaan ja syömään. Myönnän, että olin todella väsynyt äiti ensimmäiset kolme vuotta. Mutta siitä huolimatta... Nyt kun aika on jo kullannut muistot, mieleen on jäänyt oikeastaan vain niitä hyviä puolia. Se lapsen rakkaus ja luottamus, usko siihen, että äiti on parasta maan päällä, on jotain aivan uskomattoman ihanaa. Se, miten itkevän lapsen saa tyyntymään, miten jännittävässä tilanteessa pienet kädet automaattisesti kiertyvät äidin kaulaan, miten huonostikin nukkuva lapsi lopulta uuvahtaa äidin kainaloon, miten lapsen koko naama loistaa, kun saa esitellä äidille jotain tekemäänsä... Niitä hetkiä minä kaipaan nyt, kun lapset ovat jo isoja.
Kunpa jokainen äiti ja isä väsymyksen hetkellä muistaisi, että aikansa sitä vain kestää. Se väsymyksen ja riittämättömyyden tunne ei ole ikuista.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:20"]
Haluan kertoa eilisestä. Vauva oli herännyt puoli neljältä. Lähdin päivällä kaupoille, että piristyisin. Vauva kuitenkin hermostui kesken kaiken ja huusi bussimatkan, kaupassa ja vielä kotimatkalla. Kantamuksia oli paljon joten turhautti ottaa vauva syliin, kun kotiin oli vielä reilu kilometri matkaa. Mutta sillä sekunnilla kun nappasin vauvan syliin ja katsoin häntä silmiin, niin sain niin valloittavan, veikeän hymyn, ettei oikeastaan enää haitannut että väsytti ja vitutti.
[/quote]
Kanssamatkustajiasi ja -ostoksillakävijöitäsi tuo varmaan lohdutti myös "vitusti".
[/quote]
Useimmilla kanssamatkustajilla on kokemuksia pienestä lapsesta. Me tiedämme, että lapsen tarpeet pitää täyttää heti, ja lapsi ei voi sen itkunsa kanssa odottaa, tai lopettaa sitä vain aikuisen mieliksi. Jos ei kestä sitä, että samassa tilassa on itseä vanhempia ja nuorempia, jotka eivät ole äänettömiä ja vaivattomia, kannattaa hankkia ihan oma auto.