Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kummallinen olo psykiatrin jälkeen

Vierailija
24.11.2014 |

Kävin tänään psykiatrilla, ja sain ihan selkeitä ohjeita ja diagnoosin häneltä. Sen jälkeen on ollut kuitenkin outo olo, sellainen ahdistunut ja "hullu" fiilis vaikka siis diagnoosina so far pelkkä sekamuotoinen ahdistus ja masennus sekä psyykkinen trauma. Tuntui niin kamalalta kaivella lapsuutta ja traumaattisia asioita ja kuulla ammattilaiselta että tarvitsen lääkitystä ja ryhmäterapiaa ja ties mitä..

Kommentit (47)

Vierailija
41/47 |
27.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

mä en myös ymmärrä, miksi ihmiset janoaa jotain typeriä luokituksia otsaansa, koska itse sykiatri saisi itselleen samoilla metodeilla sata eri tautiluokitusta..

lampaita ovat ihmise,t jotka uskovat valkoisen takiin tuovan jonkun ihme jumalisuuden määritellä ihmisen olemusta jonkun tautiluokan alle.

olkaa ketä olette älkääkä luovuttako ihmisyyttänne muutaman tentin läpikäyneelle aivopestylle idiootille.

joo ja tän vois varmaan luokitella tilaksi: sairaudentunnottomuus sekä auktoriteettien vastustaminen ;) :D haha!

Vierailija
42/47 |
27.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos pääkopassa on jotain joka estää normaalin elämän (itse nukun keskimäärin 3 tuntia yössä ilman lääkitystä), antaisin minä mielummin erikoislääkärin tutkia mikä on vialla kuin esimerkiksi sinun 29. Aina saa olla kriittinen ja käyttää omaa päätä, mutta lääkärillä on koulutus ja kokemus, jonka pohjalta hänellä on ihan hyvätkin mahkut olla oikeassa. Terveisin hullu Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/47 |
27.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hmm.

Musta taas on aina tuntunut psykiatrin kanssa, etten pääse puusta pitkään. Siis mitään syitä en koskaan keksi eikä hänkään. Silti on masennusta sun muuta ahdistusta ja sosiaalisia pelkoja.

Kai sitten johtuu juuri tuosta, että olen jo pitkään käyttänyt masennuslääkkeitä ja otan niitä ihan mielelläni, koska mulla ne todella auttavat oloon. Nukun paremmin, en ahdistu ihmisistä yhtä paljon kuin ilman lääkkeitä ja masennus laimenee tasaiseksi hiljaiseksi tyytyväisyydeksi.

Puhuminen on tuonut noin pari päivää kestävän helpotuksen, siinä kaikki. En muista, että mitään omituista oloa olisi koskaan ollut sen jälkeen eikä mitään traumojakaan ole juuri löytynyt. Mä taidan vaan olla ihan syntymähullu. :)

Vierailija
44/47 |
27.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä nämä teidän lapsuuden traumanne ovat? Olen menossa itse puhumaan omastani ensimmäistä kertaa ensi viikolla.

Vierailija
45/47 |
27.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 19:59"]Mitä nämä teidän lapsuuden traumanne ovat? Olen menossa itse puhumaan omastani ensimmäistä kertaa ensi viikolla.
[/quote] todistin murhan lapsena. Ap

Vierailija
46/47 |
27.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 19:59"]Mitä nämä teidän lapsuuden traumanne ovat? Olen menossa itse puhumaan omastani ensimmäistä kertaa ensi viikolla. [/quote] todistin murhan lapsena. Ap

[/quote]

 

Aikamoista. Kuinka vanha olit? Omani liittyy väkivaltaiseen isääni ja pelossa elämiseen.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/47 |
18.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tee kantelu