Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kummallinen olo psykiatrin jälkeen
24.11.2014 |
Kävin tänään psykiatrilla, ja sain ihan selkeitä ohjeita ja diagnoosin häneltä. Sen jälkeen on ollut kuitenkin outo olo, sellainen ahdistunut ja "hullu" fiilis vaikka siis diagnoosina so far pelkkä sekamuotoinen ahdistus ja masennus sekä psyykkinen trauma. Tuntui niin kamalalta kaivella lapsuutta ja traumaattisia asioita ja kuulla ammattilaiselta että tarvitsen lääkitystä ja ryhmäterapiaa ja ties mitä..
Kommentit (47)
Hullu no:11 palaa terapiasta. Olenkin tällä hetkellä vähän hullumpi kuin kuvittelin, sarjassa pamahti vastaanottoaikoja lisää viikon välein. Olen taas hukannut itseni hakoteille. Lähdetään siitä, että pahan paikan tullen pitäisi katsoa omia käsiään ja katsoa, että ne ovat AIKUISEN kädet, olen nyt vuonna 2014 aikuinen enkä lapsi. Ja sille persoonani lapsiosalle pitää luoda turvapaikka, jonne hänet voi panna piiloon tarvittaessa. Tappelin mörköjen kanssa ja tein itselleni monsteriminän, joka vihaa kaikkia.
Tuntuu niin epätoivoiselta, onko koskaan elämässä hetkeä, jolloin traumat eivät huutele kesken kaiken ja pilaa milllon mitäkin! Hyvä puoli on se, että nyt itkuakin irotaa. Yleensä ei. Näillä mennään ja pistetään saapasta toisen eteen, "kohta on joulukin ja mitähän se pukkikin tuo"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatri on koulutuksestaan huolimatta vain ihminen, ei kannata ottaa niin tosissaan, mitä hän sanoo. Hänén näkemyksensä voivat olla hyvin subjektiivisia.
Varo tollaista psykiatria, joka tekee noin nopeasti diagnoosin ja vaatii ekalla kerralla kaivelemaan paljon!
Hullu Ap pääsi juuri luennoilta. Olo on ihan irrallinen, onneksi kotona odottaa dvd-boksi Game of Thronesia, ehkä sillä helpottaa vähän tämä ahdistus. Tosin kohta loppuu jaksot kesken ja sitten kauhea paniikki etsiä jotain uutta mihin uppoutua. Hulluille toverilleni yhdelletoista tsemppiä paljon, seurailen tätä ketjua kyllä jos haluat myöhemminkin kirjoitella kanssani :) hullua ymmärtää parhaiten toinen hullu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:16"]
Hullu no:11 palaa terapiasta. Olenkin tällä hetkellä vähän hullumpi kuin kuvittelin, sarjassa pamahti vastaanottoaikoja lisää viikon välein. Olen taas hukannut itseni hakoteille. Lähdetään siitä, että pahan paikan tullen pitäisi katsoa omia käsiään ja katsoa, että ne ovat AIKUISEN kädet, olen nyt vuonna 2014 aikuinen enkä lapsi. Ja sille persoonani lapsiosalle pitää luoda turvapaikka, jonne hänet voi panna piiloon tarvittaessa. Tappelin mörköjen kanssa ja tein itselleni monsteriminän, joka vihaa kaikkia.
Tuntuu niin epätoivoiselta, onko koskaan elämässä hetkeä, jolloin traumat eivät huutele kesken kaiken ja pilaa milllon mitäkin! Hyvä puoli on se, että nyt itkuakin irotaa. Yleensä ei. Näillä mennään ja pistetään saapasta toisen eteen, "kohta on joulukin ja mitähän se pukkikin tuo"
[/quote]
Mielestäni tuo vaikuttaa pelkästään myönteiselle, että sinut otetaan tosissaan ja vastaanottoaikoja tarjotaan tarpeeksi tiheään tahtiin. Noi sun traumasi voivat olla sen verran työläitä, että niitä pitää työstää tuolla tahdilla. Ja aluksi se tosiaankin sattuu, kun joutuu käsittelemään ikäviä asioita. Toi on minulle tuttua. Samoin se, että sieluun sattui ihan perkeleesti, kun psykiatri kaiveli kipukohtia tavatessamme. Noh, minutkin otettiin tosissaan ja tunsin kuitenkin olevani hyvissä käsissä lempeän terapeutin vastaanotolla ja toivuin tuosta melkoisesti.
Mutta tsemppiä sulle. Kestää aikansa hyväksyä diagnoosit. Niitä tarvitaan, jotta sinulle osataan tarjota oikeanlaisia hoitokeinoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 21:13"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 19:59"]Mitä nämä teidän lapsuuden traumanne ovat? Olen menossa itse puhumaan omastani ensimmäistä kertaa ensi viikolla. [/quote] todistin murhan lapsena. Ap
[/quote]
Aikamoista. Kuinka vanha olit? Omani liittyy väkivaltaiseen isääni ja pelossa elämiseen.
ap
[/quote] olin yhdentoista. T. Ap
terkkuja hulluille nro yhdelletoista! <3
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:29"]Hullu Ap pääsi juuri luennoilta. Olo on ihan irrallinen, onneksi kotona odottaa dvd-boksi Game of Thronesia, ehkä sillä helpottaa vähän tämä ahdistus. Tosin kohta loppuu jaksot kesken ja sitten kauhea paniikki etsiä jotain uutta mihin uppoutua. Hulluille toverilleni yhdelletoista tsemppiä paljon, seurailen tätä ketjua kyllä jos haluat myöhemminkin kirjoitella kanssani :) hullua ymmärtää parhaiten toinen hullu!
[/quote]
Oho, alkuperäinen hulluhan kuulostaa ihan minulta luentoineen ja Game of throneseineen! Kun oma ahdistus helpotti vähän, rupesin taas lukemaan. Kirjoihinkin on mukava paeta. Kiitos tsempistä ja tsemppiä myös sinne! T hullu nr 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi, eikös nuo ketipinorit ole ihan kauheeta myrkkyä. Vältä lääkkeitä jos vaan mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä päivittelee hullun elämää
Ketipinor on tosiaan aika myrkky, pistää mulla ainakin tajun kankaalle niin että tuntuu, vähän alle tunti menee ja sen jälkeen on sellainen olo kuin olisi lavan kaljaa pistänyt kurkusta alas. Pitäisi koittaa selvitä muutamasta tentistä nyt, onneksi enää pari viikkoa jäljellä ja sen jälkeen voin siirtyä joululomalle. Toivottavasti hulluilla tovereillani menee hyvin <3 Ahdistus on minulla hieman vähentynyt sen jälkeen kun olen ruvennut nukkumaan kunnolla.
Onko tosiaan näin ettei ole normaalia? Mulla oli vähän kumma olo siitä että mun elämänmittaisen epäselvän ongelmani kartoittamiseen psykiatrilla meni pelkkä tunti ja that's that ja ketipinorit kouraan unettomuuteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulle tehtiin "diagnoosi" jo tokan juttelukerran aikana. Lievää masennusta ja ahdistusta, joskaan ne eivät ole diagnoosn alla vaan oireita oikeasta syystä eli eräästä lapsuuden traumasta. Tätä en tiennyt itse, avauduin ja kerroin tämänhetkisiä tuntemuksia ja psykologi kokeili kepillä jäätä - osuen oikeaan. Nyt sitä on helpompi lähteä purkamaan.
Ap:lle tsemppiä jatkoon.
Mikä sen olon aiheutti? Jos se oli vanhojen kaivelu, niin sehän on ihan ymmärrettävää. Vanhat asiat taas nousivat tietoisuuteen, vaikka olet niitä piiloon yrittänyt painaa, ja ne ahdistavat.
Vai ahdistaako sinua diagnoosin saaminen? Miksi?
Multa kyseltiin kaikki suhteesta vanhempiin ja käytiin läpi exät ja entiset ystävät ja nykyiset ystävät ja seurustelukumppani, kyseltiin seksuaalista ja sukupuolista identiteettiä ja psykiatri jäljitti mun oireet erääseen traumaan, jota en ole edes ajatellut vuosiin. Sanoi sentään, että posttraumaattisuuden osuutta pitää vielä kartoittaa etten suoraan saanut PTSD-diagnoosia. Mutta ilmeisesti ryhmäterapia sopii hyvin turvattomuutta kokeville ihmisille.
Ap
Ammattitaitoinen psykiatri selvittää nopeasti karkeat linjat vastaanotolla jotta saisi sulle parhaan avun perusteltua lähetteeseen tai b-todistukseen. Siitä on kyse. Jos et olisi saanut diagnoosia et saisi apuakaan. Et ole sen sairaampi kuin ennenkään. On vain rajua kuulla ne asiat ja saada mustaa valkoisella niistä.
Minullekin jää usein irrallinen ja epätodellinen olo terapeuttieni tapaamisen jälkeen ja he ovat siitä tietoisia. Olen saanut paljon hyviä neuvoja kuinka "kiinnittää itseni taas tähän maailmaan ja aikaan". Kyse on kai jonkinlaisesta lievästä dissosiaatio- ja depersonalisaatio-oireesta. Pääsen takaisin normaaliin olotilaan tekemällä jotakin fyysistä: ajamalla autolla 50km, kävelemällä, menemällä uimahalliin tai laulamalla. Jos muu ei onnistu, niin reisien taputtelu niin, että kädet menevät keskiviivan ohi.
MInullakin mm. traumaperäistä stressihäiriötä.
Alue: Aihe vapaa
Täällä hullu nr 3. Sain viime viikolla noottia, etten ole kuulemma sitoutunut tarpeeksi hyvin terapiaan. Fakta on, että minun täytyy hoitaa myös muut elämäni osa-alueet. En ole muuten diagnoosia saanut, enemmänkin asenne, että elämä aiheuttaa erilaisia asioita. Kai täällä omassa nupissakin on jotain epätasapainossa. ..