Lue keskustelun säännöt.
Neljäs kuolema, katsoiko kukaan
24.11.2014 |
äsken kyseisen dokumentin? Minussa heräsi muutama ajatus, oletteko kukaan samaa mieltä:
Rouva oli martyyri, joka oli erittäin kyllästynyt miehensä hoitoon.
Kukaan muu ei osannut miestä hoitaa.
Kun mies kuoli, niin meni auto vaihtoon ja rouvalle tuli uusi look.
Koira taloon ja elämä voi alkaa ilman "jarruna" ollutta miestä.
Jotenkin olen kuvitellut, että wt on nuori, mutta näkyy niitä olevan vanhemmissakin.
Kommentit (57)
On ikävää, mutta ehkä ajalle tyypillistä, että emaptia on mennyt niin kortille että tällaisia avauksia ja (joitakin) kommentteja saa luettavakseen. Selvästi ne tulevat ihmisiltä, jotka eivät koskaan ole hoivanneet ketään, eivät tunne vaikeastio sairaan tai vammaisen perheen arkea jne.
Kun ei ole paljonkaan kärsimystä nähnyt on helppoa ajatella kaavamaisesti: kärsimyksestään puhuva ihminen on marttyyri, kun hoitovastuu loppuu ei saa vaihtaa lookia, ei matkustella ...
Tiedoksi: vanhusten ja sairaiden laitospaikkoja vähennetään jatkuvasti, yhteiskunta tukeutuu omaishoitoon yhä enemmän. Ehkä ap:n mielestä pitäisi laatia omaishoidon etikettisäännöt?
Omaishoidon todellisuudesta löytyy tietoa netistä. Dokumentin Eija oli vieraana Radio Ylen 1:n Mitä maksaa-ohjelmassa viime viikolla, ohjelma löytyy Ylen Areenasta. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vielä katsonut, se on tallennuksessa. Mutta tunnen tämän rouvan mutkan kautta ja ap on oikeassa. Rouva on todellakin marttyyri pahinta lajia ja erittäin vihainen ja pahansuopa ihminen. Heidän luonaan ei jaksa kukaan olla avustajana juuri rouvan takia, jolle ei kelpaa mitään. Hän haukkuu työntekijät netissä vertaisryhmässä ja on aina tukkanuottasilla kaikien kanssa viranomaisista, hoitoolaitoksista ja tuttavista alkaen.
Hieno ihminen, hieno nainen tämä! Saa ollakin vähän marttyyri. Omassa suvussa isovanhemmat on heitetty hoitokotiin vaikka eivät todellakaan ole noin vaikeasti hoidettavia. Kenelläkään ei ole kuulemma aikaa heitä hoidella vaikka esim. Kaksi tätiäni muutti välittömästi mummoni taloon kun mummo jätettiin ja hylättiin vanhainkotiin. Kun sanoin että haetaanpa mummo takaisin kotiin vastaus oli että sitten sinä maksat kaiken hoidon ja hoidat sitä myös itse. He ei laita tikkua ristiin. Katkaisin välit heihin ja nyt käyn päivittäin vanhainkodilla mummoa katsomassa. Suunta on ollut jyrkkää alamäkeä kunnossaan. Kyllä arvostan tätä vanhaa rouvaa, vaikka olisikin vähän martyyrisoitunut ajan kuluessa. Mietikääpäs nyt esim. Sitä kuinka paljon tämä vanha rouva on säästänyt veronmaksajien rahoja kun on hoitanut miestään kotona. Luultavasti satoja tuhansia euroja! Mitä sitten jos vaihtaa autonsa miehen kuoleman jälkeen. Tai asuu yli suuressa talossa. Jos hänellä on siihen varaa, niin asukoon. Monesti vanhuksille on tärkeää olla rakkaassa kodissa eikä ne halua muuttaa minnekään kerrostalo yksiöön. Kyllä tuosta naisesta huomasi mitä on aito låhimmäisenrakkaus!
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:20"]En ole vielä katsonut, se on tallennuksessa. Mutta tunnen tämän rouvan mutkan kautta ja ap on oikeassa. Rouva on todellakin marttyyri pahinta lajia ja erittäin vihainen ja pahansuopa ihminen. Heidän luonaan ei jaksa kukaan olla avustajana juuri rouvan takia, jolle ei kelpaa mitään. Hän haukkuu työntekijät netissä vertaisryhmässä ja on aina tukkanuottasilla kaikien kanssa viranomaisista, hoitoolaitoksista ja tuttavista alkaen.
[/quote]
Täytyypä sanoa näin omaishoitajana että viranomaisten kanssa saa todellakin olla kokoajan tukkanuottasilla että saa edes jotain apua tähän arkeen!
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:20"]
En ole vielä katsonut, se on tallennuksessa. Mutta tunnen tämän rouvan mutkan kautta ja ap on oikeassa. Rouva on todellakin marttyyri pahinta lajia ja erittäin vihainen ja pahansuopa ihminen. Heidän luonaan ei jaksa kukaan olla avustajana juuri rouvan takia, jolle ei kelpaa mitään. Hän haukkuu työntekijät netissä vertaisryhmässä ja on aina tukkanuottasilla kaikien kanssa viranomaisista, hoitoolaitoksista ja tuttavista alkaen.
[/quote]Kiitos tästä. Eli pitkälti oikeassa olen. Itse olen myös ollut 25 vuotta hoitoalalla ja nähnyt kaikenlaista. Mietin tuota myös, että ei ole ollut hoitajille kaikkein mukavin käyntipaikka. -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 23:02"]Olisihan sen miehen voinut laittaa välillä laitosjaksolle, että vaimo saisi levätä. En toki tarkoittanut, että vaimo olisi pitänyt haudata elävältä miehensä mukana, mutta jotenkin tuntui toipuvan nopeasti kaikesta.
Puuttui vain uusi miesystävä. -ap-
[/quote]Se ei ole huono asia että toipuu nopeasti.Huonompi vaihtoehto on jäädä katkeraksi ja surkutella loppuelämä miksi minulle kävi näin.Olen aina ihaillut ihmisiä jotka hyväksyvät väistämättömän,se vaatii suuren määrän nöyryyttä.
Tämä oli vain sinun näkemyksesi, itse näin asiat aivan toisin. Jokatapauksessa koira oli aivan hurmaava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi kaks ensimmäistä lausetta mullekin tuli mieleen
Tottakai oli väsynyt ja kyllästynyt. Omakin terveys hoitamisen takia mennyt. Auto vaihtoon tottakai, mitä se enää inva-autolla olisi tehnyt. Lookki uusiksi ja koiranpentu taloon: Oikea meininki, vai oisko se rouva pitänyt haudata elävältä miehensä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kyllä nähnyt asioita noin... Toki välillä oli nähtävissä että vaimo oli väsynyt, mikä on ymmärrettävää; pitkäaikainen vaikeahoitoinen omainen, iäkäs rouva. Nostan kyllä hattua. Ja todella näkyi rakkaus ja hyvä hoito.
Kelle uupuneet omaishoitajat "tiuskisivat" jos ei meille hoitajille, ei sitä kukaan ota henkilökohtaisesti.
Hyvä että vaimolla vielä kuntoa ja elämänhalua riittää nauttia eläkepäivistä. Ja koira oli suloinen!
Milloin ap:n mielestä olisi ollut soveliasta vaihtaa auto, hommata koira, alkaa vaihteeksi huolehtia itsestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:25"]
Omassa suvussa isovanhemmat on heitetty hoitokotiin vaikka eivät todellakaan ole noin vaikeasti hoidettavia. Kenelläkään ei ole kuulemma aikaa heitä hoidella vaikka esim. Kaksi tätiäni muutti välittömästi mummoni taloon kun mummo jätettiin ja hylättiin vanhainkotiin. Kun sanoin että haetaanpa mummo takaisin kotiin vastaus oli että sitten sinä maksat kaiken hoidon ja hoidat sitä myös itse. He ei laita tikkua ristiin. Katkaisin välit heihin ja nyt käyn päivittäin vanhainkodilla mummoa katsomassa.
[/quote]
Niin, mikäs siinä on että sinä voit vaatia tätejäsi hoitamaan mummoa, mutta jos he kieltäytyvät ja ehdottavat että hoida sinä jos kerran haluat niin ei kelpaa? Miksi et itse ryhtynyt omishoitajaksi?
Näin oli. Mersu oli pihalla ja passit heti hakuun. Koira oli aivan emäntänsä näköinen. Miksi muuten koirat ovat järjestään omistajiensa näköisiä?
Mä en oikein kestä näitä facen ynnämuiden palstojen "vertaistukia". Siellä nämä jaxuhalit, sydänmet, peukutukset ja enkelijutut on jotenkin niin korneja. Juuri marttyyrit hakee näitä juttuja.
No anyway. Eihän olisi ollut pakko hoitaa kotona jos ei jaksa. Tietenkin on tunnepuolikin asiassa mukana, tiedä häntä,mutta eiköhän se olisi ollut paras ratkaisu kaiken kaikkiaan.
Se, että alkoi elämään ja käyttämään omaisuuttaan ei kuitenkaan kuulu kelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan sen miehen voinut laittaa välillä laitosjaksolle, että vaimo saisi levätä. En toki tarkoittanut, että vaimo olisi pitänyt haudata elävältä miehensä mukana, mutta jotenkin tuntui toipuvan nopeasti kaikesta.
Puuttui vain uusi miesystävä. -ap-
On aina helppo tuomita muita. On takuulla raskasta luopua yhteisestä elämästä, sellaisesta, joksi sen oli kuvitellut ja suunnitellut. Kukaan meistä ei voi kuvitella miten raskasta on hoitaa halvaantunutta aviomiestä. 24/7 14 vuoden ajan. Vaimo rakasti syvästi miestään ja oli jostain syystä pettynyt hoitokodin hoitoon, näen tätä itse työssäni ja liittyy paljolti siihen luopumisen tuskaan. Elämän on täällä jatkuttava, vaikka rakas ihminen lähteekin. Kyseessä oli jo "neljäs" kuolema ja mies itsekin oli halunnut kuolla, joten eiköhän rouva ole autonsa, koiransa ja lookinsa ansainnut.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:14"]
On ikävää, mutta ehkä ajalle tyypillistä, että emaptia on mennyt niin kortille että tällaisia avauksia ja (joitakin) kommentteja saa luettavakseen. Selvästi ne tulevat ihmisiltä, jotka eivät koskaan ole hoivanneet ketään, eivät tunne vaikeastio sairaan tai vammaisen perheen arkea jne.
Kun ei ole paljonkaan kärsimystä nähnyt on helppoa ajatella kaavamaisesti: kärsimyksestään puhuva ihminen on marttyyri, kun hoitovastuu loppuu ei saa vaihtaa lookia, ei matkustella ...
Tiedoksi: vanhusten ja sairaiden laitospaikkoja vähennetään jatkuvasti, yhteiskunta tukeutuu omaishoitoon yhä enemmän. Ehkä ap:n mielestä pitäisi laatia omaishoidon etikettisäännöt?
Omaishoidon todellisuudesta löytyy tietoa netistä. Dokumentin Eija oli vieraana Radio Ylen 1:n Mitä maksaa-ohjelmassa viime viikolla, ohjelma löytyy Ylen Areenasta. Suosittelen.
[/quote]
Mikä sinä olet arvioimaan kuinka paljon kukakin on kärsimystä kokenut! Voin kertoa että kun on juurikin kärsimystä kokenut, tällainen marttyyrius saa näkemään punaista eikä siitä empatiapisteitä heru. Nämä "joidenkin" kommentit siis ovat hyvinkin omakohtaisesti asian kokeneiden mielipiteitä.
"Säästänyt veronmaksajien rahoja..." voi voi, säästi omiakin rahojaan kun ei raatsinut ostaa mielelleen hoitoapua. Valittaminen toki on ilmaista. Sitä ei kuitenkaan kannata tehdä jos mies tarvitsee apua ja olisi rahaa sitä hankkia.
Tuntui todellakin tämä rouva kovin äksyltä ja hankalalta valittavalta naiselta.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:54"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:25"]
Omassa suvussa isovanhemmat on heitetty hoitokotiin vaikka eivät todellakaan ole noin vaikeasti hoidettavia. Kenelläkään ei ole kuulemma aikaa heitä hoidella vaikka esim. Kaksi tätiäni muutti välittömästi mummoni taloon kun mummo jätettiin ja hylättiin vanhainkotiin. Kun sanoin että haetaanpa mummo takaisin kotiin vastaus oli että sitten sinä maksat kaiken hoidon ja hoidat sitä myös itse. He ei laita tikkua ristiin. Katkaisin välit heihin ja nyt käyn päivittäin vanhainkodilla mummoa katsomassa.
[/quote]
Niin, mikäs siinä on että sinä voit vaatia tätejäsi hoitamaan mummoa, mutta jos he kieltäytyvät ja ehdottavat että hoida sinä jos kerran haluat niin ei kelpaa? Miksi et itse ryhtynyt omishoitajaksi?
[/quote]
En ole vaatinut vain tätejäni. Olen sanonut että koko suvun voimin siihen osallistuttaisiin. Mummola omia lapsia 12 joista kaikki yli 40 kymppisiä eikä kenelläkään esim. Pieniä lapsia joiden kanssa oma arki olisi raskasta. Myös lapsenlapsia on useampi kymmenen joista kymmenkunta täysi ikäisiä. Ei olisi minulle mahdollista eikä mielestäni oikeinkaan että hoitaisin mummoni yksin.
Ja tietysti jokainen toipuu omaan tahtiinsa, minulla siihen varmaankin menisi aika monta vuotta, on tuo aviomies vaan niiin rakas. -ap-
En ole katsonut ohjelmaa, mutta huomauttaisin, että on aika vaikea ennustaa, miten itse käyttäytyy, kun puoliso kuolee. Monethan tekee jo eron jälkeen muutoksia, vaihtaa hiustyyliä, autoa jne. Minun äitini sanoi halunneensa harrastaa uusia asioita isäni kuoleman jälkeen, sellaisia joita isäni kanssa he eivät tehneet koskaan. Halusi sellaistakin surutyön keskelle, mikä ei koko ajan muistuta yhteisestä ajasta. Ap vaikuttaa aika lapselliselta arvostelussaan.