Hei vanhempi äiti! Oletko kateellinen vai mitä?

Kyllä te koulun pihalla näytittekin kamalilta virttyneissä verkkareissanne ja kulahtaneissa naamoissanne. Hyi, pitäisitte itsestänne edes huolta. Vaikka laihduttaisitte sen 20 kg.

Vai yleistätkö viestisti koskemaan kaikkia sinua vanhempia äitejä?

elin nuoruuteni täysillä matkustellen ensin reilaamalla ja sitten töihin mentyäni vähän "laadukkaammin". Tuli nähtyä paljon ja koettua.

Lapseni (3 kpl) olen tehnyt ikävuosien 36-42 välillä löydettyäni sopivan puolison. Nuorempana en ollut valmis sitoutumaan kehenkään kohtaamaani tyyppiin. Parempi olla ilman lapsia kuin solmia avioliitto jonkun hunsvotin kanssa saadakseen perheen.

Nyt olen täysin valmis tähän äitiyteen ollut ja nauttinut kaikista lapsistani suuresti. Olen myöskin kouluttautunut ihan tarpeeksi (olen opettaja ammatiltani).

Olen normaalipainoinen ja joidenkin mielestä ihan siedettävän näköinenkin viisikymppiseksi. Käyn lenkillä ja salilla säännöllisesti ja syön terveellisesti. Mistä siis kadehtisin sinua? Enkä tahdo neuvoa ketään, jokainen hankkii lapsensa silloin kun hyvältä tuntuu, itse en ollut parikymppisenä kypsä äidiksi ja olisin ollut todella huono äiti!

siitä itsensä. Joidenkin kommentit ovat sitä luokkaa, että taisi kalikka kalahtaa.

vatvoa toisten (ikään, koulutukseen tai ulkonäköön katsomatta) huonoa tai erilaista käytöstä, miettiä mitä muut sinusta ajattelevat tai kyseenalaistaako joku sinun mieleipiteesi tai vähätteleekö sinua.



Koittaisit saada myös itsetuntosi kohdilleen ja opettele sinua loukkaavien kommenttejen lähettäminen toisesta korvasta ulos.



UPS, nyt tuli neuvottua! Anteeksi kovasti, syvimmät pahoitteluni.

kenties niin, että ainoastaan nuorilla (mikä ikäkausi se nyt sitten ap:n mielestä onkaan) on oikeus loukkaantua leimaamisesta?



Ei yhtään meillä iäkäämmillä, joita tässä on jo syytetty ties mistä?



Ja huom: jos yleistämistä moittii, ei se merkitse sitä, että "kalikka kalahtaa". Kunhan nyt vaan oiotaan stereotyyppistä nimittelyä.



;-)

Minä en pyri neuvomaan - kerron korkeintaan, miten itse olen kokenut OMASSA perheessäni toimivaksi. Sehän ei välttämättä toimi sinulla.



Ja olet sitten varmaan tohtoriksi väitellyt, jos olet korkeammin koulutettu kuin minä :)

siitä itsensä. Joidenkin kommentit ovat sitä luokkaa, että taisi kalikka kalahtaa.

Oikeastaan käyty vaan muskarissa, ja muualla ei ole taaperoita nähty, eikä siellä kukaan äiti ole alle 30v. Ellei sitten joku ole, mutta ei ainakaan näytä siltä;)

Joten ei ole kokemusta nuorista äideistä.

Eli sinä olet dosentti?

Hyvää päivän jatkoa sinulle.

ovat oikein asiallisia ja kivoja! No, voi olla että jollain on ihan aluksi ennakkoluulo, mutta ne kyllä karisee heti alkuun pois. En ole joutunut törkeyksien kohteeksi kuin tällä palstalla.



Tosin olin kyllä "jo" 20v kun esikoiseni syntyi joten olenko sittenkään nuori äiti? Korkeakouluopinnot oli silloin vielä kesken, mutta jatkoin ne loppuun lasten lomassa.

kun teini-ikäiset luulee olevansa tosi hehkeitä ja että vanhemmat naiset kadehtii. Olen 36 eikä kyllä kateus tule mieleen ekana kun katsoo jotain 16-vuotiasta... Mutta samalla tavalla varmaan itsekin ajattelin nuorempana, että olen jotenkin ainutlaatuinen ja ihana ja muut vaan kadehtii kun niiden elämä on paljon tylsempää. Sitä sanotaan narsismiksi ja se on teineille tyypillistä ; ) Mutta että joku aikuinen äiti-ihminenkin ajattelee näin? Meinaatko että jos itse olet vaikka 22 niin automaattisesti kadehdit sitten 17-vuotiasta teiniäitiä?

Jotain puuttuu jos pitää tuollaisilla asioilla hehkuttaa/ vähätellä. Sukuperintönä alemmuudentunne tai mikä lie. Ikään katsomatta kyllä ne on ihan muut asiat mitkä ratkaisee.

Nuori epävarma äiti, jolla on huono itsetunto ja te haukutte häntä täällä kimpassa. Sääliksi käy. Me ihmiset olemme niin erilaisia ja odotamme elämältä erilaisia asioita.



Itse olen kiinnostunut mitä maailmalla tapahtuu, mutta en pidä matkustelusta erityisesti, vaan olen enemmänkin koti-ihmisiä, äidiksi tosin olen tullut ensi kerran 25-vuotiaana ja toistamiseen 27-vuotiaana. Olen saanut ammattini kautta, että elämässäni muutenkin kokea asioita ihan riittävästi, enkä ole koskaan kokenut, että minulta olisi jäänyt lasten vuoksi jotain tekemättä tai kokematta. Löysin oikean miehen, jota rakastan paljon, vaikka joskus riitelemmekin jopa kovaäänisestikin.



Minulla on vakituinen työpaikka, omistusasunto vielä puuttuu koska en ole löytänyt vielä mieheni kanssa meille sopivaa. Etsinnässä se on kuitenkin.



Minä olen kokenut juuri äitiyden kasvattaneen minua ihmisenä äärimmäisen paljon ja niin itsekästä kuin se onkin, kiitän lapsiani siitä että myös he ovat kasvattaneet minua rakastamaan heitä ja itseäni myös. Koen vanhanaikaisesti äitiyden olevan elämäni juttu, vaikka maailmassa on muutakin enkä ole aina osannut tehdä niitä oikeita ratkaisuja. En myöskään ole mikään marttyyrimamma, tai halua arvostella tai neuvoa toisia.



Ehkä epävarmuutesi näkyy sinusta päälle päin ja kanalauma nokkii sen heikointa jäsentä. Älä ole turhaan epävarma. Olet hyvä äiti lapsellesi, eikä niitä neuvoja tarvitse niin vakavasti ottaa. Voit todeta vain, että aha minä teen omalla tavallani ja olla välitämättä tai vaihtaa puheenaihetta.