Lue keskustelun säännöt.
Uusperhemietintöjä,kaksi kotia avioparilla?
24.11.2014 |
Hei!Olemme aviopari,molemilla yksi lapsi aiemmista suhteista.Oma lapseni on kirjoilla isänsä luona naapurikunnassa,eli asuu siellä koulupäivät,koska teen epäsäännöllistä vuorotyötä ja ennenkuin tapasin mieheni en pystynyt mitenkään järkevästi lapseni hoitoa ja harrastuksia järjestämään työaikojen vuoksi.Lapsen isä ja äitipuoli ovat päivätöissä,niin halusimme säännöllisemmän arkielämän pojalle ja näin ollen tällainen järjestely tehtiin.
Muutin mieheni luokse aikoinaan,hänellä myös lapsi,joka myös viikonloput ja lomat meillä kuten oma poikani.Miehen lapsen äiti asuu tässä lähistöllä.
Nyt mieheni on suunnitellut että hänen poikansa muuttaa meille viikko-viikko-mallilla,kun pystyy täältä käymään kouluaan kuten äidiltäänkin.Koti jossa asumme,on mieheni ja hänen eksänsä entinen yhteinen koti,joka on itselleni ollut melko haastava asia käsiteltäväksi,en ole tavallaan kotiutunut tänne,vaan tuntuu että heidän menneisyytensä on tässä koko ajan läsnä,ovat itse rakentaneet tämän talon aikoinaan.Kotiutumista on haastanut myös se,että mieheni poika kokee olevansa "isäntä" minun poikaani verrattuna,joka väillä on vähän vieraan asemassa,kun ei tunne talon tapoja ja paikkoja,ja tottakai,on eri asia olla täällä silloin tällöin,kun ei ole kokopäiväisesti täällä asunut ikinä.Vähän sama tunne joskus itsellänikin.
Itselläni on nyt tavallaan moraalinen ongelma.Kun asumme eri kunnassa kuin oma poikani (välimatka 15 km),en voi tarjota samaa viikko-viikko-systeemiä,mutta ajatus siitä,että toinen poika olisi täällä paljon enemmän ja tietysti minunkin hoidettavanani,kun oma ei ole,niin tuntuu jotekin oudolta?Ja mitä oma poikani ajattelisi,korostuisiko taas enemmän se,että hän on vain "vieras"?
Lapset ovat 11 vuotta (minun lapsi) ja miehen lapsi 14.
Mietin tässä,että jos/kun tässä on vain muutama vuosi aikaa ennen lasten peruskoulun jälkeisiä jatko-opintoja ja täten itsenäisempää kulkemista,niin olisiko ihan hölmöä jos meillä olisi kaksi kotia,minun työni ovat muuttuneet tässä sen verran,että voisin tarjota tätä enempää luonaniolemista omallekin pojalle,jos asuisin isäänsä lähempänä.Eli ajattelin että jos meillä olisikin kaksi kotia,minä voisin ostaa pienen asunnon poikani asuinkunnasta,ja mieheni kanssa voisimme sitten sen ei-lapsi-viikon asustella yhdessä jommallakummalla,ja lapsiviikoilla voisimme olla eri kodeissa,ja viikonloppuja sitten jommallakumalla kaikki yhdessä?
Kun joudun pakosta miettimään,miltä omasta pojastani tuntuu,että velipuoli asuu täällä puolet kuusta ja hän vain viikonloppuja 2-3 kuukaudessa nykymallilla?Ja tuntuuko itsestäni silloin epäreilulta?Kyse olisi kuitenkin muutamasta vuodesta,sen jälkeenhän jatko-opinnot ovat kuitenkin kaukana molemmilla ja voivat vaikka molemmat muuttaa tänne kokonaan jos haluavat?
Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta kahden kodin mallista ja kuulostaako se ihan hassulta?
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 11:39"]
Ehdottomasti ainoa oikea ratkaisu on tuo kaksi kotia. Olisi pitänyt olla koko ajan. Ja jos ei miehesi tuohon suostu, ei ole sinulle oikea hän.
[/quote]
Niin ja aina voi toisen rouvankin emännöimään vuoroviikoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies asuu itä-Suomessa ja minä etelä-Suomessa. Muut ei ymmärrä, mutta samapa tuo. Homma toimii! Tosin ei tämä varmaan ihan kaikille sovi. Itse kaipaan paljon omaa rauhaa. Molemmat saa myös pitää omat lapset lähellä. Olemme siis uusperhe. Helpointahan olisi, jos kukaan ei koskaan eroaisi, mutta valitettavasti maailma tai ihmiset ei ole täydellisiä.
Mitä mieltä miehen lapsi on tuosta vuoroasumisesta. Onko hänen kanssaa keskusteltua asiasta vai onko mies vain suunnitellut.
Jatko-opinnot? Jatko-opinnot alkavat (ja vain harvoilla btw) maisteriksi valmistumisen jälkeen. Yleensä siinä 25-30 vuoden iässä. Kyllä niihin vielä tovi menee teidän pojilla.
Minusta on hienoa, että ap miettii ratkaisuja olla lapsenksa kanssa enemmän. Aivan upeaa, jos on mahdollista muuttaa oman lapsen lähelle ja olla myös arjessa mukana. Tämä on mielestäni jokaisen vanhemman lähtökohta. Aikuiset kestävät eroa paremmin ja ymmärtävät järkisyitä siihen, ettei asuta saman katon alla. Lapsille asiat ovat aina vaikeampia.
Toinen tärkeä asia on se, että mies ei ole halukas muuttamaan yhteiseen kotiin vaan asuu edelleen samassa talossa kuin exänsä kanssa. En itse olisi ikinä suostunut muuttamaan taloon, jossa joku toinen on ennen minua emännöinyt, koska se talohan ei ole koskaan minun vaan nimenomaan mieheni ja exänsä koti, jossa nyt asun. Ymmärrän täysin, ettei siellä viihdy kuin kotonaan ja kyllä, tämä on myös tärkeä aihe, josta on keskustelva miehen kanssa. On ihan ok asua lyhyitä jaksoja tällaisessa talossa kuin että se olisi ainoa koti. Voisin kuvitella että myös miehen pojalle asia on arka ja ainoa, joka on tässä tyytyväinen siihen asumisratkaisuun, on mies, joka saa kaiken eli pitää talonsa, uuden vaimonsa ja poikansa kaikki samassa paketissa. Minusta asiasta pitää keskustella sillä hengellä, että mies voi poikansa takia asua siinä kodissa toistaiseksi mutta se ei voi olla teidän perheenne yhteinen koti pysyvästi, koska siellä on liikaa muistoja perheestä, jota ei enää ole. Eikö mies tajua, että pojallekin on varmaan rankkaa nähdä toinen nainen äitinsä tilalla?
Minä en näe mitään vikaa systeemissä, jossa molemmat lapset näkevät vanhempiaan muulloinkin kuin vain viikonloppuisin ja koko porukka on koolla sitten viikonloppuna. Lapset saavat kunnolla sitä vanhempi-lapsi-aikaa eikä tarvitse kilpailla huomiosta toisten kanssa. Toisaalta siihen vanhemman muuhun elämään tutustuu ja sopeutuu väkinsin yhteisinä viikonloppuina. Kaikki siis hyötyvät.
Minusta asia on aivan helposti selitettävissä sillä, että molemmat lapset näkevät nyt vanhempiaan enemmän ja sitten yhteistä aikaa on lomilla ja viikonloppuisin.
Ei mitään moittimista tuossa ratkaisussa vaan päinvastoin: järkevän ja vastuullisen vanhemman teko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ot, miksi ap sinun poika ei voisi muuttaa teille ja käydä isällään viikonloppuisin?
Jollain lailla oot saanu miehen ahdistettua henkisesti nurkkaan kun on noin reagoinut. Mieti sanojasi. Oliko kohtuutonta?
Miten oot muuten käyttäytyny miestä kohtaan? Jos tämä oli eka kerta, 15 vuoteen, niin jotain olet pahasti sanonut, ärsyttänyt.
Joskus se vaan voi kuppi kaatua nurin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki mitä saat enemmän yhteistä aikaa lapsesi kanssa on tarpeen. Se muutto lähemmäs lastasi on kannatettavaa ja olisi pitänyt tapahtua miehesi pojan kuvioista riippumatta. Se 11v ikä on vielä siinä että ehdit saamaan arjen lapsesi kanssa rullaamaan ennen suurempia murrosiän kuohuja.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 11:38"]
Minä mietin näitä asioita nyt oman poikani kannalta myös,hänen hyvinvointinsa on yhtä tärkeää kuin velipuolen.Eli jos käännämme asian niin,että miksi on tärkeämpää että miehen pojalle ei tule paha mieli jos meillä olisi kaksi kotia,kuin mahdollisuus minun pojalle olla äidin kanssa enemmän?
[/quote]
Sitten sinä muutat! Onnea uuteen kotiin!