6.luokkainen vetkuttelee ja kiukuttelee aamuisin niin, ettei ehdi kouluun.

Ehkä hän vetkuttelee, koska siellä kiustaan ja kouluun meneminen on vastenmielistä.

Poika nukkuu liian vähän, aiemmin illalla nukkumaan, niin tuokin ongelma helpottaa. Muistathan että murrosikäinen tarvitsee enemmän unta kuin leikki-ikäinen. Ja nukkumaan menorutiineilla ON merkitystä: siniset valot pois tuntia ennen nukkumaan menoa, ei sokeria illalla, ei fyysisesti rasittavaa liikuntaa tuntia ennen nukkumaan menoa, rutiini samana myös viikonloppuna yms. Koittakaapa tuota nyt vaikka pari viikkoa ja katso alkaako helpottaa.

Onko paljo harrastuksia? Vähentäkää niitä. Poika voi rauhassa keskittyä kouluun.

Pilalle passattu penikka, joka ei käyttäydy kuin ikäisensä kuuluisi. Onnea.

Puolisoni ja hänen entisellä vaimolla sama ongelma. Heillä yhteinen lapsi. Entinen vaimo hommaa pojalle jääkiekko ja jalkapallo harrastuksia. Lapsi ei jaksa koulua käydä ja väsynyt on. Aamulla ei saa ylös millään. Äitille vain tärkeätä et hänen poikas harrastaa. Vaikka nääntyneenä.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 10:49"]Puolisoni ja hänen entisellä vaimolla sama ongelma. Heillä yhteinen lapsi. Entinen vaimo hommaa pojalle jääkiekko ja jalkapallo harrastuksia. Lapsi ei jaksa koulua käydä ja väsynyt on. Aamulla ei saa ylös millään. Äitille vain tärkeätä et hänen poikas harrastaa. Vaikka nääntyneenä.
[/quote]Äiti hommasi viel koirankin. Pojan pitäisi sitä lenkittää. Kun lapsi tarvisi vain huomiota ja rakkautta. Kouluun keskittymistä.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 10:09"]Aamut on nykyään tosi hankalia pojan kanssa. Ei ne toki koskaan ole olleet mitään superhelppoja, mutta tänä syksynä on ollut erityisen hankalaa.

Poika on toimissaan tosi hidas, kiireessä ja hoputtaessa vielä erittäin helposti ärtyvä. Herättelen aamulla hyvissä ajoin, vastauksena lähinnä murinaa, tiuskimistä, äyskintää, joojoota, ”mitä sä rageet”-kommentteja. Väenvängällä sitten nousee ylös, kiukuttelee, etsii hukassa olevia tavaroita, liihottelee paikasta toiseen myrskynmerkkinä. Lopputulos on usein se, että lähtee kouluun niin viimetipassa, että myöhästyy, ei ehkä montaa minuuttia mutta silti. Eniten mua ehkä ärsyttää se, ettei myöhästymisellä tunnu olevan lapselle kovinkaan suurta väliä. Ihan sama, sittenhän myöhästyn.

Sama kuvio toistuu kutakuinkin joka aamu. Riippumatta siitä, kuinka rakentavasti asiasta on edellisenä päivänä keskusteltu, menty ajoissa nukkumaan, kehoitettu laittamaan kaikki tavarat aamua varten kuntoon, ettei niitä tarvitse raivolla aamulla etsiä. Riippumatta siitä, herätänkö lempeästi silittelemällä, topakasti komentamalla vai onko sovittu, että poika herää omaan herätyskelloon. Riippumatta siitä, kuljenko perässä naputtamassa, jäkättämässä ja kertomassa kuinka paljon kello on vai keskitynkö vaan omiin asioihin ja annan pojan hoitaa itse itsensä.

Haluaisin, että poika syö aamupalan, sillä mitä alhaisempi verensokeri sillä on, sen varmemmin Wilmaan tulee myöhästymisen lisäksi muitakin moitteita. Mutta jos en aamupalaa valmiiksi hänelle tee, ei varmasti syö mitään. Toisaalta jos teen ja pakotan syömään, kiukuttelee siitä mulle jokatapauksessa. Meillä on jaettu vuorot koiran aamulenkityksestä, kun on pojan vuoro, myöhästyy joko aivan varmasti tai vaihtoehtoisesti koira saa ehdottomasti liian lyhyen pissatuslenkin.

Olen nyt sitten avuton äiti ja kysyn neuvoa teiltä. Miten te toimisitte, jättäisittekö 12-vuotiaan vastaamaan itse omasta toiminnasta, siis jos ei perusherätys riitä, huolehtikoot itse ehtimisestään ja syömisestään. Vai  onko tuonikäisen kouluunehtimisvastuu mielestänne vielä vanhemmilla? Korostan, että meillä asioista on todellakin keskusteltu, mietitty yhdessä toimivia ratkaisuja, tehty kompromisseja. Nämä yhdessäsovitut asiat haihtuu vaan yön aikana taivaan tuuliin ja aamut on samanlaisia silti.

En periaatteesta viitsisi enää juosta tuonikäisen tavaroiden perässä aamulla, kuunnella kiukutteluja kiltisti, hoputtaa, kantaa aamiainen valmiiksi eteen ja varmistaa että kaveri saa itsensä raahattua ajoissa. En millään viitsisi koko ajan uhkailla rangaistuksilla myöhästymisestä, kun mun mielestä 12-vuotiaalla on/pitäisi olla kapasiteettia ymmärtää itse oma roolinsa. Toisaalta en voi sietää vastuuttomuutta ja myöhästelemistä vaan huvituksen puutteen takia, joten siksi koen tehtäväkseni varmistaa pojan kouluunehtimisen.

Muiden koululaistemme kohdalla ei vastaavaa ongelmaa ole/ole ollut.

Kertoisitteko miten te toimisitte tällaisessa tilanteessa? Vastuu pojalle itselleen vai jaettuna myös mulle?

 
[/quote]Missä isä on?

Samoisin että lässynlää "olette puhuneet ja silti lapsi kehtaa murista sinulle tai ei välitä jos myöhästyy".

Sinun ei tarvitse lässyttää lapselle määrääsi enempää. Miten sinä otat lapselta noin huonoa käytöstä vastaan? Onko se sinulle "ihan sama"?

Miten sinä viitsit edes ääneen sanoa että jättääkkö lapsi oman onnensa nojaan?

Minä itse katsoisin ettei lapsen huoneessa ole 1) telkkaa 2) pelikoneita 3) tietokonetta 4) kännykkää. Ja valot sammuu vaikka puolen tunnin LUKEMISEN jälkeen.

Sopikaa että menette viikonloppuisin johonkin mukavaan paikkaan kuin palkintona hyvin menneestä viikosta. Joo, kaikilla on joskus väsynyt olo -mihin saakka lapsi viikonloppuisin valvoo? Oletko koskaan laskenut montako tuntia lapsi NUKKUU, ei siis se että "on huoneessaan Instagramissa ja sinä olet toisessa huoneessa".

On vanhemman vastuulla että koulutyöskentely toimii.

Minä en käsitä miten lapsi käyttää sinua noin hyväkseen ja sinä sallit sen, jopa perustelet. Yksi räikeä on aamupala. Jos sinä et tee ruokaa lapselle, ei lapsi syö. Mitä teillä on aamupalaksi? Voisiko lapsi auttaa enempi kotitöissä? Illalla vaikka leikkaa kurkkuja yms. valmiiksi ja aamulla voi väsyneenä kiireessä ne ottaa leivän päälle.

Nyt lopetat täysihuollon! Ota lapsi mukaan siivoamaan ja laittamaan ruokaa. Entä jos lapsesi tahtoo muuttaa omilleen vaikka 16- vuotiaana ja hän ei ole koskaan mitään keittiössä tottunut tekemään? Kasvatat lapsestasi pullamössö aikuista.

Keskustelisin opettajan kanssa. Voit varata pienen palaverin koululle niin te voisitte jutella tuosta myöhästelystä. Minä henkilökohtaisesti pidän myöhästelyä nolona asiana. Jatkuva myöhästely antaa suoran viestin ettei kiinnosta. Jos opettaja ja muut oppilaat menevät sovitulle tunnille niin sinun lapsi menee jatkuvasti häiritsemään sitä tuntia. Moni ihminen elää kellokorttityöpaikalla. Se näkyy heti palkassa jos tulee työpaikalle myöhässä.

Mitä se on AUTTANUT jos sinä olet sanonut että pakkaa tavarat ajoissa aamua varten, sanonut sen joskus? Mitä jos sinä sanoisit lapselle että NYT pistät pelikoneet pois ja mietit mitä tarvitset aamulla koulussa ja laitat valmiiksi, etsii vaatteet tuolille valmiiksi. NYT tekee sen. Ei niin että "mainitset" ja sitten käytät sitä myöhemmin puolustukseksesi koska olet sen joskus sanonut.

Missä kunnossa teidän koti on? Jos lapsi laittaa paidan pesuun -laitatko sen joskus paikalleen?

Miten tuo kaikki toimii teidän perheessä?! Koska vaikka lapsi heräisi ajallaan mutta alkaa aamulla etsimään tavaroitaan ympäri kotia niin minusta se kertoo teidän kodista ja kodinhuollosta jotain.

Lapsella tuntuu olevan rakastava perhe. Saa kivasti huomiota ja sinä passaat. Mutta onko lapsella velvollisuuksia? Määrää se lapsesi osallistumaan kotitöihin ja pistämään tavarat aamuksi ajoissa. Älä oleta että lapsi ne laittaa vaan katso että tekee kun sanot.

Älä hyväksy lapselta huonoa käytöstä. Jos lapsi jatkaa myöhästelyä niin kyllä se näkyy todistuksessa sitten. Ehkä sinun lapsi voisi hyötyä siitä että teet rajat ja sitten lapsi saa jotain palkkioita. Mutta onko sillä mitään motivaattoreita: jos sinä ostat ja laitat lapselle, hyvä ettet pehvaa pyyhi vielä -niin miksi lapsi mitään tekisikään?

Se kävelee aamulla kaapille ja toteaa ettei ole syötävää kun äiti ei mitään laittanut ja menee koululle. Okei. Syökö se sitten jotain herkkuja matkalla? Onko teillä kaapissa herkkukätkö josta sitten ottaa?

Kyllä tuossa voisi alkaa käyttää porkkanaa ja keppiä sopivassa määrin. Ja ottaa lapsen mukaan kotitöihin. Kai se osaa syödä aamulla itse illalla laittamat eväät? Miksi SINÄ hypit?

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 10:49"]

Puolisoni ja hänen entisellä vaimolla sama ongelma. Heillä yhteinen lapsi. Entinen vaimo hommaa pojalle jääkiekko ja jalkapallo harrastuksia. Lapsi ei jaksa koulua käydä ja väsynyt on. Aamulla ei saa ylös millään. Äitille vain tärkeätä et hänen poikas harrastaa. Vaikka nääntyneenä.

[/quote]

Miten niin ei ehdi koulua? Tuo kertoo ettei lapsi tee läksyjään koulun jälkeen! Tottakai ehtii -pointti on se ettei valitse niiden tekemistä.

Oma poikakin harrastaa kahta lajia ja ollaan pidetty linjaus että koulu on eka, kaverit ja harkat tulee sen jälkeen. Eli tekee läksyt ja tankkaa koulun jälkeen. EHTII niiden jälkeenKIN kavereille!! Pointti on että onko niiden kanssa 3 h vai 4 h ennen harkkoja.

Ei meilläKÄÄN lapsi jaksaisi treenien jälkeen enää illalla keskittyä läksyihin: siksi ne kuuluu tehdä koulun jälkeen.

Ei teini treenaa käskettynä. Eli ihan syyttä haukut lapsen äitiä. Tuossa on vain ja ainoastaan vikana se ettei läksyjä tehdä koulun jälkeen kun ne vielä ehtii ja ne on tuoreessa muistissa. On OK pitää koulun jälkeen pieni paussi jos läksyt voi tehdä vielä ajoissa ja lapsi ei itse tuskastu. Mutta jos päivä on pitkä ja menee treenien jälkeen maku tehdä läksyjä niin hommahan pitää vaan hoitaa toisin.

Ihan vaan sinulle futis/jääkiekko-pojan äitipuolelle pieni tietoisku: futis on lapsella pääosin kesälaji ja jääkiekko talvilaji. Ei ole harvinaista että nämä lajeja pojat molempia harrastaa. Eikä siinäkään ole mitään erikoista ettei vanhemmat saa pidettyä kuria.

Oma 10-vuotias on testannut myös mutta sentään käsittää että kouluun lähtee vaikka yöpuvussa että ehtii tunnille. Kun meilläkin lapsi liikkuu paljon niin unen tarve on otettava normaalia isommalti huomioon ja lapsen ruokailut on tärkeitä.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 12:06"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 10:49"]

Puolisoni ja hänen entisellä vaimolla sama ongelma. Heillä yhteinen lapsi. Entinen vaimo hommaa pojalle jääkiekko ja jalkapallo harrastuksia. Lapsi ei jaksa koulua käydä ja väsynyt on. Aamulla ei saa ylös millään. Äitille vain tärkeätä et hänen poikas harrastaa. Vaikka nääntyneenä.

[/quote]

Miten niin ei ehdi koulua? Tuo kertoo ettei lapsi tee läksyjään koulun jälkeen! Tottakai ehtii -pointti on se ettei valitse niiden tekemistä.

Oma poikakin harrastaa kahta lajia ja ollaan pidetty linjaus että koulu on eka, kaverit ja harkat tulee sen jälkeen. Eli tekee läksyt ja tankkaa koulun jälkeen. EHTII niiden jälkeenKIN kavereille!! Pointti on että onko niiden kanssa 3 h vai 4 h ennen harkkoja.

Ei meilläKÄÄN lapsi jaksaisi treenien jälkeen enää illalla keskittyä läksyihin: siksi ne kuuluu tehdä koulun jälkeen.

Ei teini treenaa käskettynä. Eli ihan syyttä haukut lapsen äitiä. Tuossa on vain ja ainoastaan vikana se ettei läksyjä tehdä koulun jälkeen kun ne vielä ehtii ja ne on tuoreessa muistissa. On OK pitää koulun jälkeen pieni paussi jos läksyt voi tehdä vielä ajoissa ja lapsi ei itse tuskastu. Mutta jos päivä on pitkä ja menee treenien jälkeen maku tehdä läksyjä niin hommahan pitää vaan hoitaa toisin.

Ihan vaan sinulle futis/jääkiekko-pojan äitipuolelle pieni tietoisku: futis on lapsella pääosin kesälaji ja jääkiekko talvilaji. Ei ole harvinaista että nämä lajeja pojat molempia harrastaa. Eikä siinäkään ole mitään erikoista ettei vanhemmat saa pidettyä kuria.

Oma 10-vuotias on testannut myös mutta sentään käsittää että kouluun lähtee vaikka yöpuvussa että ehtii tunnille. Kun meilläkin lapsi liikkuu paljon niin unen tarve on otettava normaalia isommalti huomioon ja lapsen ruokailut on tärkeitä.
[/quote]Opettaja oli kanssa sitä mieltä et ihan liikaa harrastuksia. Läksyjen kans hannailee ja koulus väsyny. Treenit loppuvat ysiltä vasta