Lue keskustelun säännöt.
Ei se abortti ole niin kamalaa
23.11.2014 |
Olen siis kätilö ja järkytyin millaisen kuvan Iltalehti onnistui joku aika sitten luomaan aborteista. Siis tämä tapaus kun lapsi "syntyikin" elävänä ja huusi ja kitui. En ota asiaan sen enempää kantaa, mutta on kyllä TODELLA harvinaista. Omakin lähipiiri alkoi heti kyselemään, että apua tuotako se on? Veri lentää, lapsi rääkyy ja olen ihan traumatisoitunut. En ole, en tosiaan. Ensinnäkin abortit ovat aina erilaisia, yleensä ihan rauhallinen tapahtuma. Nainen on saanut muutamaa päivää aiemmin ensimmäisen lääkkeen ja sitten hän tulee osastolle (siis lääkkeellinen keskeytys ja voihan sen tehdä myös kotona). Jutellaan hetki ja sitten asetan lääkkeet emättimeen. Yleensä muutaman tunnin kuluessa alkavat vuoto ja kivut, jotka voivat olla todella kovat. Olenkin enemmän vain tukena tilanteessa ja annan särkylääkettä sekä lämpötyynyn tarvittaessa vatsan päälle. Ei kuulosta kamalalta? Niin, ei se sitä ole. Ehkä epämukavinta työssä on se, kun tutkitaan kaikki mitä naisesta tulee ulos. Meillä ainakin nainen tekee kaikki tarpeensa eräänlaiseen metalliastiaan ja joskus lääkkeet voivat laittaa mahan sekaisin. Eli karkeasti sanottuna, sieltä kaiken veren, liman, virtsan ja ulosteen sekamelskasta etsitään alkiota. Miksi? Jotta varmistutaan että kohtu on täysin tyhjentynyt ettei jouduta leikkaussaliin. Mutta siihenkin tottuu, se on vain homma muiden joukossa. Ja ne keskeytykset joissa itse olen ollut mukana, on tehty todella aikaisessa vaiheessa, yleensä ennen viikkoa 12. Eli en myöskään ole saanut traumoja kun näen kuolleen lapsen pikku sormineen ja varpaineen, pyh. Ja tälläkin palstalla puhutaan paljon "mukavuusaborteista". No, anonyymina on helppo huudella. En ole koskaan törmännyt siihen, että nainen tulisi semmoisellä hälläväliä-asenteella ja "no kun en vaan halua". Aina on hyvät syyt. Jotkut naiset ottavat asiat rauhallisesti ja tyynesti, mutta kyllä jotkut itkevät, mikä on täysin normaalia, koska tilanne ei ole koskaan helppo. Sellaista. Anteeksi jos teksti nyt loukkasi jotain, mutta tämä oli minun versioni. Työssäni on paljon kauhempiakin asioita kuin abortit. On helppo tuomita ja paasata jos ei ole kokemusta. Kannattaakin miettiä mitä uskoo.
Kommentit (5)
Olin pro choice siihen saakka kunnes sain itse lapsia ja otin asioista selvää. Olen vahvasti uuden lakiehdotuksen puolella, toivon todella että hoitohenkilökunta saisi itse valita. Yksikin Iltalehdessä mainittu esimerkki siitä mitä abortti pahimmillaan on on mielestäni tarpeeksi perustelemaan tämän, kenenkään ei pakotettuna pitäisi joutua kokemaan sitä. Uskonnolliset näkemykset pitäisi tässä kohtaa jättää kokonaan sivuun, niillä ei saa kuin provosoitua muita. Koko abortti-kysymystä pitäisi alkaa tarkastella enemmän faktapohjalta, ja täytyisi jakaa tietoa ihmisille siitä mitä se oikeasti on.
Tarvitaan myös enemmän tutkintatietoa siitä miten sikiö kehittyy kohdussa, milloin se esimerkiksi alkaa kokea kipua? Kymmenen raskausviikon ikäisellä alkiolla on jo selkäranka, hermosto, jalat, kädet, korvat, silmäluomet (lähde http://www.epshp.fi/kersanet/lapsen_odotus/sikion_kehitys/raskausviikot_0-9).
Eikä pidä jättää huomiomatta sitä että valtaosa Suomen aborteista tehdään sosiaalisista syistä. En jaksa uskoa että niin monella on ehkäisy pettänyt. Rikoksen uhrit ovat juttu erikseen, mutta eikö voisi olettaa että mikäli raiskauksesta ilmoittaa heti tapahtuneen jälkeen, sairaanhoitohenkilökunnan velvollisuus on huolehtia jälkiehkäisystä niin että aborttiin saakka ei tarvitsisi joutua?
Usein aborttioikeutta perustellaan myös naisen oikeudella omaan vartaloonsa, mutta tämä on minusta täysin järjetön argumentti. Eihän nainen aborttia tehdessään päätä omasta vartalostaan, vaan toisesta ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, oli ihan kiinnostavaa. Mietin, et eikö nykyään tehdä enää kaavinnalla abortteja, onko aina lääkkeellinen (ja kivulias)?
Eikö yhtään tunnu pahalta jos abortti tehdään miehen vaatimuksesta tai teinille salaa vanhemmilta??
Sehän oli kuitenkin tosi tapahtuma joka oli kyseistä kätilöä järkyttänyt. Ehkä et ole tällaiseen törmännyt jos keskeytykset joissa olet ollut ovat tapahtuneet ennen rv12. Mutta kyllä nämä minusta ovat järkyttäviä, etenkin jos keskeytykset tehdään rv 20 tietämillä.....jotenkin todella kamalaa, tukehtumiskuolema pienelle vauvalle. Ja näistähän puhui kyllä ihan alan asiantuntijat, ettei ole todellakaan tavatonta että elävänä syntyy sen ikäinen alkio... Aivan järkyttävää. Lääkäreiden kuuluisi puhua enemmän myös siitä henkisestä kärsimyksestä jonka keskeytys voi aiheuttaa... ei nämä ole mitään pikku asioita joihin suhtautua kevyesti. Ja niin, tässähän oli kyse oikeasti siitä että kätilöillä kuuluisi olla mahdollisuus kieltäytyä tällaisista tehtävistä jos heidän etiikkansa ei näitä kestä. Kaikki ei nimittäin ajattele samalla tavalla ja kaikista ei ole kaikkeen.
Ja minulla on itsellä kyllä myös kokemusta, sillä olen joutunut tekemään keskeytyksen rv14 anenkefalian ja rakiskiisin takia, jossa oli kyse pahasta rakenneviasta. Ja se oli minusta järkyttävää, suren sitä edelleen kolmen vuoden jälkeenkin. Kannan sitä päätöstä ja ikävää lopun ikäni. Joskus syyllisyyden tunteet valtaavat ja itku tulee vaikka toisaalta pikkuinen on nyt turvassa. Vaikka tapahtuma itsessään voikin olla ihan suht rauhallinen niin on se kuitenkin myös kamalaa että sellaiseen tilanteeseen joutuu. Ei sitä kuulu mielestäni kaunistella. Minun kohdalla hoitaja itki kanssani kun sain nähdä pienen syntyneen vauvani.
Ymmärrän keskeytykset jos vauva on oikeasti todella sairas, eikä ole mahdollisuutta elämään. Mutta en ymmärrä että niitä tehdään kun lasta ei haluta, ajoitus on huono tai on kyseessä vahinkoraskaus. Pitäisi olla oikeasti hyvät perusteet kun niitä tehdään, sillä ainahan asiat ei mene niin kuin elokuvissa tai niin suunnitelmien mukaan. Ja jos ei ole valmis mahdolliseen raskauteen niin pidättäytykää seksistä, sillä ei ole olemassa mitään 100% varmaa ehkäisyä. Itse käytän olemassa olevia ehkäisykeinoja jos raskaus ei ole suunnitelmissa, mutta ei maailmani kaatuisi jos tulisin niistä huolimatta raskaaksi, olenhan riskin ottanut. Lapsi olisi kuitenkin varmasti rakas. Ja silloin niin on vaan tarkoitettu. Mutta kaikilla toki omat näkemykset asiasta. Meitähän on joka lähtöön ja moneksi. Pitäisi kuitenkin muistaa mielestäni että omilla valinnoilla voi vaikuttaa ennen kuin on myöhäistä. Eikä unohtaa mikä on eettisesti oikein. Abortti ei ole oikea ehkäisykeino.
Mutta tämmöiseksi maailma on mennyt. Halutaan hallita liikaa kaikkea. Silloinkin kun se ei ole enää soveliasta.