Huomattava osa miehistä on masentuneita ja yksinäisiä eivätkä löydä kumppania, joiden kanssa edes harkita jälkikasvua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapatossut märisee naisettomuudestaan, mutta eivät tee mitään tilanteen muuttamiseksi.

Saa siellä sohvalla odotella lerssi kourassa, että joku missi tulisi ovikelloa soittamaan,  vaan ei kannata pidätellä hengitystä tätä odotellessa.

Kävin 34 kertaa treffeillä vuoden aikana, onko se sama kuin "ei tee mitään".

34 treffit eikä löytynyt ketään, kenen kanssa olisi kehittynyt rakkaussuhde?

4.treffit naisten kanssa oli maksimi kunnes tuli pakit.

Moniko niistä 34 naisesta oli sellainen, että itse olit ihan fiiliksissä ("kemiat kohtasivat")? Eli oli "perhosia vatsassa" ja olisi tehnyt mieli tavata mahdollisimman pian uudestaan jne?

Entä moniko oli sellainen, että ajattelit, että ihan ok (jos parempaakaan ei löydy)?

Entä moniko oli sellainen, että et itse ollut kiinnostunut tapaamaan uudestaan?

Mun täytyy tutustua kirjanpitoon kotona ennen kuin voin vastata tähän, mutta ei naisia ollut 34, koska siellä oli 2. ja 3. ja 4.treffejä mukana. Ei kaikki jääneet 1.treffeihin.

Sori, tulkitsin väärin. Mutta ilman kirjanpitoakin muistat varmasti ne, joihin ihastuit korviasi myöten. Montako heitä oli ja mihin tapailu heidän kanssaan sitten päättyi?

Ei mulla varsinaisesti mitään kunnon ihastumista ehtinyt syntyä keneenkään heistä mutta jos yritän muistelen niin yhdellä geneetikolla oli äärettömän söpö nauru ja yksi fysioterapeutti oli ulkonäöllisesti todella viehättävä ja yksi maisemasuunnittelija vaikutti herttaiselta.

Paljon hyviä treffejä ja mielestäni keskustelu kulki hyvin, mutta olinkin aina vain kaverivyöhykkeellä.

Ei ollut kyse siitä, että SINÄ oli kaverivyöhykkeellä, vaan te molemmat olitte kaverivyöhykkeellä, koska teillä ei ollut riittävästi keskinäistä kemiaa ja kipinää, ei synkannut oikealla tavalla.

Onhan se nyt aika yksipuolinen kaverivyöhyke jos itse tekisi mieli tutustua enemmän ja siirtää tutustumista romanttisempaan suuntaan, suuteluun ja seksiin ja nainen ei.

Ihastumisen puuttuminen miehellä ei tarkoita sitä että se olisi kaiken loppu. En seurustelisi koskaan jos vaatisin ihastumisen syntymistä.

Mitähän vttua mä just luin??? 

Luit juuri realistista kuvausta tavismiehen deittailusta. Rehellisesti sanottuna tavismiesten taso ei riitä sellaisiin naisiin joihin voisi ihastua.

Hyvä tietää, ettei kenenkään naisen kannata sekaantua tavismieheen, koska nämä ovat tunnevammaisia, eivätkä osaa tuntea ihastusta tai rakkautta. Lisäksi he ovat äärimmäisen pinnallisia, vaikka itse ovat rumia.

Tähänkin olen jo monta kertaa antanut vinkin, jota itsekin olen noudattanut: ei pidä ottaa miestä, joka ei halutessaan saisi muitakin naisia. Juuri siksi, että silloin ei koskaan voi varmuudella tietää, oletko vain se johon mies tyytyy/tyytyi.

Nämä palstan "tavismiehet" suorastaan kaivavat entistä syvempää kuoppaa suomalaisille tavismiehille.

Masennus on näemmä vain ja ainoastaan miehen oma vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä sekä miehiltä että naisilta, että mitä he yksittäisenä ihmisenä ja henkilönä voisivat tehdä tämän ongelman eteen?

Tällä palstalla puhutaan paljon siitä miten miesten pitäisi tehdä sitä ja tätä ja parantaa itseään ja samalla myös siitä miten naisten pitäisi alentaa standardejaan ja deittailla ilman filtteriä. Välillä mukaan roudataan jo yhteiskunta, valtio, poliitikot ja muut.

Mutta ihan oikeasti, nyt voisi sekä syrjäytyneet miehet, muut miehet, alfat, betat, thetat ja Gretat miettiä, mitä voisi itse tehdä asian eteen? Ettei vain sysäisi ongelmaa muiden korjattavaksi.

Naisetkin voisivat tätä solidaarisuudessa miettiä, mutta valitettava tosiasia miesten kannalta on se, ettei ketään voi pakottaa deittaamaan ihmistä josta ei ole kiinnostunut. Joten yksittäinen nainen ei ihan hirveästi voi asialle tehdä.

Mutta miten tehdä itsestä kiinnostava, jos oma paketti on jo kasassa eli löytyy koulutus, fiksuja harrastuksia, asiallinen työpaikka ja ikätasoon nähden hyvä määrä omaisuutta? Miksi itselle tarjotaan kerta toisensa jälkeen kaverikorttia, mutta tutuilla hälläväliämiehillä on kysyntää parisuhdemielessä? Näihin jos keksisi vastauksen. Siis ihan oikean vastauksen eikä mitään ympäripyöreää kemiajuttua.

Vaikea sanoa. Mitä ovat hälläväliämiehet?

Itse ainakaan naisena en välitä siitä, mikä koulutus miehellä on, ei tarvitse olla edes erityisen fiksuja harrastuksia (oudot tai vähemmän fiksut käyvät myös), ihan  sama onko asiallinen työpaikka vai ei työtä lainkaan, enkä ole kiinnostunut miehen omaisuudesta, eli ei tarvitse olla sitäkään. Joten ainakaan noilla spekseillä ei oma kiinnostukseni heräisi. Minua kiinnostaa miehessä ja suhteessa ihan muunlaiset asiat, ja painotan nimenomaan sitä kemiaa, eli miten toisen kanssa synkkaa, kuinka hyvin viihdyn hänen kanssaan, onko molemminpuolista seksuaalista vetovoimaa, osuuko elämänarvot ja ajattelutavat yksiin, jne. Eli olisiko vastaus kysymykseesi jotain tämäntyyppistä...?

Hälläväliämiehillä kuvaan sellaisia "ei huolta huomisesta"-tyyppejä eli kaikki raha mikä tulee myös menee heti ja seuraavan baari-illan jälkeistä tulevaisuutta ei tarvitse miettiä. Pakolliset jutut tehdään jos tehdään, mutta ei mitään itsensä kehittämistä tai pidemmän tähtäimen projekteja pl. ehkä viinojen hakeminen lahden toiselta puolelta.

Ihmettelenkin kovasti, kun välillä törmään johonkin naiseen, joka elämänarvojen ja -valintojen sekä ajattelutavan puolesta olisi sopiva, mutta hän ei halua kaveruutta kummempaa.

Voisiko olla, että silloin naisen puolelta puuttui se seksuaalinen kemia? Kun pelkät elämänarvot, elämänvalinnat ja ajattelutavathan eivät riitä vielä suurimmalle osalle, vaan tuossa on vasta puitteet sille, että voidaan tulla ihmisinä toimeen. Sitten pitäisi saada kuvioon vielä romantiikka ja seksuaalinen himo, jotta voidaan kohdata muutenkin kuin ystävinä.

Vierailija kirjoitti:

Miten naiset voisivat korjata ongelman itsessään kun ongelma tulee ulkopuolelta?

Eli lopeta sitten kiltisti valehtelu ja sen väittäminen että naiset ovat järjestäen "itsenäisempiä" ja "löytävät ratkaisun itsestään" kuin miehet. "Naiset on itsenäisiä, paitsi silloin kuin eivät ole"  Ei ole logiikkaa nähnytkään. Joko he ovat, tai eivät ole. Ei ole olemassa välimaastoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on sulle niin kova paikka jos naisille sallittaisiin vapaus olla tyytyväisiä kehoihinsa sellaisina kuin ne on? Ei kukaan tollasta ankeuttajaa halua lähelleen.

Mutta eiväthän he ole tyytyväisiä kehoonsa kun heidän pitää mennä sanomalehtiin asti sanomaan kuinka ilkeä patriarkia haukkuu heitä läskiksi. Oikeasti itsetyytyväisen henkilön ei tarvitse mennä sanomalehtiin mainostamaan omaa itsetyytyväisyyttään.

99 % meistä läskeistä ei menekään. En ole koskaan julistanut missään kehopositiivisuutta enkä postaillut kuvia kropastani enkä vaatinut muiden hyväksyntää. Aivan turhaan syyttelet meitä tavispyöreitä siitä, että jotkut muut hakevat aiheelle näkyvyyttä. Itse kuulun siihen joukkoon, joka elää kaikessa hiljaisuudessa oman kehonsa kanssa. Riittää, että kehoni on hyvä omasta ja puolisoni mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Miten fatshaming liittyy siihen että miehet jumiutuvat syyttelemään muita omasta elämästään? Kun esim lihava nainen menee salille, hän nimenomaan menee sinne vastuun omasta elämästään ottaneena. Hän ei vaadi muilta mitään muuta kuin normaalia käytöstä, sitä samaa mitä muutkin ihmiset odottavat muilta. Juuri oli Suurimmassa pudottajassa tapaus jossa lihavalle naiselle oli jätetty todella ilkeä heippalappu, jolla yritettiin karkoittaa hänet salilta. Mitä tekemistä tällä on se kanssa että mies jää kotiin itkemään ja syyttelemään muita sen sijaan että ottaisi vastuun omasta elämästään ja menisi sinne salille. Tai terapiaan. Tai perjantai-iltana jonnekin muualle kuin tänne itkemään miten muut pilaa elämän.

Ja sitten kun tälle naiselle oli käynyt näin, jäikö hän asuntoonsa itkemään miten muut pilasivat hänen elämänsä? No ei. Hän jatkoi vastuun ottamista omasta elämästään, laittoi entistä suuremman vaihteen päälle ja haki painonpudotusohjelmaan. Jos hän olisi ollut niin kuin palstamiehet, hän olisi muuttanut tälle palstalle itkemään miksi miehet ei kiinnostu 193 kg painavista naisista vaikka hänellä on koulutus, työpaikka ja ikätyypillinen määrä omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä sekä miehiltä että naisilta, että mitä he yksittäisenä ihmisenä ja henkilönä voisivat tehdä tämän ongelman eteen?

Tällä palstalla puhutaan paljon siitä miten miesten pitäisi tehdä sitä ja tätä ja parantaa itseään ja samalla myös siitä miten naisten pitäisi alentaa standardejaan ja deittailla ilman filtteriä. Välillä mukaan roudataan jo yhteiskunta, valtio, poliitikot ja muut.

Mutta ihan oikeasti, nyt voisi sekä syrjäytyneet miehet, muut miehet, alfat, betat, thetat ja Gretat miettiä, mitä voisi itse tehdä asian eteen? Ettei vain sysäisi ongelmaa muiden korjattavaksi.

Naisetkin voisivat tätä solidaarisuudessa miettiä, mutta valitettava tosiasia miesten kannalta on se, ettei ketään voi pakottaa deittaamaan ihmistä josta ei ole kiinnostunut. Joten yksittäinen nainen ei ihan hirveästi voi asialle tehdä.

Mutta miten tehdä itsestä kiinnostava, jos oma paketti on jo kasassa eli löytyy koulutus, fiksuja harrastuksia, asiallinen työpaikka ja ikätasoon nähden hyvä määrä omaisuutta? Miksi itselle tarjotaan kerta toisensa jälkeen kaverikorttia, mutta tutuilla hälläväliämiehillä on kysyntää parisuhdemielessä? Näihin jos keksisi vastauksen. Siis ihan oikean vastauksen eikä mitään ympäripyöreää kemiajuttua.

Vaikea sanoa. Mitä ovat hälläväliämiehet?

Itse ainakaan naisena en välitä siitä, mikä koulutus miehellä on, ei tarvitse olla edes erityisen fiksuja harrastuksia (oudot tai vähemmän fiksut käyvät myös), ihan  sama onko asiallinen työpaikka vai ei työtä lainkaan, enkä ole kiinnostunut miehen omaisuudesta, eli ei tarvitse olla sitäkään. Joten ainakaan noilla spekseillä ei oma kiinnostukseni heräisi. Minua kiinnostaa miehessä ja suhteessa ihan muunlaiset asiat, ja painotan nimenomaan sitä kemiaa, eli miten toisen kanssa synkkaa, kuinka hyvin viihdyn hänen kanssaan, onko molemminpuolista seksuaalista vetovoimaa, osuuko elämänarvot ja ajattelutavat yksiin, jne. Eli olisiko vastaus kysymykseesi jotain tämäntyyppistä...?

Hälläväliämiehillä kuvaan sellaisia "ei huolta huomisesta"-tyyppejä eli kaikki raha mikä tulee myös menee heti ja seuraavan baari-illan jälkeistä tulevaisuutta ei tarvitse miettiä. Pakolliset jutut tehdään jos tehdään, mutta ei mitään itsensä kehittämistä tai pidemmän tähtäimen projekteja pl. ehkä viinojen hakeminen lahden toiselta puolelta.

Ihmettelenkin kovasti, kun välillä törmään johonkin naiseen, joka elämänarvojen ja -valintojen sekä ajattelutavan puolesta olisi sopiva, mutta hän ei halua kaveruutta kummempaa.

Voisiko olla, että silloin naisen puolelta puuttui se seksuaalinen kemia? Kun pelkät elämänarvot, elämänvalinnat ja ajattelutavathan eivät riitä vielä suurimmalle osalle, vaan tuossa on vasta puitteet sille, että voidaan tulla ihmisinä toimeen. Sitten pitäisi saada kuvioon vielä romantiikka ja seksuaalinen himo, jotta voidaan kohdata muutenkin kuin ystävinä.

Tämä voi hyvin olla. Mutta miten seksuaalisen kemian saisi muodostettua? Siinäpä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä sekä miehiltä että naisilta, että mitä he yksittäisenä ihmisenä ja henkilönä voisivat tehdä tämän ongelman eteen?

Tällä palstalla puhutaan paljon siitä miten miesten pitäisi tehdä sitä ja tätä ja parantaa itseään ja samalla myös siitä miten naisten pitäisi alentaa standardejaan ja deittailla ilman filtteriä. Välillä mukaan roudataan jo yhteiskunta, valtio, poliitikot ja muut.

Mutta ihan oikeasti, nyt voisi sekä syrjäytyneet miehet, muut miehet, alfat, betat, thetat ja Gretat miettiä, mitä voisi itse tehdä asian eteen? Ettei vain sysäisi ongelmaa muiden korjattavaksi.

Naisetkin voisivat tätä solidaarisuudessa miettiä, mutta valitettava tosiasia miesten kannalta on se, ettei ketään voi pakottaa deittaamaan ihmistä josta ei ole kiinnostunut. Joten yksittäinen nainen ei ihan hirveästi voi asialle tehdä.

Mutta miten tehdä itsestä kiinnostava, jos oma paketti on jo kasassa eli löytyy koulutus, fiksuja harrastuksia, asiallinen työpaikka ja ikätasoon nähden hyvä määrä omaisuutta? Miksi itselle tarjotaan kerta toisensa jälkeen kaverikorttia, mutta tutuilla hälläväliämiehillä on kysyntää parisuhdemielessä? Näihin jos keksisi vastauksen. Siis ihan oikean vastauksen eikä mitään ympäripyöreää kemiajuttua.

Kui kshan monta kertaa se vastaus on kerrottu mutta kun ei ole vastaanotto päällä. Tärkeimmät asiat pariutumisesta on itseluottamus ja sosiaaliset taidot. Näitä et mainitse sanallakaan.

Itseluottamusta löytyy kyllä. Sosiaalisista taidoista en osaa sanoa. Ehkä naiset osaisitte vastata paremmin: Jos mies kiinnostaa kaverina, mutta ei muuten, niin onko silloin kyse siitä, että miehellä on puutteelliset sosiaaliset taidot?

Kuinka monen kanssa se kaverisuhde kehittyi? Väitän, että useimmat, tai kaikki, ovat ilmaisseet asian tuolla tavalla vain ollakseen diplomaattisia. Jos sosiaaliset taidot eivät ole kunnossa, niin harvoin sitä kaveruutta oikeasti kehittyy. Jos on kehittynyt, niin se on ihan huippujuttu, koska moni mies todella hyötyy naispuolisista kavereista.

Miten siis kävi, oletteko kavereita ja monenko kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on lyttäämistä ja painostamista yhteiskunnan puolelta.

Okei eli naiset syyttää sitten kuitenkin muita osapuolia ongelmistaan, kiitos kun todistit pointtini oikeaksi.

Yhteiskunta mollaa naisten kehoja = naisten oma ongelma josta tulisi syyttää vain itseään?

Yhteiskunta = toiset naiset ja iltapaskojen naisten osastot. Ja vauvapalsta maisulin ym. julkkisnaisten megapitkät haukkumisketjut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on sulle niin kova paikka jos naisille sallittaisiin vapaus olla tyytyväisiä kehoihinsa sellaisina kuin ne on? Ei kukaan tollasta ankeuttajaa halua lähelleen.

Mutta eiväthän he ole tyytyväisiä kehoonsa kun heidän pitää mennä sanomalehtiin asti sanomaan kuinka ilkeä patriarkia haukkuu heitä läskiksi. Oikeasti itsetyytyväisen henkilön ei tarvitse mennä sanomalehtiin mainostamaan omaa itsetyytyväisyyttään.

99 % meistä läskeistä ei menekään. En ole koskaan julistanut missään kehopositiivisuutta enkä postaillut kuvia kropastani enkä vaatinut muiden hyväksyntää. Aivan turhaan syyttelet meitä tavispyöreitä siitä, että jotkut muut hakevat aiheelle näkyvyyttä. Itse kuulun siihen joukkoon, joka elää kaikessa hiljaisuudessa oman kehonsa kanssa. Riittää, että kehoni on hyvä omasta ja puolisoni mielestä.

En syytäkään kaikkia naisia, vaan sitä idioottia joka ketjussa 1 väitti että naiset ovat pääsääntöisesti "itsevarmempia" kuin miehet. Jokaista yhtä uutisartikkelia kohtaan missä joku luuserimies puhuu kaljapömpöstään, löytyy vähintään 50 artikkelia siitä että kuinka "minä olen lihava mutta niin vahva nainen että minun vahvuudesta pitää tehdä oikein artikkeli, ai niin ja minua haukutaan voi minua raukkaa."-tyylistä artikkelia.

Itsevarman ihmisen ei tarvitse mennä mediaan asti keräämään huomiota, sympatiaa ja sääliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä sekä miehiltä että naisilta, että mitä he yksittäisenä ihmisenä ja henkilönä voisivat tehdä tämän ongelman eteen?

Tällä palstalla puhutaan paljon siitä miten miesten pitäisi tehdä sitä ja tätä ja parantaa itseään ja samalla myös siitä miten naisten pitäisi alentaa standardejaan ja deittailla ilman filtteriä. Välillä mukaan roudataan jo yhteiskunta, valtio, poliitikot ja muut.

Mutta ihan oikeasti, nyt voisi sekä syrjäytyneet miehet, muut miehet, alfat, betat, thetat ja Gretat miettiä, mitä voisi itse tehdä asian eteen? Ettei vain sysäisi ongelmaa muiden korjattavaksi.

Naisetkin voisivat tätä solidaarisuudessa miettiä, mutta valitettava tosiasia miesten kannalta on se, ettei ketään voi pakottaa deittaamaan ihmistä josta ei ole kiinnostunut. Joten yksittäinen nainen ei ihan hirveästi voi asialle tehdä.

Mutta miten tehdä itsestä kiinnostava, jos oma paketti on jo kasassa eli löytyy koulutus, fiksuja harrastuksia, asiallinen työpaikka ja ikätasoon nähden hyvä määrä omaisuutta? Miksi itselle tarjotaan kerta toisensa jälkeen kaverikorttia, mutta tutuilla hälläväliämiehillä on kysyntää parisuhdemielessä? Näihin jos keksisi vastauksen. Siis ihan oikean vastauksen eikä mitään ympäripyöreää kemiajuttua.

Vaikea sanoa. Mitä ovat hälläväliämiehet?

Itse ainakaan naisena en välitä siitä, mikä koulutus miehellä on, ei tarvitse olla edes erityisen fiksuja harrastuksia (oudot tai vähemmän fiksut käyvät myös), ihan  sama onko asiallinen työpaikka vai ei työtä lainkaan, enkä ole kiinnostunut miehen omaisuudesta, eli ei tarvitse olla sitäkään. Joten ainakaan noilla spekseillä ei oma kiinnostukseni heräisi. Minua kiinnostaa miehessä ja suhteessa ihan muunlaiset asiat, ja painotan nimenomaan sitä kemiaa, eli miten toisen kanssa synkkaa, kuinka hyvin viihdyn hänen kanssaan, onko molemminpuolista seksuaalista vetovoimaa, osuuko elämänarvot ja ajattelutavat yksiin, jne. Eli olisiko vastaus kysymykseesi jotain tämäntyyppistä...?

Hälläväliämiehillä kuvaan sellaisia "ei huolta huomisesta"-tyyppejä eli kaikki raha mikä tulee myös menee heti ja seuraavan baari-illan jälkeistä tulevaisuutta ei tarvitse miettiä. Pakolliset jutut tehdään jos tehdään, mutta ei mitään itsensä kehittämistä tai pidemmän tähtäimen projekteja pl. ehkä viinojen hakeminen lahden toiselta puolelta.

Ihmettelenkin kovasti, kun välillä törmään johonkin naiseen, joka elämänarvojen ja -valintojen sekä ajattelutavan puolesta olisi sopiva, mutta hän ei halua kaveruutta kummempaa.

Hälläväliämiehen kanssa on hauskaa on hyvää seksiä. Hänellä on sosiaaliset taidot ja itseluottamus kunnossa. Ne ajaa hänen seksikumppaneillaan ohi kropasta, koulutuksesta, työpaikasta ja ikätyypillisestä omaisuudesta. Ihan siitä huolimatta kuinka kovaa joku itkee että epäreilua.

Aihe oli jotain muuta, mutta naisten ulkonäön selittelyksi meni taas! Tämä naisen tärkein puheenaihe: Nainen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä sekä miehiltä että naisilta, että mitä he yksittäisenä ihmisenä ja henkilönä voisivat tehdä tämän ongelman eteen?

Tällä palstalla puhutaan paljon siitä miten miesten pitäisi tehdä sitä ja tätä ja parantaa itseään ja samalla myös siitä miten naisten pitäisi alentaa standardejaan ja deittailla ilman filtteriä. Välillä mukaan roudataan jo yhteiskunta, valtio, poliitikot ja muut.

Mutta ihan oikeasti, nyt voisi sekä syrjäytyneet miehet, muut miehet, alfat, betat, thetat ja Gretat miettiä, mitä voisi itse tehdä asian eteen? Ettei vain sysäisi ongelmaa muiden korjattavaksi.

Naisetkin voisivat tätä solidaarisuudessa miettiä, mutta valitettava tosiasia miesten kannalta on se, ettei ketään voi pakottaa deittaamaan ihmistä josta ei ole kiinnostunut. Joten yksittäinen nainen ei ihan hirveästi voi asialle tehdä.

Mutta miten tehdä itsestä kiinnostava, jos oma paketti on jo kasassa eli löytyy koulutus, fiksuja harrastuksia, asiallinen työpaikka ja ikätasoon nähden hyvä määrä omaisuutta? Miksi itselle tarjotaan kerta toisensa jälkeen kaverikorttia, mutta tutuilla hälläväliämiehillä on kysyntää parisuhdemielessä? Näihin jos keksisi vastauksen. Siis ihan oikean vastauksen eikä mitään ympäripyöreää kemiajuttua.

Kui kshan monta kertaa se vastaus on kerrottu mutta kun ei ole vastaanotto päällä. Tärkeimmät asiat pariutumisesta on itseluottamus ja sosiaaliset taidot. Näitä et mainitse sanallakaan.

Itseluottamusta löytyy kyllä. Sosiaalisista taidoista en osaa sanoa. Ehkä naiset osaisitte vastata paremmin: Jos mies kiinnostaa kaverina, mutta ei muuten, niin onko silloin kyse siitä, että miehellä on puutteelliset sosiaaliset taidot?

Kyse voi olla monesta eri asiasta. Mutta sinä luettelet pariutumisen kannalta toisarvoisia asioita kun ihmettelet mikset saa naista. Kyllä se viittaa siihen että sosiaaliset taitosi ovat puutteelliset. Et edes näe niitä asioita joilla on oikeasti merkitystä.

Ai nyt ne sitten onkin toisarvoisia? Vähän väliä puhutaan siitä, että akateemisten naisten on vaikea löytää miestä, koska akateemisten miesten osuus on vähentynyt. Miksi akateemisuus nostetaan korokkeelle, jos kyse on toisarvoisesta asiasta? Eikö naisille sitten ole merkitystä onko mies kouluttautunut peruskoulun jälkeen, harrastaako mitään ja pystyykö elättämään itsensä? Jos näillä ei ole naisille merkitystä, niin millä sitten on?

Ihmiset ovat yksilöitä. Jollekin naiselle miehen koulutuksella on väliä, toiselle ei. Itse olen korkeasti koulutettu nainen, ja itselleni ei ole väliä miehen koulutuksella. Olen ollut suhteessa myös sellaisten kanssa, joilla ei ole ollut peruskoulun jälkeen mitään koulutusta. Toisessa viestissäni luettelinkin asioita, jotka itselläni painavat vaakakupissa. Jollain toisella naisella voi olla muita kriteereitä.

Juuri näin, me naiset olemme yksilöitä eikä kollektiivi. Minulle taas miehen koulutuksella oli väliä. Tottakai olisin voinut rakastua myös alemmin koulutettuun mieheen ,jos hänellä olisi ollut kuitenkin samanlainen yleissivistys, looginen älykkyys jne, mutta oli ihan odotettua, että löydän korkeammin koulutetusta etsimäni.

Ja minulle oli merkitystä myös miehen elintasolla ja elämäntavalla. Sen sijaan hänen rahoistaan en hyödy millään tavalla ja esimerkiksi joku informaatikko tai historian tutkija olisi todennäköisemmin ollut minulle paremmin sopiva kumppani kuin vaikka amkin käynyt yrittäjä.

Kaikki miehet ei osaa viedä eteenpäin seksuaalista vuorovaikutusta joka on kahden kauppa. Pitää osata havaita toisten signaalit ja vastata niihin.

Vierailija kirjoitti:

Masennus on näemmä vain ja ainoastaan miehen oma vika.

Masennus sairautena on aivokemioiden vika. Häiriö aivokemioissa. Sitä hoidetaan mm. lääkityksellä. Masennus tunnetilana ei ole kenenkään vika, mutta ainoa, joka sille voi jotain tehdä, on ihminen itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä sekä miehiltä että naisilta, että mitä he yksittäisenä ihmisenä ja henkilönä voisivat tehdä tämän ongelman eteen?

Tällä palstalla puhutaan paljon siitä miten miesten pitäisi tehdä sitä ja tätä ja parantaa itseään ja samalla myös siitä miten naisten pitäisi alentaa standardejaan ja deittailla ilman filtteriä. Välillä mukaan roudataan jo yhteiskunta, valtio, poliitikot ja muut.

Mutta ihan oikeasti, nyt voisi sekä syrjäytyneet miehet, muut miehet, alfat, betat, thetat ja Gretat miettiä, mitä voisi itse tehdä asian eteen? Ettei vain sysäisi ongelmaa muiden korjattavaksi.

Naisetkin voisivat tätä solidaarisuudessa miettiä, mutta valitettava tosiasia miesten kannalta on se, ettei ketään voi pakottaa deittaamaan ihmistä josta ei ole kiinnostunut. Joten yksittäinen nainen ei ihan hirveästi voi asialle tehdä.

Mutta miten tehdä itsestä kiinnostava, jos oma paketti on jo kasassa eli löytyy koulutus, fiksuja harrastuksia, asiallinen työpaikka ja ikätasoon nähden hyvä määrä omaisuutta? Miksi itselle tarjotaan kerta toisensa jälkeen kaverikorttia, mutta tutuilla hälläväliämiehillä on kysyntää parisuhdemielessä? Näihin jos keksisi vastauksen. Siis ihan oikean vastauksen eikä mitään ympäripyöreää kemiajuttua.

Kui kshan monta kertaa se vastaus on kerrottu mutta kun ei ole vastaanotto päällä. Tärkeimmät asiat pariutumisesta on itseluottamus ja sosiaaliset taidot. Näitä et mainitse sanallakaan.

Itseluottamusta löytyy kyllä. Sosiaalisista taidoista en osaa sanoa. Ehkä naiset osaisitte vastata paremmin: Jos mies kiinnostaa kaverina, mutta ei muuten, niin onko silloin kyse siitä, että miehellä on puutteelliset sosiaaliset taidot?

Kuinka monen kanssa se kaverisuhde kehittyi? Väitän, että useimmat, tai kaikki, ovat ilmaisseet asian tuolla tavalla vain ollakseen diplomaattisia. Jos sosiaaliset taidot eivät ole kunnossa, niin harvoin sitä kaveruutta oikeasti kehittyy. Jos on kehittynyt, niin se on ihan huippujuttu, koska moni mies todella hyötyy naispuolisista kavereista.

Miten siis kävi, oletteko kavereita ja monenko kanssa?

Kolmen. Tai no yhden kanssa oltiin kavereita jo ennen aloitettani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on näemmä vain ja ainoastaan miehen oma vika.

Masennus sairautena on aivokemioiden vika. Häiriö aivokemioissa. Sitä hoidetaan mm. lääkityksellä. Masennus tunnetilana ei ole kenenkään vika, mutta ainoa, joka sille voi jotain tehdä, on ihminen itse.

Masennus on kyllä paljon muutakin kuin pelkkää aivokemiaa. Se ei ole miehen oma vika, mutta se on että mies ei hae siihen apua vaan päin vastoin roikkuu netissä ivaamassa naisia jotka hakee apua ja pystyy osallistumaan sen ansiosta normaaliin elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silti kaljamahaiset työttömätkin pariutuvat. Vaatii enemmän työtä ja aikaa ja muuta, mutta ei se mahdotonta ole, joten valituksesi ontuu.

"Kyllä työttömätkin pariutuu kunhan tekevät enemmän työtä". Eli toisin sanoen kun työtön lakkaa olemasta työtön, hänellä on mahkua mutta ei muuten. Hyvä että olet samaa mieltä asiasta.

Haloo, sisälukutaito hei. En sanonut, että vaatii työpaikan, vaan työtä eli panostusta. Kaikki työ ei ole palkkatyötä🙄

Vierailija kirjoitti:

"M28" on satavarmasti n.40v nainen:D 

?

Olen mielestäni ihan tavallinen 28-vuotias mies (ok, vauva-foorumille kirjoittelu ei varmaan ole ikäiselleni miehelle 'tavallista', mutta tulinkin tänne ihan muun keskusteluaiheen takia). En ymmärrä joidenkin miesten tapaa tarkastella tätä maailmaa uhripositiosta. Kun on nähnyt maailmaa niin tajuaa miten hyvässä asemassa me suomalaiset olemme. Aika harvalla suomalaisella miehellä asiat on niin huonosti etteikö sille omalle elämäntilanteelle voisi tehdä jotain. Kyky itsereflektioon, omien heikkouksien havaitsemiseen ja elämänsä parantamiseen kuuluisi kaikille ihmisille, mutta jostain syystä monet miehet eivät tee asioilleen mitään vaan vain jauhavat samaa itkua illasta toiseen internetissä. Aloittaa vaikka tänä viikonloppuna syömällä sipsien ja uunipizzan sijaan vihanneksia ja hedelmiä, käymällä huomenna kirjastossa ja tekemällä kotona vatsalihasliikkeitä ja punnerruksia. Pienistä asioista voi muodostua se tarvittava käänne elämässä. Illan jatkoja!

M28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on näemmä vain ja ainoastaan miehen oma vika.

Masennus sairautena on aivokemioiden vika. Häiriö aivokemioissa. Sitä hoidetaan mm. lääkityksellä. Masennus tunnetilana ei ole kenenkään vika, mutta ainoa, joka sille voi jotain tehdä, on ihminen itse.

Masennus on kyllä paljon muutakin kuin pelkkää aivokemiaa. Se ei ole miehen oma vika, mutta se on että mies ei hae siihen apua vaan päin vastoin roikkuu netissä ivaamassa naisia jotka hakee apua ja pystyy osallistumaan sen ansiosta normaaliin elämään.

Oikeasti masentuneet ei roiku missään netissä. Ne on sängyn pohjalla surkeana.