Huomattava osa miehistä on masentuneita ja yksinäisiä eivätkä löydä kumppania, joiden kanssa edes harkita jälkikasvua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsestään huolta pitäviä naisia liian vähän, siitä se on kiinni.

Ei riitä niitä normaaleja,normaalipainoisia naisia  halukkaille.

Sille kai ei meistä kukaan voi mitään. Silloin kannattaa suunnata ulkomaille, siihen on kehotettu moneen kertaan.

Tän takia aloittajaa ollaan kehoitettu hakeutumaan opintojen pariin. Ensin työ, sitten huvi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapatossut märisee naisettomuudestaan, mutta eivät tee mitään tilanteen muuttamiseksi.

Saa siellä sohvalla odotella lerssi kourassa, että joku missi tulisi ovikelloa soittamaan,  vaan ei kannata pidätellä hengitystä tätä odotellessa.

Kävin 34 kertaa treffeillä vuoden aikana, onko se sama kuin "ei tee mitään".

34 treffit eikä löytynyt ketään, kenen kanssa olisi kehittynyt rakkaussuhde?

4.treffit naisten kanssa oli maksimi kunnes tuli pakit.

Moniko niistä 34 naisesta oli sellainen, että itse olit ihan fiiliksissä ("kemiat kohtasivat")? Eli oli "perhosia vatsassa" ja olisi tehnyt mieli tavata mahdollisimman pian uudestaan jne?

Entä moniko oli sellainen, että ajattelit, että ihan ok (jos parempaakaan ei löydy)?

Entä moniko oli sellainen, että et itse ollut kiinnostunut tapaamaan uudestaan?

Mun täytyy tutustua kirjanpitoon kotona ennen kuin voin vastata tähän, mutta ei naisia ollut 34, koska siellä oli 2. ja 3. ja 4.treffejä mukana. Ei kaikki jääneet 1.treffeihin.

Sori, tulkitsin väärin. Mutta ilman kirjanpitoakin muistat varmasti ne, joihin ihastuit korviasi myöten. Montako heitä oli ja mihin tapailu heidän kanssaan sitten päättyi?

Ei mulla varsinaisesti mitään kunnon ihastumista ehtinyt syntyä keneenkään heistä mutta jos yritän muistelen niin yhdellä geneetikolla oli äärettömän söpö nauru ja yksi fysioterapeutti oli ulkonäöllisesti todella viehättävä ja yksi maisemasuunnittelija vaikutti herttaiselta.

Paljon hyviä treffejä ja mielestäni keskustelu kulki hyvin, mutta olinkin aina vain kaverivyöhykkeellä.

Ei ollut kyse siitä, että SINÄ oli kaverivyöhykkeellä, vaan te molemmat olitte kaverivyöhykkeellä, koska teillä ei ollut riittävästi keskinäistä kemiaa ja kipinää, ei synkannut oikealla tavalla.

Onhan se nyt aika yksipuolinen kaverivyöhyke jos itse tekisi mieli tutustua enemmän ja siirtää tutustumista romanttisempaan suuntaan, suuteluun ja seksiin ja nainen ei.

Ihastumisen puuttuminen miehellä ei tarkoita sitä että se olisi kaiken loppu. En seurustelisi koskaan jos vaatisin ihastumisen syntymistä.

Mitähän vttua mä just luin??? 

Luit juuri realistista kuvausta tavismiehen deittailusta. Rehellisesti sanottuna tavismiesten taso ei riitä sellaisiin naisiin joihin voisi ihastua.

Ja sitten te kutsutte naisia nirsoiksi ja naisten kriteerejä kohtuuttomiksi...

Ihan vilpittömästi väitän, että tuolla tavalla ajattelevalla ihmisellä on neuropuolella ongelmia.

Tavismiehillä on aivan kohtuulliset kriteerit, yleisimmin homma kaatuu jo siihen ensimmäiseen kriteeriin eli hoikkuuteen. Jos kuvitellaan se yleisin tilanne, että vain pullukat naiset kiinnostuvat ja hoikat ei niin voidaanko miestä kutsua nirsoksi? Varsinkin jos mies on elämäntavaltaan urheilullinen ja atleettisessa kunnossa.

Yksikään nainen ei ole velvollinen olemaan hoikka siksi, että "tavismies" voisi viehättyä hänestä.

Jos tavismies todellakin sanoo, ettei hänen tasonsa riitä sellaisiin naisiin, joihin voisi ihastua, niin ensinnäkin se kumoaa oman lempilapsenne, tasoteorian; toiseksi kertoo, että kyseisellä "tavismiehellä" on täysin epärealistinen käsitys joko siitä, millainen on tavismies tai siitä, millainen on tavisnainen.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan vaaditte tarjoamatta mitään vastineeksi.

Ketkä me? Minä en ole tässä ketjussa vaatinut naisilta mitään, vaan oikaisin valheellisen viestin. Nyt oikeasti hakeudu hoitoon, sulla ei päässä muut pyöri kuin olkiukot. Vaikuttaa jo vaaralliselta kun puhut omista harhoistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapatossut märisee naisettomuudestaan, mutta eivät tee mitään tilanteen muuttamiseksi.

Saa siellä sohvalla odotella lerssi kourassa, että joku missi tulisi ovikelloa soittamaan,  vaan ei kannata pidätellä hengitystä tätä odotellessa.

Kävin 34 kertaa treffeillä vuoden aikana, onko se sama kuin "ei tee mitään".

34 treffit eikä löytynyt ketään, kenen kanssa olisi kehittynyt rakkaussuhde?

4.treffit naisten kanssa oli maksimi kunnes tuli pakit.

Moniko niistä 34 naisesta oli sellainen, että itse olit ihan fiiliksissä ("kemiat kohtasivat")? Eli oli "perhosia vatsassa" ja olisi tehnyt mieli tavata mahdollisimman pian uudestaan jne?

Entä moniko oli sellainen, että ajattelit, että ihan ok (jos parempaakaan ei löydy)?

Entä moniko oli sellainen, että et itse ollut kiinnostunut tapaamaan uudestaan?

Mun täytyy tutustua kirjanpitoon kotona ennen kuin voin vastata tähän, mutta ei naisia ollut 34, koska siellä oli 2. ja 3. ja 4.treffejä mukana. Ei kaikki jääneet 1.treffeihin.

Sori, tulkitsin väärin. Mutta ilman kirjanpitoakin muistat varmasti ne, joihin ihastuit korviasi myöten. Montako heitä oli ja mihin tapailu heidän kanssaan sitten päättyi?

Ei mulla varsinaisesti mitään kunnon ihastumista ehtinyt syntyä keneenkään heistä mutta jos yritän muistelen niin yhdellä geneetikolla oli äärettömän söpö nauru ja yksi fysioterapeutti oli ulkonäöllisesti todella viehättävä ja yksi maisemasuunnittelija vaikutti herttaiselta.

Paljon hyviä treffejä ja mielestäni keskustelu kulki hyvin, mutta olinkin aina vain kaverivyöhykkeellä.

Ei ollut kyse siitä, että SINÄ oli kaverivyöhykkeellä, vaan te molemmat olitte kaverivyöhykkeellä, koska teillä ei ollut riittävästi keskinäistä kemiaa ja kipinää, ei synkannut oikealla tavalla.

Onhan se nyt aika yksipuolinen kaverivyöhyke jos itse tekisi mieli tutustua enemmän ja siirtää tutustumista romanttisempaan suuntaan, suuteluun ja seksiin ja nainen ei.

Ihastumisen puuttuminen miehellä ei tarkoita sitä että se olisi kaiken loppu. En seurustelisi koskaan jos vaatisin ihastumisen syntymistä.

Tässä tullaan tietysti siihen, että ihmiset ovat erilaisia. Jotkut haluavat, että suhteessa ja seksissä on kemiaa ja seksuaalista vetovoimaa, jollekin muulle riittää se, että kyseessä on ihan ok tyyppi, jonka kanssa keskustelu sujuu. Jotkut eivät halua seksiä niiden kanssa, jotka tuntuvat vain kavereilta, kun taas joillekin sekin on ihan ok. Mutta sellaista se on - joskus intressit ovat yksipuolisia. Et voi kuitenkaan syyttää naisia siitä, jos he eivät halunneet seksiä tai suhdetta miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut varsinaista vetovoimaa kummankaan puolelta.

En itsekään haluaisi lähteä viemään sellaista juttua kohti romanttisempaa ja seksuaalisempaa astetta, jos juttu selkeästi on lähinnä kaveritasolla, ja itse en tunne vetoa toista kohtaan ja huomaan, ettei toinenkaan tunne vetoa minua kohtaan.

Luulenpa, että kaikki haluavat sitä kipinää ja kemiaa, mutta monelle tavismiehelle se on se luksus johon ei yksinkertaisesti ole varaa. Itse sain aikaiseksi pisimmän suhteeni, noin 1.5 vuotta ihan sillä, että käytännössä heitin kaikki kriteerini roskakoppaan ja kelpuutin matalatasoisen naisen, johon ihastuminen ei ollut mitenkään mahdollista. Eli tuo teidän väitteesi siitä, että nainen ei jatka tapailua jos mies ei ole ihastunut on kyllä valetta..

No sittenhän ongelmanne on ratkaistu.

"M28" on satavarmasti n.40v nainen:D 

Vierailija kirjoitti:

Eläminen nykymaailmassa ei ole halpaa ja mukavaan elämään tarvitaan usein kahdet tulot, etenkin jos haaveissa on omistusasunto ja perheen perustaminen. Nykymaailmassa sopii olettaa, että niin miehellä kuin naisellakin on työpaikka ja säännölliset tulot. En itsekään haluaisi tapailla työtöntä naista (opiskelija on poikkeus).

M28

No hyvä että olet sitten samaa mieltä. Eli se pelkkä mukavuus ja "itsensä kehittäminen" ei riitäkään. Vaan ymmärrettävästi parisuhteen edellytyksenä tulee myös se raha ja etenkin tasaiset tulot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä sekä miehiltä että naisilta, että mitä he yksittäisenä ihmisenä ja henkilönä voisivat tehdä tämän ongelman eteen?

Tällä palstalla puhutaan paljon siitä miten miesten pitäisi tehdä sitä ja tätä ja parantaa itseään ja samalla myös siitä miten naisten pitäisi alentaa standardejaan ja deittailla ilman filtteriä. Välillä mukaan roudataan jo yhteiskunta, valtio, poliitikot ja muut.

Mutta ihan oikeasti, nyt voisi sekä syrjäytyneet miehet, muut miehet, alfat, betat, thetat ja Gretat miettiä, mitä voisi itse tehdä asian eteen? Ettei vain sysäisi ongelmaa muiden korjattavaksi.

Naisetkin voisivat tätä solidaarisuudessa miettiä, mutta valitettava tosiasia miesten kannalta on se, ettei ketään voi pakottaa deittaamaan ihmistä josta ei ole kiinnostunut. Joten yksittäinen nainen ei ihan hirveästi voi asialle tehdä.

Mutta miten tehdä itsestä kiinnostava, jos oma paketti on jo kasassa eli löytyy koulutus, fiksuja harrastuksia, asiallinen työpaikka ja ikätasoon nähden hyvä määrä omaisuutta? Miksi itselle tarjotaan kerta toisensa jälkeen kaverikorttia, mutta tutuilla hälläväliämiehillä on kysyntää parisuhdemielessä? Näihin jos keksisi vastauksen. Siis ihan oikean vastauksen eikä mitään ympäripyöreää kemiajuttua.

Vaikea sanoa. Mitä ovat hälläväliämiehet?

Itse ainakaan naisena en välitä siitä, mikä koulutus miehellä on, ei tarvitse olla edes erityisen fiksuja harrastuksia (oudot tai vähemmän fiksut käyvät myös), ihan  sama onko asiallinen työpaikka vai ei työtä lainkaan, enkä ole kiinnostunut miehen omaisuudesta, eli ei tarvitse olla sitäkään. Joten ainakaan noilla spekseillä ei oma kiinnostukseni heräisi. Minua kiinnostaa miehessä ja suhteessa ihan muunlaiset asiat, ja painotan nimenomaan sitä kemiaa, eli miten toisen kanssa synkkaa, kuinka hyvin viihdyn hänen kanssaan, onko molemminpuolista seksuaalista vetovoimaa, osuuko elämänarvot ja ajattelutavat yksiin, jne. Eli olisiko vastaus kysymykseesi jotain tämäntyyppistä...?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on lyttäämistä ja painostamista yhteiskunnan puolelta.

Okei eli naiset syyttää sitten kuitenkin muita osapuolia ongelmistaan, kiitos kun todistit pointtini oikeaksi.

Ota mies itseäsi niskasta kiinni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä sekä miehiltä että naisilta, että mitä he yksittäisenä ihmisenä ja henkilönä voisivat tehdä tämän ongelman eteen?

Tällä palstalla puhutaan paljon siitä miten miesten pitäisi tehdä sitä ja tätä ja parantaa itseään ja samalla myös siitä miten naisten pitäisi alentaa standardejaan ja deittailla ilman filtteriä. Välillä mukaan roudataan jo yhteiskunta, valtio, poliitikot ja muut.

Mutta ihan oikeasti, nyt voisi sekä syrjäytyneet miehet, muut miehet, alfat, betat, thetat ja Gretat miettiä, mitä voisi itse tehdä asian eteen? Ettei vain sysäisi ongelmaa muiden korjattavaksi.

Naisetkin voisivat tätä solidaarisuudessa miettiä, mutta valitettava tosiasia miesten kannalta on se, ettei ketään voi pakottaa deittaamaan ihmistä josta ei ole kiinnostunut. Joten yksittäinen nainen ei ihan hirveästi voi asialle tehdä.

Mutta miten tehdä itsestä kiinnostava, jos oma paketti on jo kasassa eli löytyy koulutus, fiksuja harrastuksia, asiallinen työpaikka ja ikätasoon nähden hyvä määrä omaisuutta? Miksi itselle tarjotaan kerta toisensa jälkeen kaverikorttia, mutta tutuilla hälläväliämiehillä on kysyntää parisuhdemielessä? Näihin jos keksisi vastauksen. Siis ihan oikean vastauksen eikä mitään ympäripyöreää kemiajuttua.

Kui kshan monta kertaa se vastaus on kerrottu mutta kun ei ole vastaanotto päällä. Tärkeimmät asiat pariutumisesta on itseluottamus ja sosiaaliset taidot. Näitä et mainitse sanallakaan.

Itseluottamusta löytyy kyllä. Sosiaalisista taidoista en osaa sanoa. Ehkä naiset osaisitte vastata paremmin: Jos mies kiinnostaa kaverina, mutta ei muuten, niin onko silloin kyse siitä, että miehellä on puutteelliset sosiaaliset taidot?

Kyse voi olla monesta eri asiasta. Mutta sinä luettelet pariutumisen kannalta toisarvoisia asioita kun ihmettelet mikset saa naista. Kyllä se viittaa siihen että sosiaaliset taitosi ovat puutteelliset. Et edes näe niitä asioita joilla on oikeasti merkitystä.

Ai nyt ne sitten onkin toisarvoisia? Vähän väliä puhutaan siitä, että akateemisten naisten on vaikea löytää miestä, koska akateemisten miesten osuus on vähentynyt. Miksi akateemisuus nostetaan korokkeelle, jos kyse on toisarvoisesta asiasta? Eikö naisille sitten ole merkitystä onko mies kouluttautunut peruskoulun jälkeen, harrastaako mitään ja pystyykö elättämään itsensä? Jos näillä ei ole naisille merkitystä, niin millä sitten on?

Otetaan kaksi naista Sinikka ja Maikki. Sinikka on akateemisesti koulutettu hyväpalkkainen sinkku, Maikki tekee töitä freelancerina. M toivoo löytävänsä vakaatuloisen miehen johtuen hänen epävarmoista tuloista. Sinikka taas tykkää katsella. S seurusteli toissavuonna putkimiehen kanssa, sitä aiemmin siivousfirman tj:n. Pointti? Sinikka ja Maikki hakevat samasta sukupuolestaan huolimatta erilaisia miehiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläminen nykymaailmassa ei ole halpaa ja mukavaan elämään tarvitaan usein kahdet tulot, etenkin jos haaveissa on omistusasunto ja perheen perustaminen. Nykymaailmassa sopii olettaa, että niin miehellä kuin naisellakin on työpaikka ja säännölliset tulot. En itsekään haluaisi tapailla työtöntä naista (opiskelija on poikkeus).

M28

No hyvä että olet sitten samaa mieltä. Eli se pelkkä mukavuus ja "itsensä kehittäminen" ei riitäkään. Vaan ymmärrettävästi parisuhteen edellytyksenä tulee myös se raha ja etenkin tasaiset tulot.

Miksi haluat elättejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä sekä miehiltä että naisilta, että mitä he yksittäisenä ihmisenä ja henkilönä voisivat tehdä tämän ongelman eteen?

Tällä palstalla puhutaan paljon siitä miten miesten pitäisi tehdä sitä ja tätä ja parantaa itseään ja samalla myös siitä miten naisten pitäisi alentaa standardejaan ja deittailla ilman filtteriä. Välillä mukaan roudataan jo yhteiskunta, valtio, poliitikot ja muut.

Mutta ihan oikeasti, nyt voisi sekä syrjäytyneet miehet, muut miehet, alfat, betat, thetat ja Gretat miettiä, mitä voisi itse tehdä asian eteen? Ettei vain sysäisi ongelmaa muiden korjattavaksi.

Naisetkin voisivat tätä solidaarisuudessa miettiä, mutta valitettava tosiasia miesten kannalta on se, ettei ketään voi pakottaa deittaamaan ihmistä josta ei ole kiinnostunut. Joten yksittäinen nainen ei ihan hirveästi voi asialle tehdä.

Mutta miten tehdä itsestä kiinnostava, jos oma paketti on jo kasassa eli löytyy koulutus, fiksuja harrastuksia, asiallinen työpaikka ja ikätasoon nähden hyvä määrä omaisuutta? Miksi itselle tarjotaan kerta toisensa jälkeen kaverikorttia, mutta tutuilla hälläväliämiehillä on kysyntää parisuhdemielessä? Näihin jos keksisi vastauksen. Siis ihan oikean vastauksen eikä mitään ympäripyöreää kemiajuttua.

Kui kshan monta kertaa se vastaus on kerrottu mutta kun ei ole vastaanotto päällä. Tärkeimmät asiat pariutumisesta on itseluottamus ja sosiaaliset taidot. Näitä et mainitse sanallakaan.

Itseluottamusta löytyy kyllä. Sosiaalisista taidoista en osaa sanoa. Ehkä naiset osaisitte vastata paremmin: Jos mies kiinnostaa kaverina, mutta ei muuten, niin onko silloin kyse siitä, että miehellä on puutteelliset sosiaaliset taidot?

Kyse voi olla monesta eri asiasta. Mutta sinä luettelet pariutumisen kannalta toisarvoisia asioita kun ihmettelet mikset saa naista. Kyllä se viittaa siihen että sosiaaliset taitosi ovat puutteelliset. Et edes näe niitä asioita joilla on oikeasti merkitystä.

Ai nyt ne sitten onkin toisarvoisia? Vähän väliä puhutaan siitä, että akateemisten naisten on vaikea löytää miestä, koska akateemisten miesten osuus on vähentynyt. Miksi akateemisuus nostetaan korokkeelle, jos kyse on toisarvoisesta asiasta? Eikö naisille sitten ole merkitystä onko mies kouluttautunut peruskoulun jälkeen, harrastaako mitään ja pystyykö elättämään itsensä? Jos näillä ei ole naisille merkitystä, niin millä sitten on?

Ihmiset ovat yksilöitä. Jollekin naiselle miehen koulutuksella on väliä, toiselle ei. Itse olen korkeasti koulutettu nainen, ja itselleni ei ole väliä miehen koulutuksella. Olen ollut suhteessa myös sellaisten kanssa, joilla ei ole ollut peruskoulun jälkeen mitään koulutusta. Toisessa viestissäni luettelinkin asioita, jotka itselläni painavat vaakakupissa. Jollain toisella naisella voi olla muita kriteereitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on lyttäämistä ja painostamista yhteiskunnan puolelta.

Okei eli naiset syyttää sitten kuitenkin muita osapuolia ongelmistaan, kiitos kun todistit pointtini oikeaksi.

Yhteiskunta mollaa naisten kehoja = naisten oma ongelma josta tulisi syyttää vain itseään?

Asun syrjäseudulla, jossa asuu enemmän miehiä kuin naisia. Olen korkeasti koulutettu ja varakas (vanhaa rahaa ja itse ansaittua). Kun muutin noin 30-vuotiaana takaisin maalle kaupungista ja aloin etsiä kumppania, sain kyllä monenlaista miestä jututtaa ennen kuin tapasin nykyisen kumppanini. Olin aktiivinen Tinderissä ja kävin erilaisissa tapahtumissa lavatansseista ja perinnepäivistä kapakkailtoihin ja näytelmäpiiriin. Suurin osa miehistä ei uskaltanut sanoa mitään paitsi tosi kovassa humalassa vängätä pillua. Lupasin antaa seuraavana päivänä, kun kysyjä olisi selvinnyt humalastaan, mutta ei puhelin koskaan soinut. Siinä vuosien aikana ehdin muutamalle miehelle sanoa ääneen kiinnostukseni lähteä treffeille, mutta he menivät siitä ihan puihin. Joskus jopa siitä kun pyysin miestä tanssimaan, oli reaktiona punastelua ja vessaan pakenemista. Tinderissä puolestaan tuntui olevan vaan parikymmpisiä poikia, joiden kanssa en osannut harkita suhdetta. 

Suhtauduin jokaiseen tapaamani sinkkumieheen avoimesti. En tarvinnut elättäjää. Halusin kumppanin. 

Lopulta löysin kumppanini yhteisen harrastuksen kautta. Sanoin hänelle muutaman kuukauden yhdessä harrastamisen jälkeen suoraan, että olin hänestä kiinnostunut. Hän ei mennyt siitä hämilleen vaan pyysi kahville. Loppu oli helppoa. 

Toivon, että miehet kertoisivat, miten he haluavat että heitä lähestytään. En itseni, mutta kumppania etsivien naisten vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on lyttäämistä ja painostamista yhteiskunnan puolelta.

Okei eli naiset syyttää sitten kuitenkin muita osapuolia ongelmistaan, kiitos kun todistit pointtini oikeaksi.

Yhteiskunta mollaa naisten kehoja = naisten oma ongelma josta tulisi syyttää vain itseään?

Sivu 1, viesti nro 8: "Naiset ymmärtää etsiä ratkaisua itsestään ja vastuun ottamisesta omasta elämästä."

Eivät näköjään ymmärräkään etsiä ratkaisua itsestään, tai ottaa vastuuta omasta elämästä. Paljon helpompi syyttää ilkeää patriarkiaa kaikista ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä sekä miehiltä että naisilta, että mitä he yksittäisenä ihmisenä ja henkilönä voisivat tehdä tämän ongelman eteen?

Tällä palstalla puhutaan paljon siitä miten miesten pitäisi tehdä sitä ja tätä ja parantaa itseään ja samalla myös siitä miten naisten pitäisi alentaa standardejaan ja deittailla ilman filtteriä. Välillä mukaan roudataan jo yhteiskunta, valtio, poliitikot ja muut.

Mutta ihan oikeasti, nyt voisi sekä syrjäytyneet miehet, muut miehet, alfat, betat, thetat ja Gretat miettiä, mitä voisi itse tehdä asian eteen? Ettei vain sysäisi ongelmaa muiden korjattavaksi.

Naisetkin voisivat tätä solidaarisuudessa miettiä, mutta valitettava tosiasia miesten kannalta on se, ettei ketään voi pakottaa deittaamaan ihmistä josta ei ole kiinnostunut. Joten yksittäinen nainen ei ihan hirveästi voi asialle tehdä.

Mutta miten tehdä itsestä kiinnostava, jos oma paketti on jo kasassa eli löytyy koulutus, fiksuja harrastuksia, asiallinen työpaikka ja ikätasoon nähden hyvä määrä omaisuutta? Miksi itselle tarjotaan kerta toisensa jälkeen kaverikorttia, mutta tutuilla hälläväliämiehillä on kysyntää parisuhdemielessä? Näihin jos keksisi vastauksen. Siis ihan oikean vastauksen eikä mitään ympäripyöreää kemiajuttua.

Ketjussa on tarjottu useitakin eri vaihtoehtoja. Aromanttisuus; ehkä et kykene tuntemaan romanttisia tunteita, ja nainen huomaa sen? Neuropuolen epätyypillisyydet; vähän sama juttu eli et ole samalla aallonpituudella neuronormaalin kanssa? Sosiaalisten taitojen puute/ujous; treffit ovat sinulle työhaastattelun kaltainen tilaisuus? Ja uutena heitän, että ehkä et vain ole kiinnostava. Tällä palstalla on lukemattomia kertoja yritetty selittää, että miestä ei tee kiinnostavaksi se, että hänellä on koulutus, työ ja omaisuutta. Ne ovat positiivisia asioita, mutta eivät tee hänestä uniikkia, ainutlaatuista jonkun tietyn naisen silmissä. Jos pyrkii vaan saamaan niitä treffejä mahdollisimman monien kanssa, niin silloin mitä ilmeisimmin tykkää kaikenlaisista eikä kenenkään kanssa sitten löydykään sitä, mikä yhdistää.

Mikä sinun intohimosi on? Mikä sinut erottaa muista miehistä, joilla on koulutus, työ ja omaisuutta? Jos se on rahkapetriys, niin silloin on ihan selvää, että kannattaa etsiä rahkapetroja. Ei naisia, joiden intohimo on matkustaminen tai patikointi tai indie-elokuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapatossut märisee naisettomuudestaan, mutta eivät tee mitään tilanteen muuttamiseksi.

Saa siellä sohvalla odotella lerssi kourassa, että joku missi tulisi ovikelloa soittamaan,  vaan ei kannata pidätellä hengitystä tätä odotellessa.

Kävin 34 kertaa treffeillä vuoden aikana, onko se sama kuin "ei tee mitään".

34 treffit eikä löytynyt ketään, kenen kanssa olisi kehittynyt rakkaussuhde?

4.treffit naisten kanssa oli maksimi kunnes tuli pakit.

Moniko niistä 34 naisesta oli sellainen, että itse olit ihan fiiliksissä ("kemiat kohtasivat")? Eli oli "perhosia vatsassa" ja olisi tehnyt mieli tavata mahdollisimman pian uudestaan jne?

Entä moniko oli sellainen, että ajattelit, että ihan ok (jos parempaakaan ei löydy)?

Entä moniko oli sellainen, että et itse ollut kiinnostunut tapaamaan uudestaan?

Mun täytyy tutustua kirjanpitoon kotona ennen kuin voin vastata tähän, mutta ei naisia ollut 34, koska siellä oli 2. ja 3. ja 4.treffejä mukana. Ei kaikki jääneet 1.treffeihin.

Sori, tulkitsin väärin. Mutta ilman kirjanpitoakin muistat varmasti ne, joihin ihastuit korviasi myöten. Montako heitä oli ja mihin tapailu heidän kanssaan sitten päättyi?

Ei mulla varsinaisesti mitään kunnon ihastumista ehtinyt syntyä keneenkään heistä mutta jos yritän muistelen niin yhdellä geneetikolla oli äärettömän söpö nauru ja yksi fysioterapeutti oli ulkonäöllisesti todella viehättävä ja yksi maisemasuunnittelija vaikutti herttaiselta.

Paljon hyviä treffejä ja mielestäni keskustelu kulki hyvin, mutta olinkin aina vain kaverivyöhykkeellä.

Ei ollut kyse siitä, että SINÄ oli kaverivyöhykkeellä, vaan te molemmat olitte kaverivyöhykkeellä, koska teillä ei ollut riittävästi keskinäistä kemiaa ja kipinää, ei synkannut oikealla tavalla.

Onhan se nyt aika yksipuolinen kaverivyöhyke jos itse tekisi mieli tutustua enemmän ja siirtää tutustumista romanttisempaan suuntaan, suuteluun ja seksiin ja nainen ei.

Ihastumisen puuttuminen miehellä ei tarkoita sitä että se olisi kaiken loppu. En seurustelisi koskaan jos vaatisin ihastumisen syntymistä.

Tässä tullaan tietysti siihen, että ihmiset ovat erilaisia. Jotkut haluavat, että suhteessa ja seksissä on kemiaa ja seksuaalista vetovoimaa, jollekin muulle riittää se, että kyseessä on ihan ok tyyppi, jonka kanssa keskustelu sujuu. Jotkut eivät halua seksiä niiden kanssa, jotka tuntuvat vain kavereilta, kun taas joillekin sekin on ihan ok. Mutta sellaista se on - joskus intressit ovat yksipuolisia. Et voi kuitenkaan syyttää naisia siitä, jos he eivät halunneet seksiä tai suhdetta miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut varsinaista vetovoimaa kummankaan puolelta.

En itsekään haluaisi lähteä viemään sellaista juttua kohti romanttisempaa ja seksuaalisempaa astetta, jos juttu selkeästi on lähinnä kaveritasolla, ja itse en tunne vetoa toista kohtaan ja huomaan, ettei toinenkaan tunne vetoa minua kohtaan.

Luulenpa, että kaikki haluavat sitä kipinää ja kemiaa, mutta monelle tavismiehelle se on se luksus johon ei yksinkertaisesti ole varaa. Itse sain aikaiseksi pisimmän suhteeni, noin 1.5 vuotta ihan sillä, että käytännössä heitin kaikki kriteerini roskakoppaan ja kelpuutin matalatasoisen naisen, johon ihastuminen ei ollut mitenkään mahdollista. Eli tuo teidän väitteesi siitä, että nainen ei jatka tapailua jos mies ei ole ihastunut on kyllä valetta..

En minä ole sellaista väittänytkään, olen eri kirjoittaja. Pointtini on se, että minun täytyy itse tuntea vetoa toiseen, että kiinnostun. Voin ihan hyvin harrastaa seksiä, vaikkei toinen olisi ihastunut minuun. Ei minun itsenikään tarvitse olla ihastunut. Mutta minun täytyy tuntea seksuaalista vetovoimaa toiseen. En oikein muuten saa motivoitua itseäni seksiin hänen kanssaan, kun en kiihotu ja silloin ei huvita. Kemia, josta itse puhuin, ei välttämättä tarkoita ihastusta, vaikka voihan se toki sitäkin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on lyttäämistä ja painostamista yhteiskunnan puolelta.

Okei eli naiset syyttää sitten kuitenkin muita osapuolia ongelmistaan, kiitos kun todistit pointtini oikeaksi.

Yhteiskunta mollaa naisten kehoja = naisten oma ongelma josta tulisi syyttää vain itseään?

Sivu 1, viesti nro 8: "Naiset ymmärtää etsiä ratkaisua itsestään ja vastuun ottamisesta omasta elämästä."

Eivät näköjään ymmärräkään etsiä ratkaisua itsestään, tai ottaa vastuuta omasta elämästä. Paljon helpompi syyttää ilkeää patriarkiaa kaikista ongelmista.

Miten naiset voisivat korjata ongelman itsessään kun ongelma tulee ulkopuolelta? Samat argumentit ku ääliöillä jotka on sitä mieltä, että naiset itse voi lopettaa heihin kohdistuvan ahdistelun. Oot oikeesti paska trolli, yrittäisit edes. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä sekä miehiltä että naisilta, että mitä he yksittäisenä ihmisenä ja henkilönä voisivat tehdä tämän ongelman eteen?

Tällä palstalla puhutaan paljon siitä miten miesten pitäisi tehdä sitä ja tätä ja parantaa itseään ja samalla myös siitä miten naisten pitäisi alentaa standardejaan ja deittailla ilman filtteriä. Välillä mukaan roudataan jo yhteiskunta, valtio, poliitikot ja muut.

Mutta ihan oikeasti, nyt voisi sekä syrjäytyneet miehet, muut miehet, alfat, betat, thetat ja Gretat miettiä, mitä voisi itse tehdä asian eteen? Ettei vain sysäisi ongelmaa muiden korjattavaksi.

Naisetkin voisivat tätä solidaarisuudessa miettiä, mutta valitettava tosiasia miesten kannalta on se, ettei ketään voi pakottaa deittaamaan ihmistä josta ei ole kiinnostunut. Joten yksittäinen nainen ei ihan hirveästi voi asialle tehdä.

Mutta miten tehdä itsestä kiinnostava, jos oma paketti on jo kasassa eli löytyy koulutus, fiksuja harrastuksia, asiallinen työpaikka ja ikätasoon nähden hyvä määrä omaisuutta? Miksi itselle tarjotaan kerta toisensa jälkeen kaverikorttia, mutta tutuilla hälläväliämiehillä on kysyntää parisuhdemielessä? Näihin jos keksisi vastauksen. Siis ihan oikean vastauksen eikä mitään ympäripyöreää kemiajuttua.

Vaikea sanoa. Mitä ovat hälläväliämiehet?

Itse ainakaan naisena en välitä siitä, mikä koulutus miehellä on, ei tarvitse olla edes erityisen fiksuja harrastuksia (oudot tai vähemmän fiksut käyvät myös), ihan  sama onko asiallinen työpaikka vai ei työtä lainkaan, enkä ole kiinnostunut miehen omaisuudesta, eli ei tarvitse olla sitäkään. Joten ainakaan noilla spekseillä ei oma kiinnostukseni heräisi. Minua kiinnostaa miehessä ja suhteessa ihan muunlaiset asiat, ja painotan nimenomaan sitä kemiaa, eli miten toisen kanssa synkkaa, kuinka hyvin viihdyn hänen kanssaan, onko molemminpuolista seksuaalista vetovoimaa, osuuko elämänarvot ja ajattelutavat yksiin, jne. Eli olisiko vastaus kysymykseesi jotain tämäntyyppistä...?

Hälläväliämiehillä kuvaan sellaisia "ei huolta huomisesta"-tyyppejä eli kaikki raha mikä tulee myös menee heti ja seuraavan baari-illan jälkeistä tulevaisuutta ei tarvitse miettiä. Pakolliset jutut tehdään jos tehdään, mutta ei mitään itsensä kehittämistä tai pidemmän tähtäimen projekteja pl. ehkä viinojen hakeminen lahden toiselta puolelta.

Ihmettelenkin kovasti, kun välillä törmään johonkin naiseen, joka elämänarvojen ja -valintojen sekä ajattelutavan puolesta olisi sopiva, mutta hän ei halua kaveruutta kummempaa.