Lue keskustelun säännöt.
Rahantarkka mummo - nipotanko turhasta
23.11.2014 |
En nyt tiedä miten suhtautua mummoon. Mummolla on kaksi lasta ja molemmilla lapsia.
Toisen lapsen lapsille ostetaan vain parasta, esimerkiksi neljä ja kahdeksan vuotiaille ipadit. Ja muutenkin lahjat ovat hintaluokkaa +100 euroa ja enemmän. Ja mikäs siinä! Sitä ostelee mitä haluaa vapaa ihminen, varsinkin jos se sopii lasten vanhemmille.
Toisen lapsen vanhemmille on tiukempi linja. Lahjat ovat hintaluokkaa plusmiinus 20 euroa. Eikä siinäkään mitään. Toiset painostavat tasapuolisuuteen ja toiset menevät fiilispohjalta. Periaatteessa ihan ok.
SE mikä on alkanut ärsyttämään, on että jos nämä viimeksi mainitut lapsenlapset käyvät mummilla kylässä tai hoidossa niin mummo laskuttaa esimerkiksi maidosta vanhempia. Lapset siis käyttävät mummilla maitoa. Käytäntö mitä ei ole ensiksi mainituilla lapsenlapsilla.
Toinen esimerkki on, että mummi kävi hankkimassa perheen laskuun lapsenlapsille yhden tavaran. Sovittiin että perhe maksaa tavaran ja matkakulut eikä mitään vaivaanpalkkaa tarvitse maksaa.
Kustannukset olivat yhteensä 255 euroa ja maksoimme tilille 300 euroa, eli 45 euroa ylimääräistä kun ajattelimme että maksamme samalla vaikka lounaan hinnan. Myöhemmin mummo soitti ja sanoi, että oli ostanut myös bussilipun 10 euroa, ja että nyt olisi hänelle maksettava lisää rahaa (sen ylimääräisen rahan lisäksi) koska nyt sitä ylimääräistä rahaa jäikin vain 35 euroa.
olenko itse nipo, kun mun mielestä se 35 euroa on ihan riittävästi, kun mitään vaivanpalkkaa ei tarvinnut "maksaa" erikseen vaan asia oli ihan ok.
Ja samaan aikaan mummo osti saman tavaran muille lapsenlapsilleen omilla rahoilla lahjaksi, me jouduimme maksamaan itse plus matkakulut.
Kertokaa mielipiteitä, onko tämä nyt ihan ok vai?
Ens kerralla teemme hankinnat itse, emmekä sotke mummo mukaan. Ja lapselle omat maidot mukaan kyläreissulle!
Kommentit (78)
Kuullostaa liian tutulta. Mun mummoni on jättänyt käytöksellään lapsuuteeni haavat, joten voin uskoa että tälläisiä p*skamaisia mummoja löytyy.
Isäni äiti siis teki selväksi jo ennen syntymääni että äitini lapset (minä ja isoveljeni) eivät tule koskaan olemaan hänelle perhettä vaikka biologisesti sukua olemmekin. Silti vietimme veljeni ja isän kanssa paljon aikaa mummolassa maalla, jolloin serkutkin olivat paikalla. Mummon mielipiteet ja kohtelu tavat tarttuivat tietenkin täteihin ja heidän kautta myös serkkuihin. Serkut sitten kohtelivat minua kuin kakkosluokan kansalaista ja olin usein niillä parin viikon reissuilla täysin ulkopuolinen, varsinkin kun isäni ja veljeni viettivät paljon aikaa kalastellen.
Pienenä ihmisenä tietenkin ajattelin että se johtuu minusta, että olen vain outo ja siks he eivät kauheasti pidä musta. Ja en ajatellutkaan että heissä olisi mitään vikaa, hehän ovat tärkeitä ja rakkaita sukulaisia. Eikä vanhempani voineet asialle silloin mitään tehdä kun eivat moista olleet todistamassa, välillä jotain riitaa saattoi tulla kun isäkin oli paikalla, mutta sehän on ihan normaalia että uhmaiässä koetellaan rajoja...
No se varmaan loi hyvää pohjaa mielenterveys ongelmille ja sitten teininä kun pahaa oloa terapiassa puitiin niin äiti kertoi mitä hänen ja mummon välillä oli tapahtunut ja kuinka se on saattanut vaikuttaa minun ja sukulaisten väleihin. En ollut aijemmin edes tajunnut että heidän käytöksensä minua kohtaan olisi jotenkin väärää, vaan otin vain kaiken vastaan.
Miten mummon lellittely serkkuja kohtaan esiintyi? Serkut tosiaan saivat ne hienommat ja kalliimmat lahjat, sitä en tosiaan huomannut ainakaan jouluisin, mutta kun synttärilahjat jäi saamatta niin se harmitti. Ulkomaan matkat ja muut yhteiset reissut mitä he tekivät yhdessä mummon kanssa, mihin ei meitä kutsuttu mukaan, se taas loukkasi enemmän.
Mitä mielestäni pitäisi tehdä? Toivottavasti ap:n miestä ärsyttää tämä asia, sillä he ovat hänen sukulaisiaan ja heidän pitäisi tämä epätasa-arvoisuus selvittää keskenään, ilman lapsia tietenkin. Selvittää miksi mummo käyttäytyy tuollain ja mielellään saada hänet lopettamaan. Mummo tuskin haluaa jatkaa samaan malliin jos kuulee kuinka hänen käytöksensä loukkaa teitä.
Ja jep, olen vieläkin katkera, mutta nykyään osaan sentään jättää ilkeät kommentit ja olan kohautukset omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vältän kaikkea ristiriitaisuutta ja epätasa-arvoa viimeiseen saakka eli en olisi tuollaisen ihmisen kanssa missään tekemisissä. Jos miehesi tahtoo äitiään tavata, niin tietysti niin tekee, mutta itse en lastanikaan antaisi miehen mukaan mummolareissuille. En lähettäisi joulukorttiakaan. Lisäksi mummolla olisi sujuvampaa ilman teidän käyntejänne, välttyisi turhalta rahanmenolta ja epämieluisalta seuralta.
Hei oikeesti, sanokaa, että kyseessä oli joulunalussatu. Kukaan aikuinen nainen ei antaisi itseään ja lastaan kohdella noin.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 11:21"]
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 11:16"]
Suomennos: teille rakkaus on sama asia kuin raha! Sillä ei ole merkitystä, paljonko aikaa mummi on valmis antamaan, teitä kiinnostaa vain lahjojen hintalappu. Oletteko yhtä materialistisia kaikissa ihmissuhteissanne?
[/quote]
Älä nyt sotke asioita. Tässä on kyse yhdenvertaisuudesta mummon edessä. Jos lapsi kokee jo pienenä, että nuo muut ovat parempia, mitäpä luulet, että hän myöhemmin itsestään ajattelee?
[/quote]
Kuule, se lapsi ei koe mitään eriarvoisuutta, sen keksivät vanhemmat. Olen ollut se lapsi, joka sai lahjaksi villasukkia samaan aikaan kun serkuille ostettiin levysoitin. Yllätys, yllätys: en kokenut mitään tuskia, koska vanhempani eivät tehneet minulle selväksi sitä, että se levysoitin oli lahja mummilta eikä joulupukilta. Enkä tajunnut lapsena tai nuorena edes sitä, että en saanut mummilta hyvästä todistuksesta rahaa, vaikka osa serkuista sai. Vanhempani kun eivät kertoneet tästä minulle sanallakaan! Enkä toisaalta tajunnut, jos asiasta jossain puhuttiin, koska meillä todistuksella ja lahjarahalla ei ollut yhteyttä.
Te laskette tasapuolisuuden materialistiselta pohjalta miettimättä kaikki muita asiaan vaikuttavia tekijöitä. Toisaalta myös mummeilla on oikeus pitää yhdestä lapsenlapsesta enemmän kuin toisesta eikä se ole keneltäkään pois. Paitsi tietty matkerilta miniöiltä, jotka laskevat välittämisen lahjojen euromääräisinä hintoina.
[/quote]
Minä tajusin olevani serkkukatraan eriarvoisin jo 3-vuotiaana. Se tuntui pahalta. Aina. En itkenyt isovanhempieni hautajaisissa. Minä en ollut heille tärkeä, joten ei heistäkään tullut minulle tärkeitä.
Kyllä lapset tajuavat. Tekisin asioille jotain.
En pidä itse yhteyttä sukulaisiin juuri tällaisesta käytöksestä johtuen. Eikä ole sieltäkään mitään kuulunut vuosikausiin, hyvä niin.
Kyllä tuollainen käytös lapsia satuttaa. Ystäväni jo 22 vuoden iässä vieläkin välttelee sukukekkereitä kun heidän suvussaan pojat olivat suloisia söpöliinejä ja tytöt(eli hän) täysin arvoton. Viimevuonna esimerkiksi hän sai 20€ arvoisen lahjan ja pojat sai 700€ lahjan. Se oli viimeinen tippa eikä aio tänävuonna osallistua mihinkään joulunviettoihin. Vaikka tämäkin tapahtui aikuisiällä se silti katkeroittaa. Itse taas kutsuin lapsuudessani isänpuolen mummoa "pahaksi-mummoksi" ja vain sen takia että mummo vietti enemmän aikaa serkkuni kanssa. Toki sai myös rahallisia etuja jonkin verran enemmän muttei räikeästi. Nykyään mummo taas suosii minua kun serkusta tulikin saamaton wt. Kamala käyttää tällaisia termejä mutta tarkoitukseni oli tuoda esiin mummon suosiminen elämän saavutusten perusteella. Itse olen jo nuorella iällä hyvin työllistynyt yrittäjä ja tulevaisuus näyttää jopa valoisammalta kuin nykytilanne. Mä en noin outoja maidonperimis juttuja kyllä kattelis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minä olen tuollainen mummo. Aikanaan miniä tekisi selväksi, että hän päättää, mitä saan lapsenlapselle ostaa. Ei krääsää, ei sukupuolittuneita leluja, ei tiettyä palikkasarjaa (ei soinnu lastenhuoneen väreihin), vain tiettyjä ennalta määrättyjä vaatteita jne. Minä tottelin. Sitä mukaa kun lapsi kasvoi, miniä myi lahjat kirpputorilla pois. Minua se loukkasi, koska olin ostanut sen soittorasian lapselle, en miniälle. Opin, että mitä tahansa lapselle annan, se myydään pois ikään kuin mummin ajatuksella ostama lahja ei olisi lapselle minkään arvoinen. Kyllä tiedän, etä säilytystilaa ei ole mahdottomasti, mutta kun pehmoista tai kirjoista valitaan myytäväksi nimenomaan se mummin ostama, niin kyllä se kertoo siitä, että lahjojani ei arvosteta eikä haluta lapselle aikuisuuteen asti säästää mitään muistoa. Ruuan kanssa sama juttu. Miniä on määrännyt, mitä meillä saa tarjota ja mitä pitää tarjota. Lista on mahdoton, koska lapsi ei ole allerginen. Kyse on periaatteesta. Minun kahvimaitoni miniä muistaa joka kerta laskuttaa todeten, että "meillä ei tuollaista maitoa juoda, taas jouduttiin maksamaan ylimääräistä". Asia selvä, maksan itse maitoni, mutta laskutan myös lapsen erikoismaidon miniällä. Tasapuolisesti. Kuviossa on tietysti mukana myös tyttären perhe, jonne on saanut antaa vaikka mitä lahjoja halvasta heijastimesta junarataan, kaikki otettu ilolla vastaan. Kaikkea ei ole säästetty vaan esim. vaatteet on lahjoitettu suvussa tai kavereille eteenpäin eikä niitä ole otettu vastaan miettien, mikä on jälleenmyyntiarvo. [/quote] Sinun kohdalla käyttäytymisesi on täysin ymmärrettävää."
Täällä ilmottautuu toinen mummo. Myös meillä on miniäni kanssa samanlaista. Mikään ei kelpaa, eikä yksikään lahja ole ollut mieluinen. Moitteita ja arvostelua arvostelun perään. Nyt en enää ostele mitään ja säästän miniääni, ettei hänen tarvitse kantaa niitä kirpputorilla. Helppoa puolin ja toisin, mutta kitupiikin mummon mainetta kannan ylläni. Ehkä ap ei ole kertonut kaikkea, niin tutulta teksti kuullostaa, mitkä ovat todelliset syyt, kun on vain hänen kertomuksensa.
Tosin, miniäni jaksaa aina motkottaa, kun saa toiden käden tietoa, ostamistani lahjoista muille lapsille tai nyt jo aikuisille kummi- ja sijaislapselleni ja heidän lapsilleen. Ei ole kuulema mitään velvoitteita minulla enää. Tietäisipä miniä testamenttini, jossa muistan heitä ja josta miniäni olen hänen oman käytöksensä vuoksi sulkenut pois kokonaan. Metsä yleensä vastaa niin kuin sinne huudetaan.
Meillä aina tädin perhe ollut isovanhemmille se tärkein ja rakkain. Tädin lapsia aina kehuttiin ja niin oli sitä ja tätä ja tota.. Kaikkein hienoimmat lahjat meni niille.. Pari joulua sitten pikkuveljen sai joululahjaksi tämän tädin pojan vanhat pleikka pelit... ja pojat on siis saman ikäisiä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap yleensä ostatti mummolla mitään, kun jo tietää minkälainen ihminen hän on, en ymmärrä! Kuka täysjärkinen kaivaa verta nenästään tuolla tavalla? Ja ne lapset voi hoitaa ihan itse tai palkata hoitajan kotiin.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:31"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:15"]
Kommentti vielä ap:n viestiin 8
Trauma on kyllä aika iso sana pienelle perheensisäiselle kinalle. Lapset traumatisoituvat sodissa ja perheväkivallasta, eivät mummon maitolaskusta. Eikä lasta tarvitse hampaat irvessä suojella ristiriidoilta, pettymyksiltä ja vastoinkäymisiltä. Se on curlingia eikä tee lapselle hyvää.
Kun lapsi on riittävän iso hän voi itse hoitaa suhteensa mummoon, käydä kylässä jne. ilman vanhempien puuttumista asiaan.
Elleivät vanhemmat kiinnitä lahjojen rahalliseen arvoon huomiota, ei niin tee lapsikaan. Lahjan arvohan on siinä, onko se mieluisa vai ei, ei sen hinnassa.
19
[/quote]
Kiitos tästä viestistä. Tuossa oli ihan hyvä pointti. Annetaan mummon olla oma itsensä eikä kiinnitetä tästä lähtien liikaa huomiota toimintaan. Ei tehdä asiasta ongelmaa niin kauan kuin lapsella ja mummolla menee keskenään hyvin.
Vastaan vielä pariin kysymykseen:
- Tämä parempi perhe on "rikkaampi", toimitusjohtaja, iso omakotitalo. Epäilen, että mummo yrittää ostaa lahjat perheen elintason mukaan. Rikkaille hienot lahjat, köyhille kelpaa halvempikin. Tämä fine meille. :-)
- Suosikki-käytös on ollut perheessä aina. Tytär on ollut suosikki, ja poika on ollut altavastaajana. Sama köytös on ollut suvun perinteenä kautta aikojen. Mummo itse on ollut aikoinaan perheen mustalammas ja sisarensa "suosikki".
[/quote]
No tämä selittää käytöksen. Mutta ei silti tee siitä hyväkyttävää. Harmi ettei mummo ole osannut katkaista kierrettä. Toivottavasti te osaatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 11:05"]Minä olen tuollainen mummo.
Aikanaan miniä tekisi selväksi, että hän päättää, mitä saan lapsenlapselle ostaa. Ei krääsää, ei sukupuolittuneita leluja, ei tiettyä palikkasarjaa (ei soinnu lastenhuoneen väreihin), vain tiettyjä ennalta määrättyjä vaatteita jne. Minä tottelin. Sitä mukaa kun lapsi kasvoi, miniä myi lahjat kirpputorilla pois. Minua se loukkasi, koska olin ostanut sen soittorasian lapselle, en miniälle. Opin, että mitä tahansa lapselle annan, se myydään pois ikään kuin mummin ajatuksella ostama lahja ei olisi lapselle minkään arvoinen. Kyllä tiedän, etä säilytystilaa ei ole mahdottomasti, mutta kun pehmoista tai kirjoista valitaan myytäväksi nimenomaan se mummin ostama, niin kyllä se kertoo siitä, että lahjojani ei arvosteta eikä haluta lapselle aikuisuuteen asti säästää mitään muistoa.
Ruuan kanssa sama juttu. Miniä on määrännyt, mitä meillä saa tarjota ja mitä pitää tarjota. Lista on mahdoton, koska lapsi ei ole allerginen. Kyse on periaatteesta. Minun kahvimaitoni miniä muistaa joka kerta laskuttaa todeten, että "meillä ei tuollaista maitoa juoda, taas jouduttiin maksamaan ylimääräistä". Asia selvä, maksan itse maitoni, mutta laskutan myös lapsen erikoismaidon miniällä. Tasapuolisesti.
Kuviossa on tietysti mukana myös tyttären perhe, jonne on saanut antaa vaikka mitä lahjoja halvasta heijastimesta junarataan, kaikki otettu ilolla vastaan. Kaikkea ei ole säästetty vaan esim. vaatteet on lahjoitettu suvussa tai kavereille eteenpäin eikä niitä ole otettu vastaan miettien, mikä on jälleenmyyntiarvo.
[/quote]
Sinun kohdalla käyttäytymisesi on täysin ymmärrettävää.
Kerro koko totuus. Millaiset välit sinulla ja miehelläsi on mummoon. Onko menneisyydessä tapahtunut jotain, mikä selittäisi mummon käytöksen? Vai onko tytär ollut mummon suosikki jo lapsuudessa ja poika paitsiossa. Siinä tapauksessa pidän mummoa jollain tapaa häiriintyneenä. Millaiset välit miehelläsi on siskoonsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16 ja 22 jatkaa vielä...ikää minulla siis 54v ja olen kohta itse mummo, enkä kyllä ikinpäivinä kohtelisi lasteni lapsia tuollatavoin. Ja luulempa edelleen, että tuo on provo koska vaikea uskoa että kukaan mummo olisi noin törkeä.
Vähän vaikuttaa, ettei ap:n aloituksessa tule koko totuutta. Rahan pyytäminen maitoon vaikuttaa minusta ainakin siltä, että ihminen on ollut tuolloin rahapulassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:15"]
Kommentti vielä ap:n viestiin 8
Trauma on kyllä aika iso sana pienelle perheensisäiselle kinalle. Lapset traumatisoituvat sodissa ja perheväkivallasta, eivät mummon maitolaskusta. Eikä lasta tarvitse hampaat irvessä suojella ristiriidoilta, pettymyksiltä ja vastoinkäymisiltä. Se on curlingia eikä tee lapselle hyvää.
Kun lapsi on riittävän iso hän voi itse hoitaa suhteensa mummoon, käydä kylässä jne. ilman vanhempien puuttumista asiaan.
Elleivät vanhemmat kiinnitä lahjojen rahalliseen arvoon huomiota, ei niin tee lapsikaan. Lahjan arvohan on siinä, onko se mieluisa vai ei, ei sen hinnassa.
19
[/quote]
Kiitos tästä viestistä. Tuossa oli ihan hyvä pointti. Annetaan mummon olla oma itsensä eikä kiinnitetä tästä lähtien liikaa huomiota toimintaan. Ei tehdä asiasta ongelmaa niin kauan kuin lapsella ja mummolla menee keskenään hyvin.
Vastaan vielä pariin kysymykseen:
- Tämä parempi perhe on "rikkaampi", toimitusjohtaja, iso omakotitalo. Epäilen, että mummo yrittää ostaa lahjat perheen elintason mukaan. Rikkaille hienot lahjat, köyhille kelpaa halvempikin. Tämä fine meille. :-)
- Suosikki-käytös on ollut perheessä aina. Tytär on ollut suosikki, ja poika on ollut altavastaajana. Sama köytös on ollut suvun perinteenä kautta aikojen. Mummo itse on ollut aikoinaan perheen mustalammas ja sisarensa "suosikki".
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:08"]Luulisi, että tuollainen toiminta johtuisi esim. siitä, että toinen perhe on köyhempi ja
mummo haluaisi enemmän rahallisesti auttaa sitä perhettä. Mutta jos tällaisesta ei ole kyse,
niin aika outoa kyllä.
[/quote]
Olisihan se aika outoa tukea taloudellisesti lapsiperhettä ostamalla lapsille ipodit...? Jos olisi tukemisesta kyse, luulisi, että raha liikkuu eikä lahjat.
Ei voi olla kuin provo, ei vaan voi.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:52"]
Ei voi olla kuin provo, ei vaan voi.
[/quote]
Miksi? Tule pois sieltä luukustasi, niin näet, että maailmalla ihan oikeasti tapahtuu kaikenlaista, monien mielestä törkeääkin.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 17:42"]
"Minä olen tuollainen mummo. Aikanaan miniä tekisi selväksi, että hän päättää, mitä saan lapsenlapselle ostaa. Ei krääsää, ei sukupuolittuneita leluja, ei tiettyä palikkasarjaa (ei soinnu lastenhuoneen väreihin), vain tiettyjä ennalta määrättyjä vaatteita jne. Minä tottelin. Sitä mukaa kun lapsi kasvoi, miniä myi lahjat kirpputorilla pois. Minua se loukkasi, koska olin ostanut sen soittorasian lapselle, en miniälle. Opin, että mitä tahansa lapselle annan, se myydään pois ikään kuin mummin ajatuksella ostama lahja ei olisi lapselle minkään arvoinen. Kyllä tiedän, etä säilytystilaa ei ole mahdottomasti, mutta kun pehmoista tai kirjoista valitaan myytäväksi nimenomaan se mummin ostama, niin kyllä se kertoo siitä, että lahjojani ei arvosteta eikä haluta lapselle aikuisuuteen asti säästää mitään muistoa. Ruuan kanssa sama juttu. Miniä on määrännyt, mitä meillä saa tarjota ja mitä pitää tarjota. Lista on mahdoton, koska lapsi ei ole allerginen. Kyse on periaatteesta. Minun kahvimaitoni miniä muistaa joka kerta laskuttaa todeten, että "meillä ei tuollaista maitoa juoda, taas jouduttiin maksamaan ylimääräistä". Asia selvä, maksan itse maitoni, mutta laskutan myös lapsen erikoismaidon miniällä. Tasapuolisesti. Kuviossa on tietysti mukana myös tyttären perhe, jonne on saanut antaa vaikka mitä lahjoja halvasta heijastimesta junarataan, kaikki otettu ilolla vastaan. Kaikkea ei ole säästetty vaan esim. vaatteet on lahjoitettu suvussa tai kavereille eteenpäin eikä niitä ole otettu vastaan miettien, mikä on jälleenmyyntiarvo. [/quote] Sinun kohdalla käyttäytymisesi on täysin ymmärrettävää."
Täällä ilmottautuu toinen mummo. Myös meillä on miniäni kanssa samanlaista. Mikään ei kelpaa, eikä yksikään lahja ole ollut mieluinen. Moitteita ja arvostelua arvostelun perään. Nyt en enää ostele mitään ja säästän miniääni, ettei hänen tarvitse kantaa niitä kirpputorilla. Helppoa puolin ja toisin, mutta kitupiikin mummon mainetta kannan ylläni. Ehkä ap ei ole kertonut kaikkea, niin tutulta teksti kuullostaa, mitkä ovat todelliset syyt, kun on vain hänen kertomuksensa.
Tosin, miniäni jaksaa aina motkottaa, kun saa toiden käden tietoa, ostamistani lahjoista muille lapsille tai nyt jo aikuisille kummi- ja sijaislapselleni ja heidän lapsilleen. Ei ole kuulema mitään velvoitteita minulla enää. Tietäisipä miniä testamenttini, jossa muistan heitä ja josta miniäni olen hänen oman käytöksensä vuoksi sulkenut pois kokonaan. Metsä yleensä vastaa niin kuin sinne huudetaan.
[/quote]
Hyvät mummot, miniänne kuullostaa hankalilta, mutta miksi kostatte sen lapsenlapsille? Herätkää nyt vähän! jos on ongelmaa miniän kanssa niin selvittäkää se hänen kanssaan. Ei ainakaan kuullosta siltä että ne lapset olisi jotain pahaa tehneet.