Lue keskustelun säännöt.
Nyt tarvitaan rohkaisevia tarinoita myöhään perheen perustamisesta!
22.11.2014 |
Monivuotinen suhteeni loppui miehen pettämiseen, mutta irroittautuminen kesti osaltani lähes kaksi vuotta, koska samalla kun tein surutyötä tästä ihmisestä irtautumisesta, tein myös surutyötä perheunelmasta irtautumisesta. Olen aina halunnut monta lasta, mutta nyt tuntuu kuin tuo unelma lipuisi minulta ohi suun. En ehkä saakaan perhettä tässä elämässä. :( Ajatus kuristaa kurkkuani. Olen jo 34-vuotias, enkä ole tavannut ketään potentiaalista eromme jälkeen (en ole tosin etsinytkään, kun olen vieläkin erostamme ihan rikki). En tosiaankaan haluaisi tätä kyseistä ihmistä enää takaisin elämääni, mutta jotenkin... Tuntuu kuin mun oma elämäni olisi viety multa. En olekaan enää itse tahtipuikoissa. Ja jos jokun tapaisinkin, niin pitäisihän siinä vuosia seutustellakin, jotta tietäisi, uskaltaisiko perhettä edes yrittää... Aika taitaa loppua kesken? Miten te muut, jotka onnistuitte, vaikka olitte jo luopuneet toivosta, vai olitteko?
Kommentit (40)
Olimme jo nelikymppisiä, kun meille tuli kaksi corgivauvaa. Mitään aikaisempaa kokemusta koiran omistamisesta ei ollut kummallakaan, mutta riskinotto kannatti. Koirat tuovat niin paljon rikkautta elämään! Suosittelen ehdottomasti, jos on todella sellainen tilanne, että voi tarjota koiralle hyvän kodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdot vielä vaikka mitä, olet nuori! Lapsia tulee jos on tullakseen, iän puolesta en panikoisi vielä. Terv äidiksi 42v
Mä olin 36 ja mun mies sai 40v isänpäivää viettää ekaa kertaa. Onnellista.
ruvettiin puolitoista vuotta ennen sitä seurustelemaan.
sulla on se suhde. Se on elämää. Sä olet oppinut siitä.
se on yks osa sun historiaa. Arvokasta se on.
löydät tai sut löydetään. Olet elänyt parisuhteessa ja tiedät mitä se on. Se on sitten helpompaa, kun on harjoitellut. Ehdit vielä kokeilulakiin, jos ei eka natsaa.
Mun kaveri oli 38 tai 39 kun sai ekan lapsen.
Nauti nyt omasta tilastasi. Ehdit sitä vielä jakamaan toisten kanssa.
Toivoa on. Pidä huoli terveydestäsi, niin hedelmällisyyskin säilyy. Eka lapsi 37v ja 3 on meillä yhteensä.
Kiitos kaikille tsempeistä!! Ei vaan saiis luopua toivosta. Jotenkin vaan tuntuu että kaikki kiinnostavan oloiset / näköiset ihmiset ovat varattuja, ja miksipä eivät olisi. Kuka perustaisi "jätettyjen kunnollisten ihmisten deittipalvelun"? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 03:11"]Tuota, tässä oli kysymys PERHEEN PERUSTAMISESTA. On paljon muitakin perhemuotoja kuin lapsiperhe. Minun perheeni tuli kokonaiseksi koirien myötä, eikä siihen tule koskaan kulumaan lapsia. Joskus taas perhe on vain kaksi aikuista![/quote]
Joo, mutta luitko ap:n tekstiä ollenkaan? Hänellä suruna oli nimenomaan lasten puuttuminen... Huoh, hulluille koiranaisille todellakin on omat palstansa.
Suosittelen nuo deittipalvelut unohtamaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin suomi24:sta hienon miehen! Kuka oliskaan uskonut, mutta niin kävi, vaikka kyllä aika monta tyyppiä sitä ennen sain teilata. Olin silloin 37-v ja mies 47-v. Puoli vuotta tapaamisemme jälkeen olinkin jo raskaana. Ensimmäinen lapsemme syntyi reilu vuosi sitten.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 11:29"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 03:11"]Tuota, tässä oli kysymys PERHEEN PERUSTAMISESTA. On paljon muitakin perhemuotoja kuin lapsiperhe. Minun perheeni tuli kokonaiseksi koirien myötä, eikä siihen tule koskaan kulumaan lapsia. Joskus taas perhe on vain kaksi aikuista![/quote]
Joo, mutta luitko ap:n tekstiä ollenkaan? Hänellä suruna oli nimenomaan lasten puuttuminen... Huoh, hulluille koiranaisille todellakin on omat palstansa.
[/quote]
Usein unohtuu, että perhe voi olla muutakin kuin lapsiperhe. Ja sisältöä ja merkitystä saa elämäänsä muutenkin kuin lapsia hankkimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 12:56"]Usein unohtuu, että perhe voi olla muutakin kuin lapsiperhe. Ja sisältöä ja merkitystä saa elämäänsä muutenkin kuin lapsia hankkimalla.
[/quote] Toki saa, se ken haluaa, mutta usko nyt, etä ap toivoi tässä ketjussa tsemppausta lapsettomuuteen, ei koirattomuuteen. Ja tämä on vauvapalsta, joten täällä ehkä pääosin on ihmisiä, joilla on tai jotka toivovat lapsia.
Haha! Et ole myöhässä!! Olen juuri hyvässä iässä :) 44 alkaa olla vasta kiire
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 23:40"]
Olimme jo nelikymppisiä, kun meille tuli kaksi corgivauvaa. Mitään aikaisempaa kokemusta koiran omistamisesta ei ollut kummallakaan, mutta riskinotto kannatti. Koirat tuovat niin paljon rikkautta elämään! Suosittelen ehdottomasti, jos on todella sellainen tilanne, että voi tarjota koiralle hyvän kodin.
[/quote]
Miksi miinuspeukut?
Mä olin 32, kun mies petti ja jätti 9 vuoden yhdessäolon jälkeen. Nyt oon 34, onnellisessa avoliitossa ja puolivuotias lapsi tuhisee pinnasängyssään. Ai mitenkö? Poistin varmistimen, päätin mitä haluan ja annoin mennä. Paremmin ei voisi olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 23:26"]Nyt neitiseni pää pystyyn kampaajan kautta, uudet ja tiukat vaatteet kaupasta ja tinderiin. Siitä se alkaa. Kaksi vuotta on pitkä aika surra elävää ihmistä, kuolluttakaan ei surra noin kauaa. Ja soita jotain iloista ja kuplivaa bilemusaa, ei mitää missäs muruseni seilailee-virsiä. Kohti kesää!!!
[/quote]
En nyt ehkä ekana lähtis tinderistä hakemaan!
Ellei kiikarissa ole mies, jolla jo on yksi vaimo ja perhe :D tai sitten joku ikisinkku pelimies
Lapsen voi tehdä itselleen ilman suhdetta eikun spermapankkiin olet yhäti sitten vaan eipä ole miestä riesana. Suurin osa suhteista päätyy eroon kuitenkin pikkulapsi aikana.
Lause johon takerruin, pitäisi seurustella vuosia...Onko olemasa joku oppikirja siitä kuinka kauan pitää seuruatella ennen kuin menee kihloihintai naimisiin tai perustaa perheen. Kun sen oikean kohtaa joka ei yleensä etsimällä löydy vaan silloin kun sitä vähiten odottaa.
Yritän sanoa että jos ja kun oikean kohtaat niin anna mennä välittämättä jostain ajoista.
Mutta sitä virhettä älä tee että perustat perheen jokun kans, siitä ei seuraa mitään hyvää.
T: Mies
Itse olin 9v sinkkuna... Erosin nuoruuden avoliitosta 23v ikäisenä ja ajattelin silloin että viettelen siinä pari vuotta sinkkuaikaa ja sitten löydän elämäni miehen, menen naimisiin, saan pari lasta jne. No, pari vuotta venyi 9 vuodeksi... Oli siinä pari lyhyttä suhdetta toki välissä ja sitäkin enemmän säätöä ja särkyneitä sydämiä. Suomi24:sta se mies sitten löytyi.. ( olin oikeasti tehnyt jo päätöksen että lopetan "etsimisen" ). Molemmat olimme vähän vajaa 33... Parin kk jälkeen muutin Tampereelle miehen luo. Naimisiin mentiin 34-vuotiaina, eka lapsi syntyi viikko ennen 36v synttäripäivääni ja toinen 38-vuotiaana. Vielä nelikymppisenä kai ehtisi vielä kolmannenkin mutta olen onnellinen näistä kahdesta ihanasta tytöstäni.
Heittäydy elämään ap... Älä ole epätoivoinen mutta älä myöskään kulje laput silmillä! Vielä ehdit löytää unelmiesi miehen ja saada hänen kanssaan lapsia. Tsemppiä!
34-vuotias ei ole mummoa äitiyden osalta. Enkä oikeastaan tiedä, miksi tuo sana koetaan negatiivisena. Mummothan ovat ihania ♥
Mielestäni kiire alkaa olla yli 40-v. Kummassakin on puolensa. Vanhempi äiti on lapselle usein parempi ja sitoutuvampi. Toisaalta raskaus voi olla vaikeampi. Kaikista vanhimmilla ja nuorimmilla on usein ongelmia karkeasti yleistettynä...
Parisuhteen kestävyyttä ei voi kukaan taata. Liian hätiköiden perustettu perhe voi olla huono ratkaisu vanhemmallakin iällä.
Terve äiti on puutteistaan huolimatta paras äiti lapselleen. Täydellistä ikää kun ei ole.
Neuvolan th
Neljääkymppiä lähestyessä ei enää vuosikausia mietitä ollako vai eikö olla, jos lapsia haluaa. Tapasin mieheni 36-vuotiaana ja nyt 40-vuotiaana ollaan naimisissa ja kaksi lastakin ehtinyt syntyä :). Tartu hetkeen, kun kohtaat oikeanlaisen miehen :).