Lue keskustelun säännöt.
Nyt tarvitaan rohkaisevia tarinoita myöhään perheen perustamisesta!
22.11.2014 |
Monivuotinen suhteeni loppui miehen pettämiseen, mutta irroittautuminen kesti osaltani lähes kaksi vuotta, koska samalla kun tein surutyötä tästä ihmisestä irtautumisesta, tein myös surutyötä perheunelmasta irtautumisesta. Olen aina halunnut monta lasta, mutta nyt tuntuu kuin tuo unelma lipuisi minulta ohi suun. En ehkä saakaan perhettä tässä elämässä. :( Ajatus kuristaa kurkkuani. Olen jo 34-vuotias, enkä ole tavannut ketään potentiaalista eromme jälkeen (en ole tosin etsinytkään, kun olen vieläkin erostamme ihan rikki). En tosiaankaan haluaisi tätä kyseistä ihmistä enää takaisin elämääni, mutta jotenkin... Tuntuu kuin mun oma elämäni olisi viety multa. En olekaan enää itse tahtipuikoissa. Ja jos jokun tapaisinkin, niin pitäisihän siinä vuosia seutustellakin, jotta tietäisi, uskaltaisiko perhettä edes yrittää... Aika taitaa loppua kesken? Miten te muut, jotka onnistuitte, vaikka olitte jo luopuneet toivosta, vai olitteko?
Kommentit (40)
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 22:04"]Sitten yhtenä kauniina aamuna peilistä katsoo "yllättävän" äkkiä harmaantunut naisten silmissä kaiken markkina-arvonsa menettänyt äijä. Ja varsinainen järkytys iski siinä vaiheessa, kun laski kaikki nuo omasta mielestään "epävarmat" työvuodet yhteen. Pesue ois lähes maailmalle valmis, jos vain olisi uskaltanut ajoissa.[/quote]
Ehkä pesue olisi valmis, mutta olisko sitten pysynyt koossa kaikki ne "epävarmat" vuodet, ja olisko tullut "joulua", jos olisi ollut pesue? Nää on näitä elämän suuria kysymyksiä ja valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin tykkäsin tästä ketjusta, en oo samas tilanteessa vaan suhteessa, mut nuorempi mies ei ole vielä valmis isäksi, ja mun vauvakuume on kova... kiitos täältäkin kaikille kokemuksian jakaneille!
Äitini seurusteli ekaa kertaa 43-vuotiaana ja kun hän oli 45 ja isä 50, synnyin minä. Molemmat olivat jo vuosia ennen tapaamistaan valmistautuneet elämään loppuelämän yksin, mutta onni potkaisi silti. Ja pian heistä tulee isovanhemmat tammikuussa syntyvälle pojalleni.
T. Nainen 19v
Kiitos kaikille tsempeistä! :) Ap.
Hyvin ehdit. Ota rennosti. Mulla 10 vuotta kestänyt suhde päättyi miehen pettämiseen ja eroon, kun olin 37-vuotias. Nyt olen 39-v, naimisissa ja raskaana, vauva syntyy helmikuussa. Hyvin ehdit vielä, mutta älä vaivu epätoivoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 36 ja sama ajatus on mielessä koko ajan. Viimeisen vuoden olen ollut valmis uuteen suhteeseen, mutta miestä ei löydy mistään. Yksi olisi kyllä halunnut minut kanssaan perhettä perustamaan, mutta ei siihenkään voi ryhtyä ilman oikeaa tunnetta, jonkun aikaa tapailtiin. Minulle valmiit lapset ovat ehdoton ei, siksi näyttää jo aika huonolta.
Minua ei edes itse asiassa haittaisi, vaikka miehellä pari lasta jo olisikin, jos olisi esim. leski tai ex-vaimo joku ihan täyspäinen. Siihen kun saisi kaksi lasta itse lisää, niin siinähän se unelmani monesta lapsesta olisi. :) Mutta sen sijaan laitan kyllä aika paljon painoarvoa elintavoille, harrastuksille ja yleiselle elämänhallinnalle, joten voi olla että kriteereilläni on aika vaikea miestä löytää! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 19:04"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 00:45"]
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 23:40"]
Olimme jo nelikymppisiä, kun meille tuli kaksi corgivauvaa. Mitään aikaisempaa kokemusta koiran omistamisesta ei ollut kummallakaan, mutta riskinotto kannatti. Koirat tuovat niin paljon rikkautta elämään! Suosittelen ehdottomasti, jos on todella sellainen tilanne, että voi tarjota koiralle hyvän kodin.
[/quote]
Miksi miinuspeukut?
[/quote]
Miksi tämäkin sai joltakulta noin monta miinuspeukkua?
[/quote]
Koska tässä puhuttiin perheen ja lasten hankkimisesta ja joku hullu koiranainen tulee tarjoamaan ratkaisuksi leikkiä jossa koirat on ihan niinku lapsia.
[/quote]
Tuota, tässä oli kysymys PERHEEN PERUSTAMISESTA. On paljon muitakin perhemuotoja kuin lapsiperhe. Minun perheeni tuli kokonaiseksi koirien myötä, eikä siihen tule koskaan kulumaan lapsia. Joskus taas perhe on vain kaksi aikuista!
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 00:50"]
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 23:26"]Nyt neitiseni pää pystyyn kampaajan kautta, uudet ja tiukat vaatteet kaupasta ja tinderiin. Siitä se alkaa. Kaksi vuotta on pitkä aika surra elävää ihmistä, kuolluttakaan ei surra noin kauaa. Ja soita jotain iloista ja kuplivaa bilemusaa, ei mitää missäs muruseni seilailee-virsiä. Kohti kesää!!! [/quote] En nyt ehkä ekana lähtis tinderistä hakemaan! Ellei kiikarissa ole mies, jolla jo on yksi vaimo ja perhe :D tai sitten joku ikisinkku pelimies
[/quote]
Jaa, mistäköhän sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 00:45"]
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 23:40"]
Olimme jo nelikymppisiä, kun meille tuli kaksi corgivauvaa. Mitään aikaisempaa kokemusta koiran omistamisesta ei ollut kummallakaan, mutta riskinotto kannatti. Koirat tuovat niin paljon rikkautta elämään! Suosittelen ehdottomasti, jos on todella sellainen tilanne, että voi tarjota koiralle hyvän kodin.
[/quote]
Miksi miinuspeukut?
[/quote]
Miksi tämäkin sai joltakulta noin monta miinuspeukkua?
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 00:45"]
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 23:40"]
Olimme jo nelikymppisiä, kun meille tuli kaksi corgivauvaa. Mitään aikaisempaa kokemusta koiran omistamisesta ei ollut kummallakaan, mutta riskinotto kannatti. Koirat tuovat niin paljon rikkautta elämään! Suosittelen ehdottomasti, jos on todella sellainen tilanne, että voi tarjota koiralle hyvän kodin.
[/quote]
Miksi miinuspeukut?
[/quote]
Miksi tämäkin sai joltakulta noin monta miinuspeukkua?
[/quote]
Koska tässä puhuttiin perheen ja lasten hankkimisesta ja joku hullu koiranainen tulee tarjoamaan ratkaisuksi leikkiä jossa koirat on ihan niinku lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niitä toisenlaisiakin tarinoita. Tuttavani sai ensimmäisen lapsensa 35-vuotiaana, eikä toista tullut edes hoitojen avulla. Eli turha tulla kertomaan, että 34-vuotias ehtii saada kymmenen lasta. Ei välttämättä saa ensimmäistäkään. Surutyö kannattaa hoitaa loppuun, mies ja lapsi myöhemmin on plussaa, mutta ei todennäköistä.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 19:17"]
On niitä toisenlaisiakin tarinoita. Tuttavani sai ensimmäisen lapsensa 35-vuotiaana, eikä toista tullut edes hoitojen avulla. Eli turha tulla kertomaan, että 34-vuotias ehtii saada kymmenen lasta. Ei välttämättä saa ensimmäistäkään. Surutyö kannattaa hoitaa loppuun, mies ja lapsi myöhemmin on plussaa, mutta ei todennäköistä.
[/quote]
No ei ne kaikki 20-vuotiaatkaan saa koskaan lapsia, edes hoitojen avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt neitiseni pää pystyyn kampaajan kautta, uudet ja tiukat vaatteet kaupasta ja tinderiin. Siitä se alkaa. Kaksi vuotta on pitkä aika surra elävää ihmistä, kuolluttakaan ei surra noin kauaa. Ja soita jotain iloista ja kuplivaa bilemusaa, ei mitää missäs muruseni seilailee-virsiä. Kohti kesää!!!
Onko toi Tinder joku sellainen pettämissivusto??
Tuttavapariskuntani alkoivat olla yhdessä, kun nainen oli 40 ja mies 55. Kaksi lasta tuli ja nyt 30 vuotta myöhemmin ovat edelleen naimisissa.
34v? Ethän sä ole mitenkään vanha vielä!! Hyvin ehtii.
Mulla on kasapäin saman ikäisiä sinkkukavereita ja monella heistä perhehaaveita eikä kukaan ole vielä edes vihjaissut että olis jotenkin muka myöhäistä. Nyt rohkeesti katse eteenpäin ja tapaamaan uusia ihmisiä!
Itse sain ekan lapsen 33vuotiaana ja 39vuoteen mennessä oli 4 lasta. Hyvin vielä ehtii.Pää pystyyn,ei vielä ole myöhäistä. Pari tuttavaa on tehnyt lapsia vielä 42 vuotiaana ja hyvin on mennyt.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 17:58"]
Minua ei edes itse asiassa haittaisi, vaikka miehellä pari lasta jo olisikin, jos olisi esim. leski tai ex-vaimo joku ihan täyspäinen. Siihen kun saisi kaksi lasta itse lisää, niin siinähän se unelmani monesta lapsesta olisi. :) Mutta sen sijaan laitan kyllä aika paljon painoarvoa elintavoille, harrastuksille ja yleiselle elämänhallinnalle, joten voi olla että kriteereilläni on aika vaikea miestä löytää! Ap
[/quote]
Noilla kriteereillä on toisinaan tapana kääntyä laatijaansa vastaan, eikä sitä huomaa ennen kuin on liian myöhäistä.
Kun 90-luvun laman aikoihin teininä iski semmoinen varovaisuus noihin kotileikkeihin, että vähintään koulut ja armeija pois alta ennen minkään valtakunnan seukkaamisia. Armeijan jälkeen töihin, määräaikainen pesti joka kesti muutaman vuoden ja juurikin tuo määräaikaisuus kait sai painamaan edelleen jarrua kaiken elämisen suhteen, joten homma jälleen lykkäytyi vuosilla. Ei se onnekas vakinaistaminenkaan paljoa asian tilaa muuttanut, mitä nyt sai arvuuttelemaan, jotta kauanko tämmöinen "joulu" voi kestää yhden ihmisen elämässä. Sitten yhtenä kauniina aamuna peilistä katsoo "yllättävän" äkkiä harmaantunut naisten silmissä kaiken markkina-arvonsa menettänyt äijä. Ja varsinainen järkytys iski siinä vaiheessa, kun laski kaikki nuo omasta mielestään "epävarmat" työvuodet yhteen. Pesue ois lähes maailmalle valmis, jos vain olisi uskaltanut ajoissa.