Lapsi kiukkuinen äidillään ja surullinen isällään

Tytöt oppivat jo pieninä, että kyyneleet tehoavat miehiin paremmin kuin raivoaminen. 

Tytöt oppivat jo pieninä, että kyyneleet tehoavat miehiin paremmin kuin raivoaminen. 

No mistähän tämä voisi johtua, ap, eikö leikkaa? Ehkä siitä, että lapsi vuoroviikoin on heittopussina vanhempiensa luona..ei pysyvää kotia, elämä yhtä myllerrystä ja muutosta..isäpuoli, josta ei pidä eikä varmaan tunne teidänkään luona oloaan kotoisaksi. Purkaa sitä tällä tavalla....lapsi tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja surulliseksi. Voi sääli näitä nykyajan lapsia mihin he joutuvat...tykkäisitkö sinä ap muuttaa vuoroviikoin kotiasi?..:( Pitäisi olla yksi koti missä asuu..olisiko mahdollista että lapsi olisi teillä pääosin ja joka toinen viikonloppu näkisi äitiään? Tuotamenoa lapsesta tulee kasvamaan mielenterveysongelmainen nuori, silloin saa lapsen vanhemmat katsoa peiliin!

En ymmärrä miksi näitä uusioperheitä pitää perustaa....

En itsekään ymmärrä tuota vuoroviikkosysteemiä. Emme ole lapseni isän kanssa yhdessä ja isä maalaili kuvia vuoroviikkosysteemistä tulevaisuudessa lapsen ollessa isompi, laitoin sille heti jyrkän stopin. Muuten olen joustava ja enemmän kuin iloinen isän ja lapsen hyvistä väleistä, mutta tuollaiseen en ikipäivänä suostuisi. Lapsella kuuluu olla yksi koti, oli se sitten kumman vanhemman luona tahansa (olettaen, että kummassakin paikassa olisi yhtä hyvät olot) ja toista vanhempaa voi nähdä sitten muilla tavoin. Lapsiparka, jos tuntee että on vain heittopussi ja merkityksetön pelinappula jota siirrellään miten huvittaa :(

Lapsen äidin tulisi erota miehestään, jos lapsi ei kerran tästä ukosta pidä. Lapsi tulisi laittaa etusijalle, kun kerran sellainen on tehty. Uudet miehet tulee vasta 2.sijalla. Hirvittää ajatuskin että oma äitini olisi seurustellut miehen kanssa josta en pidä. Voin vaan kuvitella millaista kärsimystä elämä olisi ollut.

Kyllä sitä tajuaa olleensa onnekas kun omassa lapsuudessa ja nuoruudessa vanhemmat oli onnellisesti yhdessä ja sai kasvaa oman isän ja äidin kanssa....<3 .ei ollut näitä kamalia uusperhe-härdellejä.

Veikkaan kyllä, että lapsella olisi kova ikävä äitiä, jos asuisi pääasiassa isänsä ja ap:n kanssa. Kaikki tuntemani erolapset ovat suositelleet vuoroviikkoasumista, vaikka olenkin kuullut, että kaikki eivät siitä pidä. Tärkeintä heille on ollut se, että ovat voineet nähdä vanhempiaan usein.

Olisiko mahdollista tulla lapsen uskotuksi? Siis ihan niin, että sanot suoraan, että sinulle voi puhua ja että et kantele asiosita heti isälle ja äidille. Luulen, että voisit olla se välittäjä lapsen yrittäessä sopeutua uuteen elämään, jonka vanhemmat ovat hänelle pakottaneet kurkusta alas älyttömän nopeassa tahdissa. En todella tajua, miten kummatkin voivat elää jo vuoden jälkeen erosta uudessa parisuhteessa ja vieläpä niin, että lapsen molempiin kotiin on ämpätty uusi ihminen. Tämä kai on sitä "lapset ovat sopeutuvaisia"-mentaliteettia. 

Lapsi itse toivoi, että voi olla vuoroviikoin, ettei hänen tarvitse kaivata kumpaakaan liikaa. Asumme hyvin lähekkäin eli lapsi voi käydä myös toisessa osoitteessa myös toisen vanhemman viikolla. Mutta ehkä tuo järjestely on sittenkin huono... Ap.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 23:29"]Lapsi itse toivoi, että voi olla vuoroviikoin, ettei hänen tarvitse kaivata kumpaakaan liikaa. Asumme hyvin lähekkäin eli lapsi voi käydä myös toisessa osoitteessa myös toisen vanhemman viikolla. Mutta ehkä tuo järjestely on sittenkin huono... Ap.
[/quote]

Niin siis minkä ikäinen lapsi?

Lapsi saattaa olla stressaantunut siitä, että joutuu äitin luokse missä tämä uusi isäpuolikin on..ei pysty teilläkään rentoutumaan kun miettii mielessään jo että pitää taas viikon päästä lähteä äitin luo.

Onko lapsi sanonut mikä tässä isäpuolesa mättää....?

Ja oliko se nyt tyttö vai poika? Sen äidin pitää erota ukostaan. Jos se on ilkeä tai hankala. Voi hyvinkin olla.

Me miehen kanssa olemme tunteneet toisemme jo 15 vuotta ja siksi suhteemme eteni nopeasti, kun olimme kumpikin eronneet suunnilleen samoihin aikoihin. Meidän suhteemme alkoi tosin vasta erojen jälkeen. Lapsen äiti oli ollut tämän miehen kanssa jollakin tavalla suhteessa jo avioliittonsa aikana eli siinäkin mielessä eteneminen on tapahtunut heillä nopeasti. Lapselle tilanne voi tosiaan olla hankala vasta viiveellä. Olen hänen kanssaan läheinen ja hän juttelee minulle uskoutuenkin. Olen häntä lohduttanut ja vakuutellut, että häntä rakastetaan ja hänestä välitetään ja hänelle halutaan hyvää. Ehkä tuo vuoroviikoin kahden kodin välillä kulkeminen tuntuu hänelle nyt rankalta, kun vähän aikaa on mennyt. Ehkä hänen olisi hyvä käydä juttelemassa jossakin koulupsykologilla?

Tämä siis AP:n tekstiä. [quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 23:33"]

Me miehen kanssa olemme tunteneet toisemme jo 15 vuotta ja siksi suhteemme eteni nopeasti, kun olimme kumpikin eronneet suunnilleen samoihin aikoihin. Meidän suhteemme alkoi tosin vasta erojen jälkeen. Lapsen äiti oli ollut tämän miehen kanssa jollakin tavalla suhteessa jo avioliittonsa aikana eli siinäkin mielessä eteneminen on tapahtunut heillä nopeasti. Lapselle tilanne voi tosiaan olla hankala vasta viiveellä. Olen hänen kanssaan läheinen ja hän juttelee minulle uskoutuenkin. Olen häntä lohduttanut ja vakuutellut, että häntä rakastetaan ja hänestä välitetään ja hänelle halutaan hyvää. Ehkä tuo vuoroviikoin kahden kodin välillä kulkeminen tuntuu hänelle nyt rankalta, kun vähän aikaa on mennyt. Ehkä hänen olisi hyvä käydä juttelemassa jossakin koulupsykologilla?

[/quote]

Riippuu myös lapsen iästä että onko hän kykenevä tekemään tuollaisia päätöksiä ts. osaako hän ymmärtää, että se voi olla myös huono asia. Esimerkiksi kaksivuotias on tosi pieni käsittelemään tunteitaan kun taas kouluikäinen osaa jo ymmärtää aivan eri tavalla.

Kohta joku tulee sanomaan ettei äidin pidä erota, koska äidilläkin saa olla oma elämä ja lapsi ei sitä määrää.
Ei niin, mutta jos mies onkin paska ja pienen lapsen elämä sekaisin sen takia. Saattaa aiheutta myöhemmällä iällä ties mitä. Silloin rakastava äiti eroaa/muuttaa erilleen miehestä/tapaa miestä vain silloin kun lapsi ei ole paikalla.

Lapsi on tyttö, 9-vuotias. Sanoo, että äidin uusi mies huutaa ja on häntä kohtaan kova ja vaativa, jos hän itkee niin sanoo, että hän vollottaa tyhjästä. Ei ole oikein osannut selittää, miksi ei tykkää, mutta ei kuulemma vain tykkää. Ja kun olen sanonut, että tuntuisiko, että ajan myötä voisi helpottaa, niin ei kuulemma usko, että voi koskaan oppiakaan tykkäämään, että ei vain tunnu siltä, että heillä olisi hyvä yhdessä. Ap

Lapsen äitin pitäisi vaan heivata se ukko mäkeen......uskon että lapsen olo parantuisi. Kauanko he ovat olleet yhdessä? Vaikuttaa siltä ettei tämä uusi isäpuoli välitä tuosta tytöstä...ihan tavallinen tarina siis että alettu seurustelemaan naisen/miehen kanssa jonka lapsesta ei kuitenkaan pidetä.

Ota lapsen äidin kanssa puheeksi asia, sano ettei tyttö tykkää tästä miehestä ja kysy mitä äiti meinaa tehdä asialle? Tuskin tuo tilanne tosta tulee korjaantumaan.... ehdota jos tyttö muuttaisi kokonaan teille?

Mies on välillä kysynyt lapseltaan, haluaisiko hän asua koko ajan jomman kumman luona, esim. äidillään, mutta tyttö on ehdottomasti kieltänyt että haluaisi olla vain toisessa paikassa. Haluaa kuulemma vuoroviikoin, että saa olla molempien kanssa. Kerran hän itki minulle, että suree kovasti, että isä ja äiti erosivat. Lohdutin häntä, että ajan myötä helpottaa. Omaakin sydäntä raastoi lapsen suru. Ap

Tässä on ihan tyypillinen esimerkki ei-toimivasta uusioperheestä. Tämäkin tilanne voisi olla eri, jos äiti olisi seurustellut tuon uuden miehensä kanssa esim niinä viikkoina kun lapsi on isällään ja keskittynyt tyttäreensä täysillä silloin omalla viikollaan eikä olisi muuttanut tämän miehen kanssa yhteen. Minkätakia täytyy välttämättä sulloutua yhteen asumaan jos ihmiset ei pidä toisistaan....???