lääkäriksi?

niin pääsee kyllä motivoitunut aikuinenkin. Pääsykoe ratkaisee!

Ihmettelen tässä ketjussa näkyviä mielipiteitä. Miten ihmeessä kirjoittajat ovat niin kateellisia (pelko siitä, että toinen menestyy) ja pahansuopia ? Ensinnäkin rivien välistä voi lukea monen ajattelevan, että tradenomit ovat idiootteja ja tradenomin tutkinnon suorittaneesta ei ole opiskelemaan lääkäriksi. Hohhoijaa, meidän opetusministerimme on ex-sairaanhoitaja, joka myöhemmin luki valtiotieteen maisteriksi. Eihän se alempi tutkinto tarkoita etteikö kykenisi ylempää suorittamaan.



Jos todella haluat lääkäriksi, niin lue viesti 117. Tutustu pääsykoekirjoihin ja mieti, jaksatko päntätä vastaavanlaista tietoa monta vuotta.



Oma mieheni on melkein 40 ja hän juuri lähti opiskelemaan yliopistotutkintoa. Kun on motivaatiota, niin se puskee kummasti eteenpäin. Ja kyllä Siperia eli elämänkokemus auttaa. Minä ainakin opiskelisin nyt 40-kymppisenä paljon tehokkaammin kuin parikymppisenä.

Ei ole vanha lääkäri mikään itseisarvo, mutta ei todellakaan nuorikaan.

Vierailija:

" Vanha" lääkäri ei ole mikään itseisarvo, todellakaan. Nuoret seuraavat paremmin alan tutkimuksia ym. Vanhat nojaavat kerran omaksumiinsa prinsiippeihin eivätkä UUSIUDU.

Minäkin haaveilen aina välillä lääkikseen hakemisesta. Hienoa jos nyt päätät alkaa pääsykokeisiin lukemisen! Sinulla on runsaasti aikaa. Itse olen nyt jahkaillut asiaa jo pari vuotta. Ikää on jo 30 vuotta. Lukiossa luin laajan fysiikan ja matemaatiikan ja kemiaakin melko paljon. Minulla on suoritettuna korkeakoulututkinto, mutta alalta, jossa ei tarvita fysiikkaa tai kemiaa, vain matematiikkaa ja sekin todella yksinkertaista. Olet minusta rohkea jos lähdet tavoittelemaan unelmaasi. Itse en todennäköisesti uskalla sitä tehdä, sillä pelkään, että epäonnistuisin pääsykokeissa, sillä en voi pitää töistä pitkää vapaata lukemista varten. Lääketieteestä olen kuitenkin erittäin kiinnostunut, olen ollut sairaalassa töissä ja vapaa-aikanani lukenut niin neurologian kuin fysiatriankin kirjoja. En ole kuitenkaan enää riittävän rohkea, jotta lähtisin toteuttamaan suurta elämänmuutosta ja pyrinkin pitämään kiinnostukseni lääketieteeseen harrastuksenani, joskin koen sen välillä ahdistavaksi kun ajattelen mahdollisuutta alkaa opiskella lääkäriksi.



Tsemppiä ap:lle.

Itse olen neljättä vuotta lääkiksessä ja pohjakoulutukseni lähihoitaja. Minunkin haaveitani yritettiin aikoinaan teilata, mutta enpä välittänyt.



Nim. 38 vuotiaana valmistuva

En usko että kovin moni ketjun vastaajista oli itse lääkäri eli tässä kommentteja lääkärin vinkkelistä.



Kemia, fysiikka, matematiikka ovat oikeastaan tärkeitä ainoastaan pääsykokeissa ja ehkä parin ekan vuoden aikana. Niillä mitataan lähinnä kykyä oppia paljon asioita ja soveltaa niitä käytäntöön. Opinnoissa matematiikka jää hyvin vähäiseksi. Monelle aikuisopiskelijalle nuo pääsykokeet ovat kuitenkin se isoin ongelma. Lääkikseen on aikuisopiskelijoille joitain kiintiöitä mutta taitavat olla terveydenhoitoalan ammattilaisille. Näitähän on ollut jo paljon ennen muuntokoulutusta.



117 antamat ohjeet olivat hyviä. Kannattaa miettiä omaa motivaatiotaan ja miksi haluat lääkäriksi. Työssäni on kaupalliselta alalta aikuisiällä lääkäriksi vaihtanut eli tradenomista lääkäriksi ei sinällään ole mahdoton ajatus. Lääkärin työnkuva on hyvin laaja, luulempa että laajempi kuin missään muussa ammatissa. Perinteisten alojen lisäksi löytyy töitä tutkijana, lääkefirmojen asiantuntijana jne. Monilla aloilla joutuu päivystämään mutta pienellä vaivannäöllä päivystyksiltä voi välttyä kokonaan, yksi kurssikaverinin valmistui työterveyslääkäriksi nelikymppisenä ilman että oli päivystänyt kertaakaan.



Tsemppiä matkalle. Vanhempana valmistuvat ovat lääkäreinä erilaisia kuin nuorempana valmistuneet. Elämänkokemuksesta on hyötyä mutta opinnot ovat helposti raskaampia. Toisaalta vanhempana osaa paremmin arvioida mikä on olennaista ja mikä ei. Molempia tarvitaan, aikuisopiskelijat sopivat hyvin lääkikseen eivätkä ole mitään kummajaisia.

mutta älä vaan erehdy valitsemaan sitä alaa.

ihminen ja kehon toiminta kiinnostaa.

Tosin opinnot ovat todella pitkät ja vaativat, mutta minusta sellasista tulee parempia lääkäreitä jotka ovat jo nähneet maailmaa eivätkä mene sinne suoraan lukiosta. Potilaan kuuntelu kun on iso osa ammatin toteutusta.

vähän kyllä mietityttää kun on talo, kaksi lasta ja mies ja matkaa opiskelupaikkaan 140 km, että miten ihmeessä saadaan sumplittua elämä jos pääsen opiskelemaan Mutta eiköhän se jotenkin onnistu.. :)

Mielestäni ikä ei ole este, mutta mieti miksi todellla haluat lääkäriksi??

Suvussani on neljä ja ystäväpiirissäni kolme lääkäriä, joten olen seurannut sivusta aika paljon.



Haluatko muuten tosiaan opiskella vielä 6-12 vuotta?

lääkärit tekevät PALJON töitä - jaksatko todella alkaa 5 tai 6 vuoden päästä päivystää yökaudet ja olla entistä vähemmän perheenkin kanssa

jotenkin pelkään että jos ne ovatkin väärät, vai voiko vääriä motiiveja olla..?

työtaakka ei pelota, työtä on tullut tehtyä paljon ja myös öisin, että siinä mielessä asia on tuttu, vaikka ala aivan eri.

(síis jos ylipäänsä pääset sisälle lääkikseen) niin olet valmis erikoislääkäri 44-vuotiaana. Mielestäni se on aika vanha.

Meidän kurssilla lääkiksessä aloitti rouvasihminen 47-vuotiaana, ja erikoistuikin vielä opintojensa päätteeksi. On vieläkin työelämässä.



En suosittele sairaanhoitajan hommia. Kovaa työtä, huono palkka. Lääkäri edes saa rankasta työrupeamastaan jonkinlaista palkkaakin.

" Vanha" lääkäri ei ole mikään itseisarvo, todellakaan. Nuoret seuraavat paremmin alan tutkimuksia ym. Vanhat nojaavat kerran omaksumiinsa prinsiippeihin eivätkä UUSIUDU.

että lääkärin työ on niin raskasta, että itse en ikimaailmassa jaksaisi alkaa niin tiukkoja opintoja ja kovia päivystyksiä enää nelikymppisenä. Silloin kun useimmat ovat jo aikaa sitten erikoistuneet, ja työtaakka on keventynyt.



t. lääkäri

Oletko luonnontiet. alalla?

ja miten ylipäätään suhtautuu opiskeluun.