Meillä on "liian helppo" lapsi!

Lapset kyllä ovat kilttejä ja tottelevaisia olemassaan. Aikuiset heistä tekevät hermokimppuja tai epävarmoja rakkaudesta ja rajoista, jos kasvattavat liian kovalla kurilla tai ilman kuria ja epäjohdonmukaisesti. Kyllä se lapsukainen pysyykin kilttinä, kun itse olette rauahallisia ja turvallisia. Nauttikaa elämästä jatkossakin! :)

Eipä sitä voi tietää.

Meidän esikoinen on varsin säyseä tapaus. Oli sitä pienenä ja on edelleen 11-vuotiaana. En tiedä mitä murrosikä tuo tullessaan.

Kuopus sen sijaan on tulta ja tappuraa. Huoh! 

Minäkin olin. Vieläkin yli 30 vuotta myöhemmin sanovat etteivät ole nähneet yhtä kilttiä. Teininä kapinoin, pyörin epämääräisissä porukoissa, polttelin kannabista jne.

Mun esikoinen oli itkuinen ja hankala noin 4-vuotiaaksi, sen jälkeen on ollut kuin enkeli. On kohta 17vee poika eikä koskaan sano mulle vastaan mistään. On fiksu ja mukava, ottaa toiset huomioon. Ihan liiankin kiltti.

Pikkuveli oli kuin aurinko 4-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen alkoi uhma, jota on jatkuvut näihin päiviin asti, tosin onneksi koko ajan vähentyen ja harventuen, mutta tulta ja tappuraa on edelleen.

Lallia lainaten: ei voi diedää. Dykkään kuidenkin kummasdakin.

Ole tyytyväinen muksuusi.  Minulla tosin on vasta taaperoikäinen talossa ja suurimmaksi osaksi on aurinkoinen tapaus, mutta niin tuhottoman villi ja eläväinen tapaus.  Koko ajan saa olla vahtimassa mitä hän milloinkin on tekemässä.  Tykkää kiipeillä sinne sun tänne.  Ja on myös nyt alkanut tulemaan tahtoakin peliin mukaan, armoton huuto päälle, jos ei saa jotain tehdä.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 08:24"]

Lapset kyllä ovat kilttejä ja tottelevaisia olemassaan. Aikuiset heistä tekevät hermokimppuja tai epävarmoja rakkaudesta ja rajoista, jos kasvattavat liian kovalla kurilla tai ilman kuria ja epäjohdonmukaisesti. Kyllä se lapsukainen pysyykin kilttinä, kun itse olette rauahallisia ja turvallisia. Nauttikaa elämästä jatkossakin! :)

[/quote]

Et oikeasti tiedä yhtään mitään, mistä puhut. Lapsilla on temperamenttieroja ja erilaisia terveydellisiä eroja. Luuletko sinä, että se synnytyslaitokselta asti huutanut lapsi on jotenkin tuhma ja vaistonnut jo äidin kohdussa, että vanhemmat ovat epäjohdonmukaisia kasvattajia? Lapsella voi olla aistiyliherkkyyttä, allergiaa tai hän vain voi olla ns. vaativa lapsi, jolle esim. aikataulujen pienikin muutos tai tapahtumien erilainen järjestys voi keikauttaa kupin nurin.

Tämän lisäksi lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu rajojen kokeilu. Se on osa irrottautumista vanhemmasta ja omaksi persoonaksi kehittymistä. Lapsi, jolta jää kokeilu väliin, kokeilee myöhemmin tai jää hyvin riippuvaiseksi vanhemmistaan. Kaikki eivät toki kokeile samalla tavalla, joten aurinkoinen ja ns kiltti lapsi voi hyvinkin kokeilla niitä rajojaan ja irrottautumisiaan eri tavalla kuin se haastava lapsi. ja vanhemmat eivät välttämättä edes tajua, että tällaista on meneillään.

Meillä on toinen helppo lapsi ja toinen haastava ja vähän huolissani seuraan, pääseekö se helppo ollenkaan irrottautumaan meistä, kun on niin ajattelevainen, että jotenkin korvaa vielä tuon haastavan hankaluutta olemalla extrakiltti. Ollaankin annettu irrottautua esim. yökyläilyillä ja kannustamalla siihen, että niitä negatiivisia tunteita saa näyttää eikä maailma lopu siihen. Parempi se kuin haudata ne aina syvälle sisimpään. Kaikilla kun niitä negatiivisia tunteita on ja on hyvä harjoitella niiden hallitsemista pienenä eikä aikuisena.

Tosiaan nauti nyt äläkä murehdi. Ei kiltinkään lapsen kanssa aina ole helppoa, kun maailma on niin julma ja vaaroja täynnä. Pienenä kiltit saattavat murrosiässä kokeilla rajojaan voimakkaammin tai sitten voi olla oikein fiksu nuori. Ei tuossa vaiheessa tosiaankaan voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Eipä sitä itse osannut ainakaan ajatella millaisia teinejä taaperoni olisivat. Esikoinen aina ollut kiltimpi ja rauhallisempi, kuopus vauhdikkaampi. Nyt teinejä, eikä isompia ongelmia ole ollut kummankaan kanssa vaan on mennyt yllättävänkin leppoisasti ainakin tähän asti vaikka emme ole vastoinkäymisiltä elämässä välttyneet.

"Et oikeasti tiedä yhtään mitään, mistä puhut. Lapsilla on temperamenttieroja ja erilaisia terveydellisiä eroja."

7, kyllä minä taidan jostakin jotakin hiukan tietää. ap kirjoitti kiltteydestä ja tottelevaisuudesta ja mielestäni lapset ovat sellaisia lähtökohtaisesti. En myöskään laske tuhmuudeksi sitä, jos lapsi itkee erilaisuuttaan tai sairauttaan jo synnytyslaitokselta.

2

Vaikka tää yksi nyt yrittää inttää, niin tosiasiahan on että lapset ovat erilaisia. Toiset ovat luonnostaan helpompia, kiltimpiä ja rauhallisempia kuin toiset.

Mullakin on rauhallinen 11-vuotias, joka oli jo vauvana tosi helppo eikä mitään uhmaikääkään ollut. Toinen 9-vuotias taas on paljon tulisempi, mutta eipä senkään kanssa mitään ihan kauheaa ollut pienenä. Kaverin lapsella oli ihan järkyttävä uhmaikä, mutta rauhoittui siitä kyllä. Sitten tiedän myös näitä, jotka lapsena olivat ylikilttejä ja teini-ikäisenä kapinoivat ihan järkyttävästi. Ne olivat kyllä tyttöjä, poikien kanssa pääsee ehkä helpommalla teini-iässä.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 09:14"][quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 08:24"]

Lapset kyllä ovat kilttejä ja tottelevaisia olemassaan. Aikuiset heistä tekevät hermokimppuja tai epävarmoja rakkaudesta ja rajoista, jos kasvattavat liian kovalla kurilla tai ilman kuria ja epäjohdonmukaisesti. Kyllä se lapsukainen pysyykin kilttinä, kun itse olette rauahallisia ja turvallisia. Nauttikaa elämästä jatkossakin! :)

[/quote]

Et oikeasti tiedä yhtään mitään, mistä puhut. Lapsilla on temperamenttieroja ja erilaisia terveydellisiä eroja. Luuletko sinä, että se synnytyslaitokselta asti huutanut lapsi on jotenkin tuhma ja vaistonnut jo äidin kohdussa, että vanhemmat ovat epäjohdonmukaisia kasvattajia? Lapsella voi olla aistiyliherkkyyttä, allergiaa tai hän vain voi olla ns. vaativa lapsi, jolle esim. aikataulujen pienikin muutos tai tapahtumien erilainen järjestys voi keikauttaa kupin nurin.

Tämän lisäksi lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu rajojen kokeilu. Se on osa irrottautumista vanhemmasta ja omaksi persoonaksi kehittymistä. Lapsi, jolta jää kokeilu väliin, kokeilee myöhemmin tai jää hyvin riippuvaiseksi vanhemmistaan. Kaikki eivät toki kokeile samalla tavalla, joten aurinkoinen ja ns kiltti lapsi voi hyvinkin kokeilla niitä rajojaan ja irrottautumisiaan eri tavalla kuin se haastava lapsi. ja vanhemmat eivät välttämättä edes tajua, että tällaista on meneillään.

Meillä on toinen helppo lapsi ja toinen haastava ja vähän huolissani seuraan, pääseekö se helppo ollenkaan irrottautumaan meistä, kun on niin ajattelevainen, että jotenkin korvaa vielä tuon haastavan hankaluutta olemalla extrakiltti. Ollaankin annettu irrottautua esim. yökyläilyillä ja kannustamalla siihen, että niitä negatiivisia tunteita saa näyttää eikä maailma lopu siihen. Parempi se kuin haudata ne aina syvälle sisimpään. Kaikilla kun niitä negatiivisia tunteita on ja on hyvä harjoitella niiden hallitsemista pienenä eikä aikuisena.
[/quote]
Fiksua tekstiä!