Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveysihmisten kysymykset
22.11.2014 |
Asiaa sen enempää avaamatta kerron, että olen teinini vuoksi joutunut mielenterveysihmisten kysymysten kohteeksi. "Miltä se minusta tuntuu?" "Mitä minä siitä ajattelen?" "Mistä minä olen huomannut sen?" Ei minusta miltään tunnu ja ajattelen ihan normaalisti järkeviä ja olen vaan huomannut. Ei vastaukset kelpaa ja sitten puhuvat keskenään liibalaabaa ja odottavat minun vastaavan kysymyksiin, joita eivät tee. Minua alkaa kohta ahdistaa nuo käynnit, joita en koe mitenkään tarpeelliseksi, mutta joita ei tunnu voivan lopettaakaan. Seuraava tapaaminen vielä sossujen kanssa, koska teini ei ole enää suostunut tapaamisiin. Teininikin on ihan normaali ja terve nuori, joskus harkintansa pettänyt ja tehnyt hölmöjä asioita, mikä on minusta normaalia teinillekin. Miltä asia tuntuu, jos se ei tunnu?
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tunteen sanallistaminen on vaikeaa/mahdotonta tai itse tunteen tunteminen ei ole merkittävä kokemus, voisit yrittää ajatella asiaa toiminnan kautta. Miltä se sinusta tuntuu? Voit aivan hyvin vastata näin: "Minusta tuntuu, että olisi hyvä jutella teinin kanssa ko. asiasta." Mitä sinä siitä ajattelet? "Ajattelen, että teini kaipaa enemmän seuraani, joten päätimme alkaa käymään kerran viikossa uimassa yhdessä." (tms...) Mistä olet huomannut sen? "Huomasin sen, kun lapsi ei enää siivonnut/tehnyt läksyjä/nukkui liikaa jne. ja siksi on hyvä miettiä uudelleen perheemme säännöt, toiminta, kotiintuloajat jne. lapsen kehityksen mukaiseksi." Vastaa antamalla toiminnallinen ratkaisu ympäripyöreään kysymykseen. Pakota teini yhteen tapaamiseen, johon olette yhdessä miettineet toimintasuunnitelman. Siellä ei sitten riidellä, purnata ja valiteta. Olette samaa mieltä kaikesta, katsotte toisianne silmiin ja hymyilette toisillenne paljon.