Pinoon ne joiden lapsi/lapset aloittivat tänään ekanluokan.

mua jännitti varmaan enemmän kuin lasta, nukuin viime yönä tosi huonosti. Aamulla tuli kyyneleet silmiin, kun kävelin valokuvan ohi, jossa tyttö oli ihan pieni, n. 6kk :(. Mutta hyvin se sitten lopulta meni, reippaana mentiin kouluun ja lapsi oli ihan innoissaan kun näki kaverit. Helpotti se, kun lapsen luokka on sama kuin oli eskarissakin, ja eskari oli koululla jo, ei tuntunut niin isolta "loikalta", kaikki oli tuttua. Ja opettaja on ihana ;).

Jakautuivat eskarissa kahteen eri kouluun ja suurin osa meni sinne toiseen. Onneksi opettaja vaikutti jo tutustumiskäynnillä mukavalta ja nyt tämä mielikuva vain vahvistui.



ap

Esim. nykyään pyöräilijätkin ajaa kävelytiellä tuhatta ja sataa. Puhumattakaan mopoilijoista... Nämä ekaluokkalaiset haahuilijat kun ottaa yhden sivuaskeleen siinä kävelytiellä niin sieltä rysähtää joku kamikazepyöräilijä niskaan...

Soittaisivat edes kelloa ne pyöräilijät niin älyäisi että sieltä takaa on joku tulossa. Se on minä-minä-minä-minä meininki ja muista viis.

mua jännitti varmaan enemmän kuin lasta, nukuin viime yönä tosi huonosti. Aamulla tuli kyyneleet silmiin, kun kävelin valokuvan ohi, jossa tyttö oli ihan pieni, n. 6kk :(. Mutta hyvin se sitten lopulta meni, reippaana mentiin kouluun ja lapsi oli ihan innoissaan kun näki kaverit. Helpotti se, kun lapsen luokka on sama kuin oli eskarissakin, ja eskari oli koululla jo, ei tuntunut niin isolta "loikalta", kaikki oli tuttua. Ja opettaja on ihana ;).

Sai jotenkin olla vielä enemmän lapsi kun ei vielä heitetty sinne kouluun ala-asteelaisten sekaan..

Poika on kuitenkin nukkunut ihan hyvin. Aamulla itkeä tirautti vähän aamiaispöydässä kun niin jännitti! Lähti kuitenkin reippaana isänsä kanssa kouluun ja siellä ovat vieläkin:). Onneksi luokan useimmat oppilaat ovat tuttuja ennestään.

on se aina liikuttavaa. Pieni on kasvanut koululaiseksi, kumpa hän pärjäisi siellä erilaisten ihmisten keskellä. Kyllä itketti ja jännitti. Mulla nyt kahdeksas koululainen.