Miksi aamu-uninen ei voi herätä 15 min aiemmin?

Jokainen minuutti unta on minulle aamulla arvokasta.

Miksei ilta-uninen voi nukahtaa varttia myöhemmin? Tai oikeammin pitäisi kysyä, miksei voi nukahtaa varttia aiemmin? Ei se uni vaan tule liian aikaisin, eikä sitä vaan herää pirteänä keinotekoisesti väärään aikaan.

Kuule, siksi juuri, kun on aamu-uninen. Tottakai haluaa nukkua mahdollisimman paljon, vaikka tulisikin kiire yms..

Ei sillä vartin lisäajalla ole merkitystä aamulla. Sitten vain säheltää vartin kauemmin. Oon kokeillut :D

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 17:46"]

Miksei ilta-uninen voi nukahtaa varttia myöhemmin? Tai oikeammin pitäisi kysyä, miksei voi nukahtaa varttia aiemmin? Ei se uni vaan tule liian aikaisin, eikä sitä vaan herää pirteänä keinotekoisesti väärään aikaan.

[/quote]No minä ainakin nukahdan lähes joka ilta selkeästi myöhemmin kuin oikeasti haluaisin. Jos olen yksin kotona, menen nukkumaan jo ennen yhdeksää. Voin helposti nukahtaa tavallisesta varttia aikasemmin. Enkä väitäkään, että pitäisi herätä aamulla pirteänä. Ei meidän perheessä ne aamu-uniset ole todellakaan pirteitä sen 15 min jälkeenkään. Ihan zombeja ovat vaikka heräisivät vasta 8 aikoihinkin. Nukkuvat siis luonnostaan iltapäivään.

ap

Aamu-unisuuden takia hakeuduin yötöihin. Jos aamulla pitää herätä aikaisin, niin valvon mieluummin koko yön. On todella tuskaa herätä herätyskellon soittoon. Olen kiukkunen puolille päiville.

Tuntia aikaisemmin herääminen tuo oikeasti lisäaikaa, varttitunti ei muuta juuri mitään. Eri asia on, saako aamu-unisen tuntia aikaisemmin ylös sängystä. Minulla onnistuu välillä, mutta tyypillisesti sitä herää juuri sen verran, että saa siirrettyä herätyskelloa.

Toi on hyvä ja asiallinen kysymys, johon mulla aamu-unisella ei ole hyvää vastausta.

Mun vireystila nousee kattoon tosi, tosi myöhään. Nukkumaan kun pitäisi mennä, niin sitten ne ideat vasta virtaavatkin, ja haluan tehdä vaikka mitä. Jynssätä lattialistat puhtaaksi, lyhentää housujen lahkeet, askarrella, maalata ja musisoida... Jos maate menen, uni ei vain tule, kun aivot paahtaa täyttä häkää.

Kun aamu tulee ja herätys pärähtää, olo on kuin zombiella. Ylös nousu tuntuu aivan HIRVEÄN vaikealta. Joka ikinen minuutti on kultaa kalliimpi. Vaikka herätys soisi ajoissa, itseni suostuttelu jalkeille vie aikansa. Yritän sitten lyödä aina nopeusennätykset aamutoimissa, ja harvoinhan se onnistuu. Olen usen myöhässä joka paikasta.

Luontaisen rytmini mukaan heräisin vasta siinä 11 aikoihin.

Jotta saisin nukkua mahdollsimman pitkään.

Vasta 15v jälkeen on löydetty sopiva lääkitys, jolla ylipitkän vuorokauteni saa lyhennettyä siten, että pääsen oikeasti nukkumaan ajoissa joka ilta. Kaikille se ei löydy koskaan. Meillä on koko suku täynnä huonoja nukkujia, ja monella se johtuu liian pitkästä vuorokaudesta. Osa on hankkinut ammatit, joilla voi kompensoida (esim. ohjelmointi, voi tehdä urakkatyötä vaikka kaksi vrk ja sitten nukkua 20h.), osa yrittää edelleen sopeutua. Lasten kanssa on pakko pärjätä jotenkin. Isoäiti teki iltatyötä ja äitini kärsi kroonisesta väsymyksestä kunnes uupui ja onneksi rahatilanne salli jäädä tekemään vain muutama h/kk.

Itse löysin lääkityksen joka nukuttaa joka ilta tarpeeksi. Tähän saakka olen nukkunut joka minuutin, jonka olen voinut, koska olen nukahtanut syvään uneen milloin sattuu — yleensä liian myöhään. Joka minuutti hyvää unta on tullut tarpeeseen. Itse tosin laitoin illalla aina kaiken mahdollisen valmiiksi, ja aamukahvin join töissä.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 17:57"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 17:46"]

Miksei ilta-uninen voi nukahtaa varttia myöhemmin? Tai oikeammin pitäisi kysyä, miksei voi nukahtaa varttia aiemmin? Ei se uni vaan tule liian aikaisin, eikä sitä vaan herää pirteänä keinotekoisesti väärään aikaan.

[/quote]No minä ainakin nukahdan lähes joka ilta selkeästi myöhemmin kuin oikeasti haluaisin. Jos olen yksin kotona, menen nukkumaan jo ennen yhdeksää. Voin helposti nukahtaa tavallisesta varttia aikasemmin. Enkä väitäkään, että pitäisi herätä aamulla pirteänä. Ei meidän perheessä ne aamu-uniset ole todellakaan pirteitä sen 15 min jälkeenkään. Ihan zombeja ovat vaikka heräisivät vasta 8 aikoihinkin. Nukkuvat siis luonnostaan iltapäivään.

ap

[/quote]

onhan sulla sitten kokemusta aamu-unisista. Anna meidän olla!

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 17:55"]

Ei sillä vartin lisäajalla ole merkitystä aamulla. Sitten vain säheltää vartin kauemmin. Oon kokeillut :D

[/quote]

Just näin. Ja muut kärsivät kun minä lisäksi olen kuin takapuoleen ammuttu karhu. 

Minä olen illanvirkku, on tosi vaikeata nukahtaa ennen puoltayötä. Aamuvuoroon on kuitenkin herättävä klo 5.00, oli nukkunut tai ei. Joka ikinen aamu olo on kuin haudasta nousseella, mutta pakotan itseni ylös heti kun kello soi. Haluan rauhassa heräillä ja tehdä aamutoimet ja välttää kiirettä. Tällä tavoin olen parempi työntekijä ja työkaveri työpaikalla.

Olen pahoillani kaikki aamuntorkut, mutta minusta kyse on pelkästään asenteesta. Kun on koko ikänsä selittänyt itselleen olevansa aamu-uninen, niin tietenkin herääminen on vastenmielistä. Aamu-unisuuden sanotaan olevan periytyvää, mutta uskon sen olevan lähinnä sitä että äiti/isä on hokenut aamujen olevan kamalia ja uskotellut lastenkin olevan aamu-unisia. Asenne tarttuu ja siitä on vaikea oppia pois!

Minäkin olen jossain elämänvaiheessa pitkiä kausia valvonut kahteen ja ollut aamuseiskalta kuolemanväsynyt. Silloin ajattelin olevani aamu-uninen. Edelleen, jos en mene ajoissa nukkumaan, tulee se piristymisen hetki ja hyvin pystyisin valvomaan reilusti yli puolen yön. Ja silloin tietenkin aamu on vaikea. Säntillinen päivärytmi, myös viikonloppuisin, on tärkeä. Ajoissa nukkumaan ennen sitä myöhäisillan piristymistä!

Aamulla pitää herätä ajoissa, jotta ehtii heräillä rauhassa, käydä suihkussa ja syödä aamupalan kunnolla. Kun antaa itselleen aikaa, ei se sitten niin kamalaa enää ole.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 18:33"]Olen pahoillani kaikki aamuntorkut, mutta minusta kyse on pelkästään asenteesta. Kun on koko ikänsä selittänyt itselleen olevansa aamu-uninen, niin tietenkin herääminen on vastenmielistä. Aamu-unisuuden sanotaan olevan periytyvää, mutta uskon sen olevan lähinnä sitä että äiti/isä on hokenut aamujen olevan kamalia ja uskotellut lastenkin olevan aamu-unisia. Asenne tarttuu ja siitä on vaikea oppia pois!

Minäkin olen jossain elämänvaiheessa pitkiä kausia valvonut kahteen ja ollut aamuseiskalta kuolemanväsynyt. Silloin ajattelin olevani aamu-uninen. Edelleen, jos en mene ajoissa nukkumaan, tulee se piristymisen hetki ja hyvin pystyisin valvomaan reilusti yli puolen yön. Ja silloin tietenkin aamu on vaikea. Säntillinen päivärytmi, myös viikonloppuisin, on tärkeä. Ajoissa nukkumaan ennen sitä myöhäisillan piristymistä!

Aamulla pitää herätä ajoissa, jotta ehtii heräillä rauhassa, käydä suihkussa ja syödä aamupalan kunnolla. Kun antaa itselleen aikaa, ei se sitten niin kamalaa enää ole.
[/quote]

Olen pahoillani hyvä kirjoittaja, mutta tekstistäsi huokuu asenne ettet eded yritä ymmärtää mitään "normaalista" poikkeavaa, niin katson parhaakseni olla lähtemättä väittelemään kanssasi ja antaa sinun elää siinä kuplassa että iltavirkut ovat vain laiskoja ja asennevammaisia.
Mukavaa viikonloppua!

Koska tää yhteiskunta pyörii ihan väärässä rytmissä. Miksei normi työpäivä voisi alkaa kymmeneltä kahdeksan sijaan?

Hölmö! Aikasempi herätys vain pahentaa tilannetta.

Itse olen aamutorkku ja heraan aamulla mahdollisimman myohaan, jos heraan aiemmin en kuitenkaan saa mitaan tehtya vaan istun nukuksissa, mutta kun aikaa on niin vahan ettei moiseen riita aika on pakko toimia jolloin selviydynkin ennatys vauhtia valmiiksi enka ole oikeastaan koskaan myohassa.

Itse olen aina aamuisin väsynyt. Illalla en koskaan. Menen nukkumaan vain sosiaaisista syistä, mutta en saa koskaan impulssia, että "väsyttää, pitää mennä nukkumaan". Aamulla en nouse ylös ennen vihonviimeistä pakkoa, koska elimistö vastustaa henkeen ja vereen. Tämä kaikki siis riippumatta nukkumisen määrästä tai nukkumaanmenon ajankohdasta. Olen joskus valvonut öitä putkeen, eikä tämäkään ole aiheuttanut minulle mielitekoa mennä nukkumaan. Tuntuu siltä, että olen tehokkaimmillani ja luovimmillani aamuyön tunteina.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 19:26"]

Koska tää yhteiskunta pyörii ihan väärässä rytmissä. Miksei normi työpäivä voisi alkaa kymmeneltä kahdeksan sijaan?

[/quote]

Jos olisin joka päivä töissä 10-18, ilta tuntuis tosi lyhyeltä. Itsekin valvon usein puolilleöin ja silti illat tuntuu lyhyeltä, vaikka pääsen aikaisemmin töistä. 

Mä tulin katsomaan, pilkkaako joku täällä torkuttajia. Ei näköjään, vaikka syytä olisi. Kirottu torkkukytkimen keksijä aiheuttaa varmasti 90% kaikista töistä- ja koulustamyöhästymisistä. Ennen vanhaan oli rämisevät tai ainakin piipittävät herätyskellot eikä mitään torkutusmahdollisuuksia. Siihen maailman aikaan ihmiset ehtivät töihin ja olivat muutenkin tolkuissaan. Ei ollut nettiä ja facebookiakaan ihmisiä yökaudet valvottamassa.

:D :D :D

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 18:33"]Olen pahoillani kaikki aamuntorkut, mutta minusta kyse on pelkästään asenteesta. Kun on koko ikänsä selittänyt itselleen olevansa aamu-uninen, niin tietenkin herääminen on vastenmielistä. Aamu-unisuuden sanotaan olevan periytyvää, mutta uskon sen olevan lähinnä sitä että äiti/isä on hokenut aamujen olevan kamalia ja uskotellut lastenkin olevan aamu-unisia. Asenne tarttuu ja siitä on vaikea oppia pois!

Minäkin olen jossain elämänvaiheessa pitkiä kausia valvonut kahteen ja ollut aamuseiskalta kuolemanväsynyt. Silloin ajattelin olevani aamu-uninen. Edelleen, jos en mene ajoissa nukkumaan, tulee se piristymisen hetki ja hyvin pystyisin valvomaan reilusti yli puolen yön. Ja silloin tietenkin aamu on vaikea. Säntillinen päivärytmi, myös viikonloppuisin, on tärkeä. Ajoissa nukkumaan ennen sitä myöhäisillan piristymistä!

Aamulla pitää herätä ajoissa, jotta ehtii heräillä rauhassa, käydä suihkussa ja syödä aamupalan kunnolla. Kun antaa itselleen aikaa, ei se sitten niin kamalaa enää ole.
[/quote]

Kyllä se on temperamenttikysymys pikemmin kuin asennekysymys. Minusta aamut eivät ole kamalia, mutta olen ehdottomasti aamu-uninen. Olin jo lapsena eskarin iltapäiväryhmässä ja peruskoulun jälkeen iltalukiossa, ja minut piti toisinaan herättää, jotta ehdin sinne, vaikka tunnit alkoivat viideltä tai kuudelta. Nykyisin olen ihan tavallisessa päivätyössä, ja pystyn tähän ihan mukavasti, mutta jos voisin, kukkuisin kaiket yöt ja nukkuisin pitkälle iltapäiväön.