Kotiäitiydestä: Voisiko joku selittää, mikä siinä on

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 19:49"]

Älä nyt ole naurettava! Mitä vaikeaa tuon ikäisen kanssa olemisessa olisikaan. Odotapa 3v ---> ikää..

[/quote]

Mikä ihmisiä vaivaa?! Jos jollain on mukavaa ja helppoa lapsen kanssa niin heti ryntää joku noitumaan miten vaikeaa sinulla VARMASTI tulee jossain vaiheessa olemaan? :D Joillain vain sattuu olemaan helppoa lapsen kanssa aina. Ei se varmaan ole noilta häijyiltä noidilta pois...

Minulla on vastaus siihen miten saa tehtyä kotityöt nopeasti; Leikkikehä tai sitteri ja korvatulpat äidille.

Ehdotus: mies käy palkkatyössä, nainen hoitaa lapsen/lapset kotona, kotityöt jaetaan. Eikös tuo olisi tasa-arvoa? Kummallekin vanhemmalle yhtä monta vapaata iltaa viikossa, ei silleen että mies harrastaa joka ilta.

Voi jestas.

Miksi se kersa päästetään rynnimään pitkin kämppää jonkun banaanin kanssa. Lapsi istuu pöydässä ja syö banaania, piste. Jos ei syö niin banaani pois, käsien pesu ja sitten muihin hommiin. Eikä minkään pikkupennun tietty anneta juosta pitkin kämppää tuhoamassa kaikkea. Vaan lapsen kanssa leikitään tai mennään ulos, sitä vahditaan ja valvotaan. Kun äiti laittaa pyykkiä koneeseen niin se kersa on mikana ja auttaa, huvitti tai ei. Ja kun äiti tekee ruokaa niin kersa olkoon siinä silmien alla leikkimässä tms ja jos tulee vinkumista ja marinaa niin sitten tulee. Jos juoksee karkuun tms häiriköi niin haetaan takaisin niin monta kertaa että uskoo. Ja ei varmaan kannata mitään 3 ruokalajin illallisia alkaa vääntää jos häiriköivä ja karkaileva penska jaloissa. Eikö silloin riitä, että heittää ainekset johonkin uunivuokaan (5-10min) ja ruoka uuniin valmistumaan?

Ihan itseaiheutetulta vaikuttaa nämä ongelmat. 

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 06:37"]Voi jestas.

Miksi se kersa päästetään rynnimään pitkin kämppää jonkun banaanin kanssa. Lapsi istuu pöydässä ja syö banaania, piste. Jos ei syö niin banaani pois, käsien pesu ja sitten muihin hommiin. Eikä minkään pikkupennun tietty anneta juosta pitkin kämppää tuhoamassa kaikkea. Vaan lapsen kanssa leikitään tai mennään ulos, sitä vahditaan ja valvotaan. Kun äiti laittaa pyykkiä koneeseen niin se kersa on mikana ja auttaa, huvitti tai ei. Ja kun äiti tekee ruokaa niin kersa olkoon siinä silmien alla leikkimässä tms ja jos tulee vinkumista ja marinaa niin sitten tulee. Jos juoksee karkuun tms häiriköi niin haetaan takaisin niin monta kertaa että uskoo. Ja ei varmaan kannata mitään 3 ruokalajin illallisia alkaa vääntää jos häiriköivä ja karkaileva penska jaloissa. Eikö silloin riitä, että heittää ainekset johonkin uunivuokaan (5-10min) ja ruoka uuniin valmistumaan?

Ihan itseaiheutetulta vaikuttaa nämä ongelmat. 
[/quote]

minusta tuo sinun malli vasta ongelmia aiheuttaa. Kyllä olisin hermona jos kesken pyykkien laiton saisin koko ajan käydä hakemassa lapsen siihen viereen. Kävelevä lapsi kun ei siinä kauaa pysy ja alkaisi pian pitämään tuota jonain leikkinä.
Minusta kyllä tuntuu, että nämä kirjoittajat jotka käyttävät nimityksiä "kersa" , "pennut", "kakarat", ovat lapsettomia tai heidän lapset ovat jo aikuisia ja kasvatusopit vanhentuneita.

Minun kotiäiti arkeni ei ole ollut kauhean kaamean raskas.

Pienen vauvan kanssa oli rankempaa, juuri se elämänmuutos mistä moni puhui toi omat haasteensa. Aivan kuin uudessa työssäkin, alkuun vaati opettelua. Koliikki ja refluksi sekä erittäin huonot yöt. Olin väsynyt ja siksi moni asia tuntui raskaammalta.

Vauva kasvoi ja noin 5-6 kk alkaen elämä helpottui, vaikka yöt ei. JOS vauva olisi nukkunut edes kohtuullisesti alusta alkaen ja mies ottanut enemmän osaa yöherätyksiin ja antanut minunkin nukkua pitkään aamulla niin todella helppoa olisi ollut.

Helpon arjesta teki/tekee se että vauva/lapsi on hyvin rytmikäs ja rauhallinen. Viihtyy yksinkin, mutta toisaalta kaipaa paljon seuras ja lukuisia tunteja on lattialla tullut istuttua.

Toki arkeen mahtuu "rankkoja" hetkiä, mutta harvoin koko päivä on rankkaa aamusta iltaan. Ymmärrän kyllä jos kotiarki on raskasta jos lapsia on useampi, tai se yksi lapsi kovin temperamenttinen.

Tärkeä huomio minusta on myös se, että rankkaa VERRATTUNA MIHIN? Lapsettoman arkeen? Kyllä. Terveen eläkeläisen arkeen? Kyllä. Työttömän sinkku miehen? Kyllä ja ei, työttömyys voi olla henkisesti hajoittavaa. Mutta jos tätä vertaa toimistusjohtajan pitkiin työpäiviin, viikonloppu töihin ja ehkä jatkuvaan matlusteluun niin ei.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:25"]No onpas nr. 9 vaikeaa ja mieskin on. Ei mulla aikoinaan ollut tuollaista, vaikka olen yh. Lapsikin oli suht hankala, mutta päivät sujuivat mutkattomasti kuitenkin. Tietty, jos koko ajan pitää olla puunaamassa ja pyykkäämässä, niin voihan se elämä ollakin hankalaa. Voishan sitä lastakin opettaa olla sotkematta ja miten käyttäydytään, mutta se olisi liian helppoa ja ei voisi valittaa... Itse olet elämäs tuollaiseksi muodostanut. 
[/quote]

Taitaa sinulla aika kullata muistot.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:54"]No ei ole 1 lapsen kanssa raskasta! Tietty jos nukkuu huonosti yöt niin on päivät raskaita, mut ei muuten, jos on normaali lapsi. Puuduttavaa ja tylsää ehkä, mut ei raskasta.
[/quote]

Joillekin juuri se puuduttavuus ja tylsyys on se mikä on raskasta.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 19:11"]Ei todellakaan ole rankkaa! 

Meidän poitsu on nyt puolitoistavuotias, enkä todellakaan voi sanoa että tämä kotiäitiys rankkaa olisi. Taitaa olla joillain vain kova marttyyrinkruunun kiillottelu meineillään. :) 

Meidän päivämme:

6:30 Mies herää, keittää kahvit ja laittaa kaikille aamiaisen. Syödään

7:30 Mies lähtee töihin, minä siivoan aamiaisen jäljet, poika pyörii jaloissa tai leikkii vielä syöttötuolissaan

8:00-11:00 Hengailua, siivoilua, pyykit koneeseen ja kuivaajaan, puetaan, käydään potalla ym.

11:00 Lähdetään ulos kävelylle, mukaan yleensä lähtee naapuri ja/tai serkku muksujen kanssa. Käydään puistossa tai kesäisin eväsretkellä

13:30-16:00 Muksu päiväunille, ruoan valmistusta, telkkarin katselua, lukemista, leikkimistä ym.

16:30 Mies on kotona, syödään

17:00-20:00 Mies vahtii lasta, minä tapaan kavereita, käyn lenkillä tai mitä nyt satun haluamaan

21:00 Iltapala ja rauhoittumista

22-23 Poika väsähtää ja viedään huoneeseensa nukkumaan

Yöheräämisiä meillä ei ole koskaan harmiksi asti ollut ja silloinkin olemme hoitaneet syötöt ja muut vuorotellen. 

Mielestäni kotona lapsen kanssa oleminen on lähes tylsää. Ei kotitöihin mene päivässä kuin puolisen tuntia, ruoanlaittoon saman verran... Ei siis todellakaan ole rankkaa. :D
[/quote]

Otsikon voisit lisätä, että MINULLA ei ole rankkaa. Kovin monen mies ei työpäivän jälkeen ole klo 17-20 kaksin lapsen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 19:11"]Ei todellakaan ole rankkaa!  Meidän poitsu on nyt puolitoistavuotias, enkä todellakaan voi sanoa että tämä kotiäitiys rankkaa olisi. Taitaa olla joillain vain kova marttyyrinkruunun kiillottelu meineillään. :)  Meidän päivämme: 6:30 Mies herää, keittää kahvit ja laittaa kaikille aamiaisen. Syödään 7:30 Mies lähtee töihin, minä siivoan aamiaisen jäljet, poika pyörii jaloissa tai leikkii vielä syöttötuolissaan 8:00-11:00 Hengailua, siivoilua, pyykit koneeseen ja kuivaajaan, puetaan, käydään potalla ym. 11:00 Lähdetään ulos kävelylle, mukaan yleensä lähtee naapuri ja/tai serkku muksujen kanssa. Käydään puistossa tai kesäisin eväsretkellä 13:30-16:00 Muksu päiväunille, ruoan valmistusta, telkkarin katselua, lukemista, leikkimistä ym. 16:30 Mies on kotona, syödään 17:00-20:00 Mies vahtii lasta, minä tapaan kavereita, käyn lenkillä tai mitä nyt satun haluamaan 21:00 Iltapala ja rauhoittumista 22-23 Poika väsähtää ja viedään huoneeseensa nukkumaan Yöheräämisiä meillä ei ole koskaan harmiksi asti ollut ja silloinkin olemme hoitaneet syötöt ja muut vuorotellen.  Mielestäni kotona lapsen kanssa oleminen on lähes tylsää. Ei kotitöihin mene päivässä kuin puolisen tuntia, ruoanlaittoon saman verran... Ei siis todellakaan ole rankkaa. :D

[/quote] Otsikon voisit lisätä, että MINULLA ei ole rankkaa. Kovin monen mies ei työpäivän jälkeen ole klo 17-20 kaksin lapsen kanssa.

[/quote]

tämä on kyllä tosi surullista. Eikö teidän miehet halua olla lapsensa kanssa? Huomaan kyllä olevani todella ainutlaatuisessa tilanteessa.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 19:11"]Ei todellakaan ole rankkaa!  Meidän poitsu on nyt puolitoistavuotias, enkä todellakaan voi sanoa että tämä kotiäitiys rankkaa olisi. Taitaa olla joillain vain kova marttyyrinkruunun kiillottelu meineillään. :)  Meidän päivämme: 6:30 Mies herää, keittää kahvit ja laittaa kaikille aamiaisen. Syödään 7:30 Mies lähtee töihin, minä siivoan aamiaisen jäljet, poika pyörii jaloissa tai leikkii vielä syöttötuolissaan 8:00-11:00 Hengailua, siivoilua, pyykit koneeseen ja kuivaajaan, puetaan, käydään potalla ym. 11:00 Lähdetään ulos kävelylle, mukaan yleensä lähtee naapuri ja/tai serkku muksujen kanssa. Käydään puistossa tai kesäisin eväsretkellä 13:30-16:00 Muksu päiväunille, ruoan valmistusta, telkkarin katselua, lukemista, leikkimistä ym. 16:30 Mies on kotona, syödään 17:00-20:00 Mies vahtii lasta, minä tapaan kavereita, käyn lenkillä tai mitä nyt satun haluamaan 21:00 Iltapala ja rauhoittumista 22-23 Poika väsähtää ja viedään huoneeseensa nukkumaan Yöheräämisiä meillä ei ole koskaan harmiksi asti ollut ja silloinkin olemme hoitaneet syötöt ja muut vuorotellen.  Mielestäni kotona lapsen kanssa oleminen on lähes tylsää. Ei kotitöihin mene päivässä kuin puolisen tuntia, ruoanlaittoon saman verran... Ei siis todellakaan ole rankkaa. :D

[/quote] Otsikon voisit lisätä, että MINULLA ei ole rankkaa. Kovin monen mies ei työpäivän jälkeen ole klo 17-20 kaksin lapsen kanssa.

[/quote]

tämä on kyllä tosi surullista. Eikö teidän miehet halua olla lapsensa kanssa? Huomaan kyllä olevani todella ainutlaatuisessa tilanteessa.

[/quote]

Pitää kai miehelläkin olla jotain omaa aikaa? Kun on päivän töissä ja illalla hoitaa lasta, niin missä miehen oma aika? Minulla on omaa aikaa lapsen päiväunilla, ja sen jälkeen kun lapsi on yöunilla. Jos mies hoitaisi lasta kaikki illat, olisi hänellä omaa aikaa ainoastaan kun lapsi yöunilla. Kotitöitäkin pitää tehdä iltaisin molempien, joten ei tosiaankaan pysty joka ilta ottamaan omaa aikaa.

Kun luki näitä viestejä niin tuli mieleen ettei varmaan monikaan hoitoalalla/päiväkodissa oo töis... tai sitten ootte vanhoja/huono kuntoisia äitejä. Musta yhden 0-4v pukeminen ei ole raskasta moneenkaan kertaan päivästä.. varsinkin kun ei kotona olles ole mikään kiire. Liian usein aikuiset hoputtaa lasta ihan turhaan ja elämä on asiasta toiseen siirtymistä ja suorittamista. Lapsi osaa ihmetellä asioita joka hetki eikä mieti että nyt pitäis jo mennä. Mikäs kiire kun koko päivä aikaa. Lapsen voi ottaa arkisiin juttuihin mukaankin.. lukea lehteä yhdessä jne vaikkei joku 1v siitä oikeasti ymmärrä jne. Mutta niin...

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 14:05"][quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 19:11"]Ei todellakaan ole rankkaa!  Meidän poitsu on nyt puolitoistavuotias, enkä todellakaan voi sanoa että tämä kotiäitiys rankkaa olisi. Taitaa olla joillain vain kova marttyyrinkruunun kiillottelu meineillään. :)  Meidän päivämme: 6:30 Mies herää, keittää kahvit ja laittaa kaikille aamiaisen. Syödään 7:30 Mies lähtee töihin, minä siivoan aamiaisen jäljet, poika pyörii jaloissa tai leikkii vielä syöttötuolissaan 8:00-11:00 Hengailua, siivoilua, pyykit koneeseen ja kuivaajaan, puetaan, käydään potalla ym. 11:00 Lähdetään ulos kävelylle, mukaan yleensä lähtee naapuri ja/tai serkku muksujen kanssa. Käydään puistossa tai kesäisin eväsretkellä 13:30-16:00 Muksu päiväunille, ruoan valmistusta, telkkarin katselua, lukemista, leikkimistä ym. 16:30 Mies on kotona, syödään 17:00-20:00 Mies vahtii lasta, minä tapaan kavereita, käyn lenkillä tai mitä nyt satun haluamaan 21:00 Iltapala ja rauhoittumista 22-23 Poika väsähtää ja viedään huoneeseensa nukkumaan Yöheräämisiä meillä ei ole koskaan harmiksi asti ollut ja silloinkin olemme hoitaneet syötöt ja muut vuorotellen.  Mielestäni kotona lapsen kanssa oleminen on lähes tylsää. Ei kotitöihin mene päivässä kuin puolisen tuntia, ruoanlaittoon saman verran... Ei siis todellakaan ole rankkaa. :D

[/quote] Otsikon voisit lisätä, että MINULLA ei ole rankkaa. Kovin monen mies ei työpäivän jälkeen ole klo 17-20 kaksin lapsen kanssa.

[/quote]

tämä on kyllä tosi surullista. Eikö teidän miehet halua olla lapsensa kanssa? Huomaan kyllä olevani todella ainutlaatuisessa tilanteessa.
[/quote]

Haluaa olla ja onkin mutta ei tuossa mittakaavassa.

Vauvan kanssa ei ole rankkaa, mutta kun lapsi alkaa liikkua, kiipeillä, "auttaa" kotitöissä, tulee uhmaikään, niin silloin kotitöiden lisäksi joutuu todella vahtimaan ja viihdyttämään lasta. Meillä ei katsota tvtä päivällä, joten se lapsenvahtimuoto ei ole auttamassa.

Kotiäiti tai -isä voi olla tosi yksinäinen, se on raskasta. Lisäksi raskasta on se, että mitään ei voi tehdä ilman keskeytyksiä. Jos joskus yrittää vaikka lukea kirjaa silloin kun lapsi leikkii, niin eihän siitä mitään tule - joka kolmas lause tulee jokin keskeytys.

Jos koti tai perhe on suuri, siivoamista ja muuta puuhaa on paljon. 

Raskainta mielestäni oovat yksinäisyys, tylsyys ja jatkuvat keskeytykset.

Mun mielestä yhden lapsen kanssa oli jopa henkisesti raskaampaa ja puuduttavampaa kuin nyt kahden kanssa. Ekan kanssa kaikki oli jotenkin niin uutta, ei ollut valmiita rutiineita, ei valmiita lapsiperheverkostoja. Päivät kotona kaksin alati kitisevän vauvan kanssa oli henkisesti raskaita, kotona oli liian hiljaista (tai sitä pelkkää kitinää), ellen itse koko ajan jaksanut höpötellä iloisesti. Nyt toisen lapsen kanssa oon päässyt jotenkin henkisesti tosi paljon helpommalla, kun päivärutiinit, lapsiperhekaverit sun muut oli jo valmiina. Esikoisesta on seuraa mulle ja vauvalle, kotona on aina elämää ja vauvalle seurattavaa ja "ohjelmaa", eikä mun tartte olla mikään jatkuva ohjelmanumero vauvalle. Kotitöitä ja kiirettä on toki nyt enemmän ja vapaahetkiä vähemmän kun esikoinen ei enää nuku päikkäreitä, mutta toisaalta päivät menee nopeesti kun on koko ajan puuhaa. En siis allekirjoita väitettä, että yhden lapsen kanssa on automaattisesti paljon helpompaa kuin useamman. 

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 22:00"]Mun mielestä yhden lapsen kanssa oli jopa henkisesti raskaampaa ja puuduttavampaa kuin nyt kahden kanssa. Ekan kanssa kaikki oli jotenkin niin uutta, ei ollut valmiita rutiineita, ei valmiita lapsiperheverkostoja. Päivät kotona kaksin alati kitisevän vauvan kanssa oli henkisesti raskaita, kotona oli liian hiljaista (tai sitä pelkkää kitinää), ellen itse koko ajan jaksanut höpötellä iloisesti. Nyt toisen lapsen kanssa oon päässyt jotenkin henkisesti tosi paljon helpommalla, kun päivärutiinit, lapsiperhekaverit sun muut oli jo valmiina. Esikoisesta on seuraa mulle ja vauvalle, kotona on aina elämää ja vauvalle seurattavaa ja "ohjelmaa", eikä mun tartte olla mikään jatkuva ohjelmanumero vauvalle. Kotitöitä ja kiirettä on toki nyt enemmän ja vapaahetkiä vähemmän kun esikoinen ei enää nuku päikkäreitä, mutta toisaalta päivät menee nopeesti kun on koko ajan puuhaa. En siis allekirjoita väitettä, että yhden lapsen kanssa on automaattisesti paljon helpompaa kuin useamman. 
[/quote]

Komppaan täysin. Alku oli ehkä hankala kun oli koliikkivauva ja uhma esikoisella, mut nyt kun vauva jo puolivuotias niin päivät menee tosi lupsakkaasti, silloin kun isompi lapsi kerhossa tai muualla hoidossa on rankempaa, vauva kitisee koko ajan.. Pyykkiä ja siivoamista olisi tosin koko ajan, kun 3v levittää pieniä tavaroita joita vauva on syömässä. Mutta se on rankkaa kun ei voi nukkua päikkäreitä vauvan kans yhtäaikaa, herättää kuitenkin vähintään 5krt yössä. Jotenkin pää on tottunut tähän, mutta kun pn kokemusta jo yhdedtä lapsesta niin helpottaa ahdistusta kun muistaa miten nopeesti tää aika oikeesti menee.

Ja meillä mies on työpäivän jälkeen ihan poikki, en mitenkään raaski jättää sitä yksin kahden riehuvan ipanan kanssa. Omaa aikaa mulla on viikonloppuna tunti pari, muuten ollaan yhdessä perheenä ja autetaan toisiamme. Käytännössä tehdään koko ajan jotakin, toinen vahtii lapsia ja toinen kokkaa, katsotaan tv:tä ja ripustetaan pyykkiä. Pyykkiä on ihan kamalasti (vaatteet loppuvat äkkiä varsinkin lapsilla kesken jos kone ei pyöri jokapäivä) ja siivotakin on pakko usein, koska vauva syö kaiken mitä maasta löytää.

Onnellinen vaikka väsynyt. Myös ylpeä omasta tehokkuudesta ja jaksamisesta.

Mulle tekemisen määrä ei ole raskainta, vaan väsymys. En oo ikinä ennen ollut näin uupunut. En jaksais lähteä mihinkään mutta tiedän ettei se kotona koko päivää kykkiminen mitenkään paranna oloa. Lähden vauvan kanssa vaunulenkille/kaupungille ja olo helpottuu vähäksi aikaa, mutta kotiin palatessa sama uupumus palaa. Teen kotitöitä monessa lyhyessä osassa koska vauva ei viihdy sitterissä tai leikkimatolla vaikka puuhastelisin vieressä. Pätkittäin tekeminen vie aikaa ja koitan olla tehokas ja tehdä montaa asiaa yhtä aikaa, imuroin hetken, ripustan pyykkejä, teen ruokaa ja hoidan vauvaa ja sitten onkin jo ilta. Ja vauva nukkuu pienissä pätkissä, itse en ehdi aina nukahtaa. Kaikki tuntuu rankemmalta väsyneenä ja vie enemmän aikaa.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 20:09"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 19:49"]

Älä nyt ole naurettava! Mitä vaikeaa tuon ikäisen kanssa olemisessa olisikaan. Odotapa 3v ---> ikää..

[/quote]

Mikä ihmisiä vaivaa?! Jos jollain on mukavaa ja helppoa lapsen kanssa niin heti ryntää joku noitumaan miten vaikeaa sinulla VARMASTI tulee jossain vaiheessa olemaan? :D Joillain vain sattuu olemaan helppoa lapsen kanssa aina. Ei se varmaan ole noilta häijyiltä noidilta pois...

[/quote]

Samaa porukkaa joka jatkaa: odotahan kun tulee teini-ikä... tai ennen lapsia: hyvähän sulla raskaana on olla, odotahan kun se vauva syntyy... tai hyvähän yhden kanssa, odotahan kun on kaksi... jne

Ja kuten 52 sanoi: elämänmuutos on rankin sellaiselle, joka on ollut työelämässä asiantuntijatyössä 10 vuotta. Esikoisen vauva-aikana oli rankinta. Normaali vauva. Sen sijaan kolmen alle kouluikäisen kanssa oli helpompaa: vauva jotenkin kulki mukana kun isommat määrittivät päivärytmin. Viedään eskariin, haetaan eskarista ja kerhosta. Eikä se liity mitenkään siihen, että olisin jotenkin kasvanut ihmisenä tai osannut ottaa rennommin tai muuta, ei mitään sellaista että olisin ollut hienompi ihminen sitten. Kunhan vain oli helpompaa.

Paljoa sanottavaa mulla ei ole yleensä näissä äitikeskusteluissa saati väännöissä, mutta tämän pointin uusille äideille: älkää kuunnelko tai uskoko pahansuopia noitia.

Ja sillä ei muuten ole merkitystä, onko "varoittelijalla" itsellään kuinka monta lasta, minkäikäisiä, tai lapsia ollenkaan. Kunhan vaan kuvittelevat olevansa ainoita, jotka osaavat ajatella etukäteen asioita ja kokevat tarvetta syödä energiaa muilta ihmisiltä.