Lue keskustelun säännöt.
Kotiäitiydestä: Voisiko joku selittää, mikä siinä on
21.11.2014 |
niin raskasta kun puhutaan? Tarkoitan siis sellaista tilannetta, että on vain YKSI lapsi. Monen kanssa tietenkin eri asia.
Kaipaisin siis ihan yksityiskohtaista selostusta, miten sen koko päivän saa sen yhden lapsen kanssa kulumaan, koska en vaan keksi miten sitä tekemistä voi olla NIIN paljon..?
Kommentit (79)
No ei ole 1 lapsen kanssa raskasta! Tietty jos nukkuu huonosti yöt niin on päivät raskaita, mut ei muuten, jos on normaali lapsi. Puuduttavaa ja tylsää ehkä, mut ei raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää jutut ja oma työkokemus au pairina ei todellakaan houkuta hankkimaan lapsia, tai ainakaan jäämään kotiin lapsen kanssa jos semmoisen joskus satun hankkimaan.
Ei mulla ainakaan mitenkään erityisen raskasta se elämä yhden lapsen kanssa ollut, mutta minä en olekaan mikään "oikeaoppinen" äiti.
Meillä ei herätä aikaisin aamulla jos ei ole pakko, eikä sitten mennä nukkumaankaan kasilta, vaan vaikka kymmeneltä, ei ole koskaan ollut tarvetta että miehen kanssa olisi omaa aikaa tunteja illalla, perheenä siinä elellään, eikä niin että ensin suoritetaan vanhemmuutta kellonympäri peräsuolipitkällä ja sitten olla pariskuntana illalla ennen nukkumaanmenoa.
En myöskään tee kaikkea ruokaa alusta asti, vaan käytän pakasteita ja puolivalmisteita aina tarpeen vaatiessa, ranskalaiset ja nakit heitän uuniin jos ei muuta ehdi tai jaksa sinä päivänä tehdä. Ruokaa ei muutenkaan tehdä montaa kertaa päivässä, jos ollaan vaan kotona, niin kerta päivässä kunnon ruokaa riittää, lapset voi syödä sitten illalla tai aamulla vielä puuron. Lapselle ei anneta pienestä asti lautasta naaman eteen mistä saa itse syödä, vaan lasta syötetään silloin kun pitää saada ruoka alas, esim. aamu- ja iltapalat, puuro lipataan naamariin niin että siinä väsynyt lapsi ei saa tilaisuutta alkaa kiukutella ja heitellä ruokaa, silloin kun on aikaa niin saa itse syödä miten tahtoo.
Myöskään pottailua liian pienen kanssa en harjoita, lapsi oppii sitten omia aikojaan kun on siihen valmis, se että lasta istutetaan turhaa potalla sata kertaa päivässä ei hyödytä ketään, turhaa aikaa menee.
Myöskään ulkoilua ei tarvi olla kahta kertaa päivässä, ja sen voi korvata vaikka kaupassa käymisellä, ei tarvi joka päivä mennä jos on huonot kelit, ei ne lapsetkaan siellä halua olla jos jäistä räntää tulee viistossa suoraan naamaan ja vaatteet vaan kastuu.
Lasta ei myöskään tarvi viihdyttää, kyllä ne itse alkaa leikkiä jos tylsää on. Ja telkkaria saa katsoa, siitä ei ole mitään haittaa.
Eikä meillä suihkutella tai kylvetetä lasta joka päivä, vaippaikäisen pylly tulee pestyä vähintään kerran päivässä joka tapauksessa.
Musta tuntuu erittäin rasittavalta nuo listat joissa jotkut äidit listaa päivän rutiinejaan, minä ahdistuisin tuollaisessa paineessa että kellon kanssa pienen lapsen kanssa eletään. Miksi elämä pitää täyttää kaikella niin täyteen?
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:59"]Ei mulla ainakaan mitenkään erityisen raskasta se elämä yhden lapsen kanssa ollut, mutta minä en olekaan mikään "oikeaoppinen" äiti.
Meillä ei herätä aikaisin aamulla jos ei ole pakko, eikä sitten mennä nukkumaankaan kasilta, vaan vaikka kymmeneltä, ei ole koskaan ollut tarvetta että miehen kanssa olisi omaa aikaa tunteja illalla, perheenä siinä elellään, eikä niin että ensin suoritetaan vanhemmuutta kellonympäri peräsuolipitkällä ja sitten olla pariskuntana illalla ennen nukkumaanmenoa.
En myöskään tee kaikkea ruokaa alusta asti, vaan käytän pakasteita ja puolivalmisteita aina tarpeen vaatiessa, ranskalaiset ja nakit heitän uuniin jos ei muuta ehdi tai jaksa sinä päivänä tehdä. Ruokaa ei muutenkaan tehdä montaa kertaa päivässä, jos ollaan vaan kotona, niin kerta päivässä kunnon ruokaa riittää, lapset voi syödä sitten illalla tai aamulla vielä puuron. Lapselle ei anneta pienestä asti lautasta naaman eteen mistä saa itse syödä, vaan lasta syötetään silloin kun pitää saada ruoka alas, esim. aamu- ja iltapalat, puuro lipataan naamariin niin että siinä väsynyt lapsi ei saa tilaisuutta alkaa kiukutella ja heitellä ruokaa, silloin kun on aikaa niin saa itse syödä miten tahtoo.
Myöskään pottailua liian pienen kanssa en harjoita, lapsi oppii sitten omia aikojaan kun on siihen valmis, se että lasta istutetaan turhaa potalla sata kertaa päivässä ei hyödytä ketään, turhaa aikaa menee.
Myöskään ulkoilua ei tarvi olla kahta kertaa päivässä, ja sen voi korvata vaikka kaupassa käymisellä, ei tarvi joka päivä mennä jos on huonot kelit, ei ne lapsetkaan siellä halua olla jos jäistä räntää tulee viistossa suoraan naamaan ja vaatteet vaan kastuu.
Lasta ei myöskään tarvi viihdyttää, kyllä ne itse alkaa leikkiä jos tylsää on. Ja telkkaria saa katsoa, siitä ei ole mitään haittaa.
Eikä meillä suihkutella tai kylvetetä lasta joka päivä, vaippaikäisen pylly tulee pestyä vähintään kerran päivässä joka tapauksessa.
Musta tuntuu erittäin rasittavalta nuo listat joissa jotkut äidit listaa päivän rutiinejaan, minä ahdistuisin tuollaisessa paineessa että kellon kanssa pienen lapsen kanssa eletään. Miksi elämä pitää täyttää kaikella niin täyteen?
[/quote]
Kuulostaa hyvin samalta kun meillä, tosin lapset menee kyllä ajoissa nukkumaan ja herätään aikaisin. Ihanaa että joku muukin fiksu! ;D Elämä on just niin vaikeaa kun siitä itselleen tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:53"]
Hui, kuulostaapa painajaismaiselta tuo kotiäitiys. Oikein sääliksi käy.
[/quote]
Nih, mutta kun se toinen puoli on ihana. Hetkeäkään en vaihtaisi pois ja lapsen saatua sitä tuntee todella saavuttavansa jotain.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:52"]
Nuorena äitinä pitää kauhean raskaana sitä, että on koko ajan enemmän tao vähemmän jalkeilla ja puuhaa jotakin. Vaikka nyt sitten luutuaa nanaanimössöjä ja hakee lasta pois vaaran paikoista, opettaa samalla miten maailmassa kuuluu elää. Vanhemmiten se toisella kädellä puuhaaminen on vain osa elämää. Talossa kulkee koko ajan, vie jotakin mennessään, tuo tullessaan, pyyhii pöydän, järjestää kengät, puhuu puhelimessa alpsen opettajan kanssa ja keittää samalla riisipuuroa.
Sellaisen organisoinnin, priorisoinnin, asioiden tekemisen päällekkäin ja lomittain oppii ajan kanssa. Nuorempana jokaiselle toiminnolle olisi jotenkin pitänyt olla oma aikansa ja yksi asia kerrallaan. "Nyt minä juon kahvin. Sitten min' pesen keittiön. Kolmantena menen kylvettämään lapsen". Ja oli kauheata, jos sen Minun Kahvini keskellä olisi pitänyt siivota kaatunut maito, kun se tuli siihen ylimääräisenä!
[/quote]
En tiedä kuinka pieni asunto teillä on, mutta meillä kylpeminen ja keittiön peseminen ei onnistu samaan aikaan.. Kahvia voin hörppiä molempien yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:59"]
Ei mulla ainakaan mitenkään erityisen raskasta se elämä yhden lapsen kanssa ollut, mutta minä en olekaan mikään "oikeaoppinen" äiti.
Meillä ei herätä aikaisin aamulla jos ei ole pakko, eikä sitten mennä nukkumaankaan kasilta, vaan vaikka kymmeneltä, ei ole koskaan ollut tarvetta että miehen kanssa olisi omaa aikaa tunteja illalla, perheenä siinä elellään, eikä niin että ensin suoritetaan vanhemmuutta kellonympäri peräsuolipitkällä ja sitten olla pariskuntana illalla ennen nukkumaanmenoa.
En myöskään tee kaikkea ruokaa alusta asti, vaan käytän pakasteita ja puolivalmisteita aina tarpeen vaatiessa, ranskalaiset ja nakit heitän uuniin jos ei muuta ehdi tai jaksa sinä päivänä tehdä. Ruokaa ei muutenkaan tehdä montaa kertaa päivässä, jos ollaan vaan kotona, niin kerta päivässä kunnon ruokaa riittää, lapset voi syödä sitten illalla tai aamulla vielä puuron. Lapselle ei anneta pienestä asti lautasta naaman eteen mistä saa itse syödä, vaan lasta syötetään silloin kun pitää saada ruoka alas, esim. aamu- ja iltapalat, puuro lipataan naamariin niin että siinä väsynyt lapsi ei saa tilaisuutta alkaa kiukutella ja heitellä ruokaa, silloin kun on aikaa niin saa itse syödä miten tahtoo.
Myöskään pottailua liian pienen kanssa en harjoita, lapsi oppii sitten omia aikojaan kun on siihen valmis, se että lasta istutetaan turhaa potalla sata kertaa päivässä ei hyödytä ketään, turhaa aikaa menee.
Myöskään ulkoilua ei tarvi olla kahta kertaa päivässä, ja sen voi korvata vaikka kaupassa käymisellä, ei tarvi joka päivä mennä jos on huonot kelit, ei ne lapsetkaan siellä halua olla jos jäistä räntää tulee viistossa suoraan naamaan ja vaatteet vaan kastuu.
Lasta ei myöskään tarvi viihdyttää, kyllä ne itse alkaa leikkiä jos tylsää on. Ja telkkaria saa katsoa, siitä ei ole mitään haittaa.
Eikä meillä suihkutella tai kylvetetä lasta joka päivä, vaippaikäisen pylly tulee pestyä vähintään kerran päivässä joka tapauksessa.
Musta tuntuu erittäin rasittavalta nuo listat joissa jotkut äidit listaa päivän rutiinejaan, minä ahdistuisin tuollaisessa paineessa että kellon kanssa pienen lapsen kanssa eletään. Miksi elämä pitää täyttää kaikella niin täyteen?
[/quote]
Elän ihan hetkessä ja tuo oli vain esimerkki eilisestä päivästä. En tiedä miten voisin olla noita asioita tekemättäkään? Päivä kuitenkin koostuu pyykinpesusta, ruuanlaitosta ja siivouksesta, aika perussettiä mitä ei voi oikein vältelläkään. Enkä pysty olemaan koko päivää sisällä vaikka olisi millainen sää. Jos sataa menemme kaverin luokse sisätiloihin tai kirjastoon.
Mulla kotiäiteyttä ei oo takana vasta kuin muutama kuukausi, ja olen huomannut kuinka raskasta tämä yksinäisyys on. Mies kun on päivät töissä, mulla ei oo autoa käytössä tällä hetkellä eikä julkiset toimi täällä landella ja kaikki kaverit on töissä. Koiralle ja lapselle kun vain juttelee niin se käy aika yksinäiseksi, ne kun ei kamalasti vastaile. Tämä tuli yllätyksenä tämä yksinäisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei arki yhden lapsen kotiäitinä oikeasti olekaan raskasta, elämänmuutos on tietysti kova, jos on sitä ennen ollut työelämässä vähänkään kauemmin. Allergiset lapset ovat tietysti asia erikseen. Ihan perusjutuilla pärjää, eli syödään vain ja ainoastaan ruokapöydässä, lapsikin. Ei siis lapsen käteen anneta mitään banaania tms., jolla sotkee. Päiviin selkeä rytmi, aamupala samaan aikaan, ulkoilu samaan aikaan, päiväunet samaan aikaan jne. Voi olla vähän tylsää, mutta sillä saa järkättyä itselleen myös omaa aikaa. Lapsi tottuu rytmiin hyvin äkkiä. Ja uhmaikäiselle näytetään, että aikuinen päättää isot asiat. Lapsi voi harjoitella omaa tahtoa päättämällä vaikka, kumman paidan laittaa tms. Ja koti semmoiseksi, että siivoaminen on helppoa, eli turha roju kiertoon. Näillä pärjää hyvin. Mutta kuten tuossa alussa sanoin, elämänmuutos se on se kovin juttu. Itse olin pari vuotta kolmen alle kouluikäisen lapsen kotiäitinä samoin, en kokenut sitäkään raskaaksi, paitsi univelkaa tietysti oli. Noi rutiinit ja selkeät linjat vaan peliin, niin homma pelittää ihan hienosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 18:35"]
Mulla kotiäiteyttä ei oo takana vasta kuin muutama kuukausi, ja olen huomannut kuinka raskasta tämä yksinäisyys on. Mies kun on päivät töissä, mulla ei oo autoa käytössä tällä hetkellä eikä julkiset toimi täällä landella ja kaikki kaverit on töissä. Koiralle ja lapselle kun vain juttelee niin se käy aika yksinäiseksi, ne kun ei kamalasti vastaile. Tämä tuli yllätyksenä tämä yksinäisyys.
[/quote]
Mulla taas töihin meneminen tuntui yksinäiseltä kun tapasin kavereita 10-13 välillä! Tietysti meni vähän aikaa ennen kuin tutustuin muihin äitikavereihin. Osa taitaa jäädä ihan ystäviksi.
Ei todellakaan ole rankkaa!
Meidän poitsu on nyt puolitoistavuotias, enkä todellakaan voi sanoa että tämä kotiäitiys rankkaa olisi. Taitaa olla joillain vain kova marttyyrinkruunun kiillottelu meineillään. :)
Meidän päivämme:
6:30 Mies herää, keittää kahvit ja laittaa kaikille aamiaisen. Syödään
7:30 Mies lähtee töihin, minä siivoan aamiaisen jäljet, poika pyörii jaloissa tai leikkii vielä syöttötuolissaan
8:00-11:00 Hengailua, siivoilua, pyykit koneeseen ja kuivaajaan, puetaan, käydään potalla ym.
11:00 Lähdetään ulos kävelylle, mukaan yleensä lähtee naapuri ja/tai serkku muksujen kanssa. Käydään puistossa tai kesäisin eväsretkellä
13:30-16:00 Muksu päiväunille, ruoan valmistusta, telkkarin katselua, lukemista, leikkimistä ym.
16:30 Mies on kotona, syödään
17:00-20:00 Mies vahtii lasta, minä tapaan kavereita, käyn lenkillä tai mitä nyt satun haluamaan
21:00 Iltapala ja rauhoittumista
22-23 Poika väsähtää ja viedään huoneeseensa nukkumaan
Yöheräämisiä meillä ei ole koskaan harmiksi asti ollut ja silloinkin olemme hoitaneet syötöt ja muut vuorotellen.
Mielestäni kotona lapsen kanssa oleminen on lähes tylsää. Ei kotitöihin mene päivässä kuin puolisen tuntia, ruoanlaittoon saman verran... Ei siis todellakaan ole rankkaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää nyt sit herran tähden menkö hakkimaan lisää lapsia jos jo yhden kanssa on niin kamalaa.
Lähipiirissäni on eräs jolle kaikki on ollut äärimmäisen vaikeaa ensimmäisen lapsen kanssa, oli ensin rasksuspahoinvoinnit, sitten synnytyksen jälkeiset masennukset, koliikit, refluxit, allergiat, yövalvomiset, flunssakierteet, korvatulehdukset yms yms. Nyt lapsi on kaksi vuotias ja tilane alkaa vihdoin helpottaa, ni eikös toinen pulla ole uunissa. Ei järjen häivää! Ennustan avioeroa ja huonoja välejä sukulaisiin. Tukiverkot natisee jo yhden muksun jälkeen.
55 jatkaa
Niin ja mies käy kaupassa töistä tullessaan, turha sinne on vaunujen kanssa päivällä tunkea.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 19:11"]
Ei todellakaan ole rankkaa!
Meidän poitsu on nyt puolitoistavuotias, enkä todellakaan voi sanoa että tämä kotiäitiys rankkaa olisi. Taitaa olla joillain vain kova marttyyrinkruunun kiillottelu meineillään. :)
Meidän päivämme:
6:30 Mies herää, keittää kahvit ja laittaa kaikille aamiaisen. Syödään
7:30 Mies lähtee töihin, minä siivoan aamiaisen jäljet, poika pyörii jaloissa tai leikkii vielä syöttötuolissaan
8:00-11:00 Hengailua, siivoilua, pyykit koneeseen ja kuivaajaan, puetaan, käydään potalla ym.
11:00 Lähdetään ulos kävelylle, mukaan yleensä lähtee naapuri ja/tai serkku muksujen kanssa. Käydään puistossa tai kesäisin eväsretkellä
13:30-16:00 Muksu päiväunille, ruoan valmistusta, telkkarin katselua, lukemista, leikkimistä ym.
16:30 Mies on kotona, syödään
17:00-20:00 Mies vahtii lasta, minä tapaan kavereita, käyn lenkillä tai mitä nyt satun haluamaan
21:00 Iltapala ja rauhoittumista
22-23 Poika väsähtää ja viedään huoneeseensa nukkumaan
Yöheräämisiä meillä ei ole koskaan harmiksi asti ollut ja silloinkin olemme hoitaneet syötöt ja muut vuorotellen.
Mielestäni kotona lapsen kanssa oleminen on lähes tylsää. Ei kotitöihin mene päivässä kuin puolisen tuntia, ruoanlaittoon saman verran... Ei siis todellakaan ole rankkaa. :D
[/quote]
Älä nyt ole naurettava! Mitä vaikeaa tuon ikäisen kanssa olemisessa olisikaan. Odotapa 3v ---> ikää..
Miksi kotiäidit imuroi, pyyhkii pölyjä ja pesee pyykkiä ihan joka päivä? Jajuur nyt taas minäkin painotan, että yhden lapsen kanssa?!
Minulla on 8 kk lapsi ja elämä kotona on ihanaa. En minä ole koko aja imuroimaasa ja luuttuamassa.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 19:49"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 19:11"]
Ei todellakaan ole rankkaa!
Meidän poitsu on nyt puolitoistavuotias, enkä todellakaan voi sanoa että tämä kotiäitiys rankkaa olisi. Taitaa olla joillain vain kova marttyyrinkruunun kiillottelu meineillään. :)
Meidän päivämme:
6:30 Mies herää, keittää kahvit ja laittaa kaikille aamiaisen. Syödään
7:30 Mies lähtee töihin, minä siivoan aamiaisen jäljet, poika pyörii jaloissa tai leikkii vielä syöttötuolissaan
8:00-11:00 Hengailua, siivoilua, pyykit koneeseen ja kuivaajaan, puetaan, käydään potalla ym.
11:00 Lähdetään ulos kävelylle, mukaan yleensä lähtee naapuri ja/tai serkku muksujen kanssa. Käydään puistossa tai kesäisin eväsretkellä
13:30-16:00 Muksu päiväunille, ruoan valmistusta, telkkarin katselua, lukemista, leikkimistä ym.
16:30 Mies on kotona, syödään
17:00-20:00 Mies vahtii lasta, minä tapaan kavereita, käyn lenkillä tai mitä nyt satun haluamaan
21:00 Iltapala ja rauhoittumista
22-23 Poika väsähtää ja viedään huoneeseensa nukkumaan
Yöheräämisiä meillä ei ole koskaan harmiksi asti ollut ja silloinkin olemme hoitaneet syötöt ja muut vuorotellen.
Mielestäni kotona lapsen kanssa oleminen on lähes tylsää. Ei kotitöihin mene päivässä kuin puolisen tuntia, ruoanlaittoon saman verran... Ei siis todellakaan ole rankkaa. :D
[/quote]
Älä nyt ole naurettava! Mitä vaikeaa tuon ikäisen kanssa olemisessa olisikaan. Odotapa 3v ---> ikää..
[/quote]
Silloin olen ollut jo vuoden töissä ja poika tarhassa. Mies vie tarhaan ja hakee sieltä, illat kuluvat varmasti aivan kuten tälläkin hetkellä. :) Kämppäkään ei sotkeennu kun siellä ei kukaan ole päivällä sotkemassa. Viikonloppuisin siivoaminen riittää.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 19:49"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 19:11"]
Ei todellakaan ole rankkaa!
Meidän poitsu on nyt puolitoistavuotias, enkä todellakaan voi sanoa että tämä kotiäitiys rankkaa olisi. Taitaa olla joillain vain kova marttyyrinkruunun kiillottelu meineillään. :)
Meidän päivämme:
6:30 Mies herää, keittää kahvit ja laittaa kaikille aamiaisen. Syödään
7:30 Mies lähtee töihin, minä siivoan aamiaisen jäljet, poika pyörii jaloissa tai leikkii vielä syöttötuolissaan
8:00-11:00 Hengailua, siivoilua, pyykit koneeseen ja kuivaajaan, puetaan, käydään potalla ym.
11:00 Lähdetään ulos kävelylle, mukaan yleensä lähtee naapuri ja/tai serkku muksujen kanssa. Käydään puistossa tai kesäisin eväsretkellä
13:30-16:00 Muksu päiväunille, ruoan valmistusta, telkkarin katselua, lukemista, leikkimistä ym.
16:30 Mies on kotona, syödään
17:00-20:00 Mies vahtii lasta, minä tapaan kavereita, käyn lenkillä tai mitä nyt satun haluamaan
21:00 Iltapala ja rauhoittumista
22-23 Poika väsähtää ja viedään huoneeseensa nukkumaan
Yöheräämisiä meillä ei ole koskaan harmiksi asti ollut ja silloinkin olemme hoitaneet syötöt ja muut vuorotellen.
Mielestäni kotona lapsen kanssa oleminen on lähes tylsää. Ei kotitöihin mene päivässä kuin puolisen tuntia, ruoanlaittoon saman verran... Ei siis todellakaan ole rankkaa. :D
[/quote]
Älä nyt ole naurettava! Mitä vaikeaa tuon ikäisen kanssa olemisessa olisikaan. Odotapa 3v ---> ikää..
[/quote]
mitä ihmettä?! Kerro mitä vaikeaa on 3 v. tai vaikka 5 v. kanssa, mitä tällä kommentilla haet?
Hui, kuulostaapa painajaismaiselta tuo kotiäitiys. Oikein sääliksi käy.