En saa enää koskaan kokea rakkautta tässä elämässä
Miten tuon faktan kanssa jaksaa loppuelämän, kun elinaikaa tilastojen valossa olisi vielä noin 50 vuotta jäljellä?
Miten kykenisin muuttumaan sellaiseksi, että se mahdollisuus vielä olisi? Huomaan, että asioista keskustelu tällä palstalla traumatisoi ja lannistaa minua entisestään sekä rikkoo itsetuntoani vain lisää. Mutta oikeassa elämässä ei ole ketään, kenen kanssa voisin puhua vaikeista asioista tai surun/häpeän/pelon aiheistani.
Kommentit (9)
Mene terapiaan puhumaan, jos ei ole ketään. Pappi tai diakonikin osaa kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Mene terapiaan puhumaan, jos ei ole ketään. Pappi tai diakonikin osaa kuunnella.
Minusta ei aidosti välitä kukaan edes lähimmäisenä yleisesti. Tunnen epäonnistuneeni elämässä liian pahasti. Ainoa ystävåni hylkäsi minut noin vuosi sitten ja olem epäsuosittu ja yksinäinen. Olen muutaman kerran koettanut tehdä aloitteen elämäni aikana ja kahdelta ihastukseltani olen saanut pakit. Muistini ja keskittymiskykyni eivät toimi kunnolla ja olen fyysisesti epämiellyttävän näköinen. Voimat on aika vähissä.
Sosiaalisissa tilanteissa vetäydyn taustalle, sillä koen olevani muita huonompi ja epäkiinnostava kasa pskaa.
Minä en pysty kokemaan rakkautta. Olen tunteeton psykopaatti. Ärrrrr
Vierailija kirjoitti:
Muuta isoon kaupunkiin
Jos on nainen niin ainakaan Helsinki ei toimi, liikaa sinkkunaisia suhteessa miehiin. Miehet saavat niin paljon irtosuhteita kuin haluavat, naiset eivät saa parisuhdetta.
Olisi kauhean kiva edes tietää miltä tuntuu kuin joku rakastaa. Sen olen monta kertaa kokenut että kuinka ainoastaan rakastetaan minusta saatavia hyötyjä ja varallisuutta
Saa? Itse en halua.