Työttömyys tekee särön ystävyyssuhteisiin
Olen ollut jonkin aikaa työttömänä ja huomaan, että minua kutsutaan yhä harvemmin työssäkäyvien ystävieni mukaan. Eipä silti, ei minulla olisi varaakaan lähteä ravintoloihin tai Tallinnan reissuille. Alussa pyydettiin, mutta kun jouduin aina kieltäytymään rahan takia, pyynnöt vähenivät. Nyt saan vain lukea Facebookista, miten ystäväni ovat jälleen lähdössä porukalla risteilylle ja minä istun yksin kotona.
Kommentit (4)
Sellasta se on. Sitä kutsutaan elämäksi.
Opetteleppa rahankäyttösi paremmin. Kyllä työtönkin hyvin pystyy säästämään niin, että edes joskus pääsee ravintolaan tai Tallinnaan. Ravintolareissusta selviää muutamalla kympillä loistavasti vaikka käyttäisi taksiakin. Turhaa valitusta, jos ei yhtään viitsi säästää.
Olen hyvin pienituloinen, mutta toisaalta säästäväinen, joten rahaa on käytössä jos tarvitaan. Isompi asia tämä silti on, kuin että onko rahaa johonkin ravintolareissuun vai ei. Harvojen ihmisten kanssa yhteiset rahaa vaativat riennot onnistuvat niin, että toiselle viiden euron sijoitus tuntuu toisesta viiden kympin sijoitukselta. Tarkoitan, että jos kaverusten kuukausitienestit ovat 5000 ja 500 euroa niin kyllä siihen yhdessä shoppailuihin tulee vähän epäsuhtaa. Vaikka köyhällä olisikin likviditeettiä, niin rahankäyttöä kyllä miettii jokaisella kerralla aivan eri huolellisuudella, kuin että jos tietää, että iso köntsä tipahtaa tilille joka tapauksessa kerran kuussa.
Sitten on niinkin, että hyvätuloiset ystävät helposti lähtevät "suojelemaan" huonompituloista ja jättävät varmuuden vuoksi pyytämättä jonnekin, kun "ei sillä varmaan kuitenkaan ole rahaa tai tulee turhaan kiusallisia tilanteita". Ja siis aivan riippumatta siitä, että onko köyhä ystävä hallinnut rahankäyttöä ja säästänyt itselleen potin ystävien kanssa irroitteluun vai ei.
Pitäiskö sun itte ehdotella enemmän halpaa tekemistä?
Tai hankkia työttömiä kavereita :)