Lue keskustelun säännöt.
Mökillä pyykkikoneesta nousi naisten mustat alushousut, jotka eivät taatusti olleet omani.
29.09.2021 |
Eli pesin pyykkiä ja ripustelin kuivumaan, niin seassa oli naisten pitsireunaiset alushousut jotka eivät 110% varmasti olleet omani. Mies ei tunnustanut mitään ja vaikutti uskottavalta. Vaikea silti uskoa, mutta onhan siinä tietysti pienenpieni mahdollisuus, että poika on tuonut tytön mökille ja alushousut ovat sen tytön. Mutta ihan hirveän vaikea kuvitella miksi ne alkkarit olisivat olleet pyykkikoneessa...
Mitä tekisitte, sanoisitte? Unohtaisitteko jutun?
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tuskin myöntää mitään jos ei heti myöntänyt. Jos menee toiste yksin niin selvittäisin sitten, onko oikeasti yksin. Siihen saakka antaisin asian olla, jos ei nyt kysymällä myönnä. Ja jos et tahdo uskoa totuutta tai saa sitä muuta kautta selvitettyä. Helpottaisi sinuakin jos tietäisit totuuden ja voisit sitten tehdä omat ratkaisusi.
Onko miehellesi ilmennyt uusia harrastuksia? Ylitöitä? Kiinnostuksen kohteita? Enemmän omia menoja? Onko etäällä sinusta? Käyttekö yhdessä missään? Onko mies kanssasi vain velvollisuudentunnosta? Vaikka kaikki ns toimisi eli vain sen verran, ettet ala epäillä? Miten miehen puhelimen käyttö? Onko siitä yhtäkkiä tullut ns käden jatke, mukana vessaan, suihkuun ja joka paikkaan? Puhuu lenkillä tai muualle kotoa poistuessaan hyvin usein puhelimeen? Uusia vaatteita? Onko mies aktiivisempi / passiivisempi kuin ennen? Onko vieraita tuoksuja? Jos kyllä niin melko selvä peli.
Onhan noita klassisia merkkejä, mutta toisaalta ei mitään sellaista poikkeavaa mitä ei olisi ollut alusta saakka. Karmein mahdollinen selitys on tietysti että naisia on ollut koko suhteemme ajan. En ole mustasukkaista tai vahtivaa tyyppiä, vaan kuten totesin, meillä on toiminut luottamus ja siltä pohjalta ollaan elämää eletty. Mutta väljyyttä on elämässämme niin paljon että jos hän pettää haluaisi, se kyllä vaivatta onnistuisi.
Jos muita naisia olisi, lähtisin tietenkin liitosta samantien. Mies kyllä tietää sen etten hyväksy pettämistä. -ap
Ei ihan mitään poikkeavaa? Mitään mitä olisi tullut nyt muutaman vuoden sisään pikkuhiljaa, mutta et enää kiinnitä huomiota? On voinut kestää pitkään. Tuskin koko suhteen ajan. Tietysti pahimmissa skenaarioissa. Jos mies ei halua satuttaa sinua, luulee että salailu ei satuta tai että siitä ei jää kiinni. Vaikka siitä jää, mitä pidempään se kestää. Mitä luulet, tietävätkö muut lähipiirissä tästä? Miehen kaverit?
Toinen juttu, etkö haista toista naista? Tämä olisi itselleni sellainen seikka, josta kärähtäisi välittömästi.
Ja se on totta, pettäminen onnistuu halutessa kyllä niin, ettei toinen menojen perusteella huomaa, jos ei muuten olemuksesta tai tuoksuista tai käytöksestä tajua.
Onko sittenkään jäljellä muuta kuin kerran vielä kysyä? Selkä seinää vasten? Itse kerran valehdellut eksälle, että mulle tultiin kertomaan, että sut oli nähty toisen kanssa, että alahan kertoa. Ja sieltä se tuli, osasin ilmeisesti olla vakuuttava.
Mies ei tunnusta yhtään mitään ellei minulla ole todisteita, eikä minulla ole. Se on tullut yhteisen elämän aikana selväksi. Sanotaan niin että toisinaan on tilanteita joissa mietin että mikähän mahtaa olla totuus, mutta olen tottunut siihen että turha esittää syytöksiä ihan vaan "tuulesta". Pelkkä minun oma fiilikseni ei siis riitä, ne keskustelut eivät johda mihinkään. -ap
Niinkuin joku jo sanoikin, niin sä et todisteita tarvitse. Sä voit vaan erota. Syyksi riittää, että et luota enää.
Tämä on ihan validi pointti. En tiedä miksi edes ajattelen että minulla pitäisi olla todisteet. Mitään yksityisetsiviä tai riistakameroita tms. en ala edes harkitsemaan. Uskon itse keskusteluun ja siihen että olemme tässä liitossa vapaaehtoisesti ja että luotto pelaa. Kun kerran se ei enää oikeastaan pelaa, mitä on jäljellä... hmm. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna sille miehellesi piparia. Pimppendaalia. Pimperoa. Majavaa. Pakastebroileria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tuskin myöntää mitään jos ei heti myöntänyt. Jos menee toiste yksin niin selvittäisin sitten, onko oikeasti yksin. Siihen saakka antaisin asian olla, jos ei nyt kysymällä myönnä. Ja jos et tahdo uskoa totuutta tai saa sitä muuta kautta selvitettyä. Helpottaisi sinuakin jos tietäisit totuuden ja voisit sitten tehdä omat ratkaisusi.
Onko miehellesi ilmennyt uusia harrastuksia? Ylitöitä? Kiinnostuksen kohteita? Enemmän omia menoja? Onko etäällä sinusta? Käyttekö yhdessä missään? Onko mies kanssasi vain velvollisuudentunnosta? Vaikka kaikki ns toimisi eli vain sen verran, ettet ala epäillä? Miten miehen puhelimen käyttö? Onko siitä yhtäkkiä tullut ns käden jatke, mukana vessaan, suihkuun ja joka paikkaan? Puhuu lenkillä tai muualle kotoa poistuessaan hyvin usein puhelimeen? Uusia vaatteita? Onko mies aktiivisempi / passiivisempi kuin ennen? Onko vieraita tuoksuja? Jos kyllä niin melko selvä peli.
Onhan noita klassisia merkkejä, mutta toisaalta ei mitään sellaista poikkeavaa mitä ei olisi ollut alusta saakka. Karmein mahdollinen selitys on tietysti että naisia on ollut koko suhteemme ajan. En ole mustasukkaista tai vahtivaa tyyppiä, vaan kuten totesin, meillä on toiminut luottamus ja siltä pohjalta ollaan elämää eletty. Mutta väljyyttä on elämässämme niin paljon että jos hän pettää haluaisi, se kyllä vaivatta onnistuisi.
Jos muita naisia olisi, lähtisin tietenkin liitosta samantien. Mies kyllä tietää sen etten hyväksy pettämistä. -ap
Ei ihan mitään poikkeavaa? Mitään mitä olisi tullut nyt muutaman vuoden sisään pikkuhiljaa, mutta et enää kiinnitä huomiota? On voinut kestää pitkään. Tuskin koko suhteen ajan. Tietysti pahimmissa skenaarioissa. Jos mies ei halua satuttaa sinua, luulee että salailu ei satuta tai että siitä ei jää kiinni. Vaikka siitä jää, mitä pidempään se kestää. Mitä luulet, tietävätkö muut lähipiirissä tästä? Miehen kaverit?
Toinen juttu, etkö haista toista naista? Tämä olisi itselleni sellainen seikka, josta kärähtäisi välittömästi.
Ja se on totta, pettäminen onnistuu halutessa kyllä niin, ettei toinen menojen perusteella huomaa, jos ei muuten olemuksesta tai tuoksuista tai käytöksestä tajua.
Onko sittenkään jäljellä muuta kuin kerran vielä kysyä? Selkä seinää vasten? Itse kerran valehdellut eksälle, että mulle tultiin kertomaan, että sut oli nähty toisen kanssa, että alahan kertoa. Ja sieltä se tuli, osasin ilmeisesti olla vakuuttava.
Mies ei tunnusta yhtään mitään ellei minulla ole todisteita, eikä minulla ole. Se on tullut yhteisen elämän aikana selväksi. Sanotaan niin että toisinaan on tilanteita joissa mietin että mikähän mahtaa olla totuus, mutta olen tottunut siihen että turha esittää syytöksiä ihan vaan "tuulesta". Pelkkä minun oma fiilikseni ei siis riitä, ne keskustelut eivät johda mihinkään. -ap
Niinkuin joku jo sanoikin, niin sä et todisteita tarvitse. Sä voit vaan erota. Syyksi riittää, että et luota enää.
No, ei ne asiat ole yleensä ihan noin yksinkertaisia, että jos vaan alkaa tuntumaan, niin heti ero... Kyllähän sitä aistii asioita, ettei ole kaikki ihan ok ja kun asiasta kysyy toiselta osapuolelta, niin hän on ihan kauhuissaan, ettäs kehtaat epäillä... Se asia saattaa jäädä hetkeksi siihen ja moittii itseään, että miksi on näin typerä vainoharhainen hölmö... Kunnes taas tulee jotain outoja selityksiä ja asioita ja taas omat tuntemukset esille nostaminen aiheuttaa toisessa puolustusreaktion TAI ei edes uskalla/viitsi mainita omista tuntemuksista, kun on ihan hölmö olo ja jos se onkin vaan tunne ja jotain oman pään viritelmiä... Ja sitten taas tulee jotain... Kyllä se monesti nimenomaan auttaa, että toinen myöntää tai jää housut kintuissa kiinni, että on mustaa valkoisella eikä toinen voi enää syyttää sinua vainoharhaisuudesta.
Hyvä pointti tämäkin. Kai minä niitä todisteita olisin kaivannut siksikin, että koen oikeudenmukaiseksi etten vaan lähde ilman todistettavaa, konkreettista syytä. -ap
Niin minun miehenikin väitti aikoinaan ettei tiedä mistä korvakoru oli meidän sänkyyn tullut, minun se ei ollut. Jälkeenpäin sain tietää että mies oli pitänyt monia suhteita eri naisten kanssa koko meidän liiton ajan. On nykyään ex-mies.
Mä hankkisin todisteet tavalla tai toisella. Tohon en asiaa jättäisi. Sen verran vahva epäily tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikanaan nuorena ja hyväuskoisena mulla oli suhde varatun miehen kanssa jonka vaimo ei kans olisi ikinä uskonut että mies tekisi mitään sellaista mitä teki. Maailmassa tapahtuu niin ihmeellisiä asioita, ja ihmeellisiä etenkin jos ei osaa edes ajatella että sellaisia on. Jos aavistaa jotain, on varsin luultavaa että totuus on jotain aivan todella sokaisevaa. Seksiä luontevasti välttelevä ja muista asioista enemmän kiinnostuva ihminen ei osaa edes yrittämällä kuvitella mitä seksistä todella paljon pitävä tekee kun ryhtyy sitä harrastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tuskin myöntää mitään jos ei heti myöntänyt. Jos menee toiste yksin niin selvittäisin sitten, onko oikeasti yksin. Siihen saakka antaisin asian olla, jos ei nyt kysymällä myönnä. Ja jos et tahdo uskoa totuutta tai saa sitä muuta kautta selvitettyä. Helpottaisi sinuakin jos tietäisit totuuden ja voisit sitten tehdä omat ratkaisusi.
Onko miehellesi ilmennyt uusia harrastuksia? Ylitöitä? Kiinnostuksen kohteita? Enemmän omia menoja? Onko etäällä sinusta? Käyttekö yhdessä missään? Onko mies kanssasi vain velvollisuudentunnosta? Vaikka kaikki ns toimisi eli vain sen verran, ettet ala epäillä? Miten miehen puhelimen käyttö? Onko siitä yhtäkkiä tullut ns käden jatke, mukana vessaan, suihkuun ja joka paikkaan? Puhuu lenkillä tai muualle kotoa poistuessaan hyvin usein puhelimeen? Uusia vaatteita? Onko mies aktiivisempi / passiivisempi kuin ennen? Onko vieraita tuoksuja? Jos kyllä niin melko selvä peli.
Onhan noita klassisia merkkejä, mutta toisaalta ei mitään sellaista poikkeavaa mitä ei olisi ollut alusta saakka. Karmein mahdollinen selitys on tietysti että naisia on ollut koko suhteemme ajan. En ole mustasukkaista tai vahtivaa tyyppiä, vaan kuten totesin, meillä on toiminut luottamus ja siltä pohjalta ollaan elämää eletty. Mutta väljyyttä on elämässämme niin paljon että jos hän pettää haluaisi, se kyllä vaivatta onnistuisi.
Jos muita naisia olisi, lähtisin tietenkin liitosta samantien. Mies kyllä tietää sen etten hyväksy pettämistä. -ap
Ei ihan mitään poikkeavaa? Mitään mitä olisi tullut nyt muutaman vuoden sisään pikkuhiljaa, mutta et enää kiinnitä huomiota? On voinut kestää pitkään. Tuskin koko suhteen ajan. Tietysti pahimmissa skenaarioissa. Jos mies ei halua satuttaa sinua, luulee että salailu ei satuta tai että siitä ei jää kiinni. Vaikka siitä jää, mitä pidempään se kestää. Mitä luulet, tietävätkö muut lähipiirissä tästä? Miehen kaverit?
Toinen juttu, etkö haista toista naista? Tämä olisi itselleni sellainen seikka, josta kärähtäisi välittömästi.
Ja se on totta, pettäminen onnistuu halutessa kyllä niin, ettei toinen menojen perusteella huomaa, jos ei muuten olemuksesta tai tuoksuista tai käytöksestä tajua.
Onko sittenkään jäljellä muuta kuin kerran vielä kysyä? Selkä seinää vasten? Itse kerran valehdellut eksälle, että mulle tultiin kertomaan, että sut oli nähty toisen kanssa, että alahan kertoa. Ja sieltä se tuli, osasin ilmeisesti olla vakuuttava.
Mies ei tunnusta yhtään mitään ellei minulla ole todisteita, eikä minulla ole. Se on tullut yhteisen elämän aikana selväksi. Sanotaan niin että toisinaan on tilanteita joissa mietin että mikähän mahtaa olla totuus, mutta olen tottunut siihen että turha esittää syytöksiä ihan vaan "tuulesta". Pelkkä minun oma fiilikseni ei siis riitä, ne keskustelut eivät johda mihinkään. -ap
Niinkuin joku jo sanoikin, niin sä et todisteita tarvitse. Sä voit vaan erota. Syyksi riittää, että et luota enää.
Tämä on ihan validi pointti. En tiedä miksi edes ajattelen että minulla pitäisi olla todisteet. Mitään yksityisetsiviä tai riistakameroita tms. en ala edes harkitsemaan. Uskon itse keskusteluun ja siihen että olemme tässä liitossa vapaaehtoisesti ja että luotto pelaa. Kun kerran se ei enää oikeastaan pelaa, mitä on jäljellä... hmm. -ap
Sä selität tuon itsellesi noin. Ettet ala edes harkitsemaan sitä tai tätä. Jos ei ole luottoa, se liitto on yhtä tyhjän kanssa, mennyttä, sitä ei ole. Jos mieheni toisi meidän suhteeseen kolmannen pyörän salassa, se suhde olisi siitä päivästä lähtien minun päässä lakannut olemasta. Mitä pidempään sitä olisi jatkunut, sitä pidempään olisin elänyt valheessa. Miksi jatkat laput silmillä elämistä? Se on sinun ainoa elämä, ja sulla on oikeus totuuteen. Se on pettäjän valttikortti, että tunnet itsesi epävarmaksi, etkä tiedä enää, mikä on totta mikä ei. Kaikki kaatuu tuolla menolla vain sinun syyksi ja että sun päässä on vikaa. Selvitä totuus oman itsesi vuoksi. Jos olet ollut väärässä, voit varmasti myöntää sen ja hakea apua. En kyllä usko että olisit väärässä. Valitettavasti.
Kysymys; jos läheinen ystäväsi eläisi tällaisessa tilanteessa, mitä neuvoisit?
Ja edelleen, miksi et voi selvittää omin päin mikä on totuus, jos toinen kerran päivänselvästi sitä sinulta pimittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tuskin myöntää mitään jos ei heti myöntänyt. Jos menee toiste yksin niin selvittäisin sitten, onko oikeasti yksin. Siihen saakka antaisin asian olla, jos ei nyt kysymällä myönnä. Ja jos et tahdo uskoa totuutta tai saa sitä muuta kautta selvitettyä. Helpottaisi sinuakin jos tietäisit totuuden ja voisit sitten tehdä omat ratkaisusi.
Onko miehellesi ilmennyt uusia harrastuksia? Ylitöitä? Kiinnostuksen kohteita? Enemmän omia menoja? Onko etäällä sinusta? Käyttekö yhdessä missään? Onko mies kanssasi vain velvollisuudentunnosta? Vaikka kaikki ns toimisi eli vain sen verran, ettet ala epäillä? Miten miehen puhelimen käyttö? Onko siitä yhtäkkiä tullut ns käden jatke, mukana vessaan, suihkuun ja joka paikkaan? Puhuu lenkillä tai muualle kotoa poistuessaan hyvin usein puhelimeen? Uusia vaatteita? Onko mies aktiivisempi / passiivisempi kuin ennen? Onko vieraita tuoksuja? Jos kyllä niin melko selvä peli.
Onhan noita klassisia merkkejä, mutta toisaalta ei mitään sellaista poikkeavaa mitä ei olisi ollut alusta saakka. Karmein mahdollinen selitys on tietysti että naisia on ollut koko suhteemme ajan. En ole mustasukkaista tai vahtivaa tyyppiä, vaan kuten totesin, meillä on toiminut luottamus ja siltä pohjalta ollaan elämää eletty. Mutta väljyyttä on elämässämme niin paljon että jos hän pettää haluaisi, se kyllä vaivatta onnistuisi.
Jos muita naisia olisi, lähtisin tietenkin liitosta samantien. Mies kyllä tietää sen etten hyväksy pettämistä. -ap
Ei ihan mitään poikkeavaa? Mitään mitä olisi tullut nyt muutaman vuoden sisään pikkuhiljaa, mutta et enää kiinnitä huomiota? On voinut kestää pitkään. Tuskin koko suhteen ajan. Tietysti pahimmissa skenaarioissa. Jos mies ei halua satuttaa sinua, luulee että salailu ei satuta tai että siitä ei jää kiinni. Vaikka siitä jää, mitä pidempään se kestää. Mitä luulet, tietävätkö muut lähipiirissä tästä? Miehen kaverit?
Toinen juttu, etkö haista toista naista? Tämä olisi itselleni sellainen seikka, josta kärähtäisi välittömästi.
Ja se on totta, pettäminen onnistuu halutessa kyllä niin, ettei toinen menojen perusteella huomaa, jos ei muuten olemuksesta tai tuoksuista tai käytöksestä tajua.
Onko sittenkään jäljellä muuta kuin kerran vielä kysyä? Selkä seinää vasten? Itse kerran valehdellut eksälle, että mulle tultiin kertomaan, että sut oli nähty toisen kanssa, että alahan kertoa. Ja sieltä se tuli, osasin ilmeisesti olla vakuuttava.
Mies ei tunnusta yhtään mitään ellei minulla ole todisteita, eikä minulla ole. Se on tullut yhteisen elämän aikana selväksi. Sanotaan niin että toisinaan on tilanteita joissa mietin että mikähän mahtaa olla totuus, mutta olen tottunut siihen että turha esittää syytöksiä ihan vaan "tuulesta". Pelkkä minun oma fiilikseni ei siis riitä, ne keskustelut eivät johda mihinkään. -ap
En tiedä mitä ajattelisin tästä. Ontto fiilis.
Täällä sama ongelma, ja usein syytetty vainoharhaisuudesta. Eli ei myönnä mitään.
Olen harkinnut geparia autoon, puhelimen ja sähköpostin tonkimista, kameran virittelyä (myös mökille) ja ties mitä.
En ole vielä tehnyt mitään.
Mua ex piti pilkkanaan. Petti minkä kerkesi eikä koskaan myöntänyt mitään. Paljon asioita selvisi vasta eron jälkeen muilta ihmisiltä.
Siksi en haluaisi tuhlata enää aikaani jos mua taas petetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattavat olla minun, jos miehesi nimi on Heikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tuskin myöntää mitään jos ei heti myöntänyt. Jos menee toiste yksin niin selvittäisin sitten, onko oikeasti yksin. Siihen saakka antaisin asian olla, jos ei nyt kysymällä myönnä. Ja jos et tahdo uskoa totuutta tai saa sitä muuta kautta selvitettyä. Helpottaisi sinuakin jos tietäisit totuuden ja voisit sitten tehdä omat ratkaisusi.
Onko miehellesi ilmennyt uusia harrastuksia? Ylitöitä? Kiinnostuksen kohteita? Enemmän omia menoja? Onko etäällä sinusta? Käyttekö yhdessä missään? Onko mies kanssasi vain velvollisuudentunnosta? Vaikka kaikki ns toimisi eli vain sen verran, ettet ala epäillä? Miten miehen puhelimen käyttö? Onko siitä yhtäkkiä tullut ns käden jatke, mukana vessaan, suihkuun ja joka paikkaan? Puhuu lenkillä tai muualle kotoa poistuessaan hyvin usein puhelimeen? Uusia vaatteita? Onko mies aktiivisempi / passiivisempi kuin ennen? Onko vieraita tuoksuja? Jos kyllä niin melko selvä peli.
Onhan noita klassisia merkkejä, mutta toisaalta ei mitään sellaista poikkeavaa mitä ei olisi ollut alusta saakka. Karmein mahdollinen selitys on tietysti että naisia on ollut koko suhteemme ajan. En ole mustasukkaista tai vahtivaa tyyppiä, vaan kuten totesin, meillä on toiminut luottamus ja siltä pohjalta ollaan elämää eletty. Mutta väljyyttä on elämässämme niin paljon että jos hän pettää haluaisi, se kyllä vaivatta onnistuisi.
Jos muita naisia olisi, lähtisin tietenkin liitosta samantien. Mies kyllä tietää sen etten hyväksy pettämistä. -ap
Ei ihan mitään poikkeavaa? Mitään mitä olisi tullut nyt muutaman vuoden sisään pikkuhiljaa, mutta et enää kiinnitä huomiota? On voinut kestää pitkään. Tuskin koko suhteen ajan. Tietysti pahimmissa skenaarioissa. Jos mies ei halua satuttaa sinua, luulee että salailu ei satuta tai että siitä ei jää kiinni. Vaikka siitä jää, mitä pidempään se kestää. Mitä luulet, tietävätkö muut lähipiirissä tästä? Miehen kaverit?
Toinen juttu, etkö haista toista naista? Tämä olisi itselleni sellainen seikka, josta kärähtäisi välittömästi.
Ja se on totta, pettäminen onnistuu halutessa kyllä niin, ettei toinen menojen perusteella huomaa, jos ei muuten olemuksesta tai tuoksuista tai käytöksestä tajua.
Onko sittenkään jäljellä muuta kuin kerran vielä kysyä? Selkä seinää vasten? Itse kerran valehdellut eksälle, että mulle tultiin kertomaan, että sut oli nähty toisen kanssa, että alahan kertoa. Ja sieltä se tuli, osasin ilmeisesti olla vakuuttava.
Mies ei tunnusta yhtään mitään ellei minulla ole todisteita, eikä minulla ole. Se on tullut yhteisen elämän aikana selväksi. Sanotaan niin että toisinaan on tilanteita joissa mietin että mikähän mahtaa olla totuus, mutta olen tottunut siihen että turha esittää syytöksiä ihan vaan "tuulesta". Pelkkä minun oma fiilikseni ei siis riitä, ne keskustelut eivät johda mihinkään. -ap
Niinkuin joku jo sanoikin, niin sä et todisteita tarvitse. Sä voit vaan erota. Syyksi riittää, että et luota enää.
Tämä on ihan validi pointti. En tiedä miksi edes ajattelen että minulla pitäisi olla todisteet. Mitään yksityisetsiviä tai riistakameroita tms. en ala edes harkitsemaan. Uskon itse keskusteluun ja siihen että olemme tässä liitossa vapaaehtoisesti ja että luotto pelaa. Kun kerran se ei enää oikeastaan pelaa, mitä on jäljellä... hmm. -ap
Sä selität tuon itsellesi noin. Ettet ala edes harkitsemaan sitä tai tätä. Jos ei ole luottoa, se liitto on yhtä tyhjän kanssa, mennyttä, sitä ei ole. Jos mieheni toisi meidän suhteeseen kolmannen pyörän salassa, se suhde olisi siitä päivästä lähtien minun päässä lakannut olemasta. Mitä pidempään sitä olisi jatkunut, sitä pidempään olisin elänyt valheessa. Miksi jatkat laput silmillä elämistä? Se on sinun ainoa elämä, ja sulla on oikeus totuuteen. Se on pettäjän valttikortti, että tunnet itsesi epävarmaksi, etkä tiedä enää, mikä on totta mikä ei. Kaikki kaatuu tuolla menolla vain sinun syyksi ja että sun päässä on vikaa. Selvitä totuus oman itsesi vuoksi. Jos olet ollut väärässä, voit varmasti myöntää sen ja hakea apua. En kyllä usko että olisit väärässä. Valitettavasti.
Kysymys; jos läheinen ystäväsi eläisi tällaisessa tilanteessa, mitä neuvoisit?
Ja edelleen, miksi et voi selvittää omin päin mikä on totuus, jos toinen kerran päivänselvästi sitä sinulta pimittää?
En mielestäni elä laput silmillä vaan epäilen kyllä silloin kun epäilyttävää tapahtuu - kuten nytkin. En vaan jaksa draamailla tai nostaa kamalaa haloota ja tarkoitan koko elämää ylipäänsä, en vain tätä casea.
Kysyit miksi en voisi selvittää omin päin mikä on totuus. Siihen vaadittaisiin juuri jotain salapoliisia tai riistakamerajuttuja, jotka omassa maailmassani menee vaan jotenkin yli. En siis tuomitse sitäkään vaihtoehtoa, mutta se vaan tuntuu rajaloukkaukselta että ryhtyisin moiseen.
Samalla kyllä ymmärrän hyvin pointtisi. Ja pattitilanteessahan minä olenkin, ellen saa totuutta selville. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Klassinen pettäjän merkki tuo vainoharhaiseksi haukkuminen. Kääntää syyn toiseen ja uskottelee että vika hänessä.
Jos ei ole koskaan ollut yhdessä taitavan manipuloijan ja satuilijan kanssa, niin ei voi ymmärtää sitä, että miksi ei vaan lähde, jos ei luota. Kyllä asiat osataan puhua niin hienosti ympäri, että sinä et luota enää itseesi mitenkään päin. Se, että joku asia vaan tuntuu oudolta ja epäilyttävältä ei ole ihan sitä, että pistetään heti avioero vireille ja lusikat jakoon. Se tunne ei saa mitään vahvistusta, kun toinen osaa niin taitavasti selittää asiat siten, että vika ei ole hänessä. Jotkut osaa elää taitavaa kaksoiselämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kysellä mieheltä samoja kysymyksiä eri tyylillä ja eri aikoihin, ja kuunnella tarkkaan mitä se vastaa, jos vastaukset ei täsmää niin se valehtelee. Ei siis tentata vihaisena, vaan keskustelun lomassa kysellä. Huomaat kyllä, jos se valehtelee. Silloin kun ihminen valehtelee, niin se ei muista myöhemmin mitä on valehdellut. Silloin kun ihminen puhuu totta, niin tarina ei muutu vaan ihminen vastaa aina samalla tavalla, tai ei ehkä kirjaimellisesti, mutta ymmärrät mitä tarkoitan.
Tiedätkö ap että vain pettäjät ja valehtelijat hokevat "sulla ei ole todisteita" ikään kuin he eivät olisi tehneet mitään väärää niin kauan kunnes toisella on niin pätevät todisteet että he eivät enää pysty valehtelemaan itseään ulos. Olet kysynyt pojaltasi ovatko alushousut hänen jäljiltään ja poika sanoo ei.
Eihän siinä jää mitään muita vaihtoehtoja. Pettäjä voi olla juuri niin sokea ja typerä että ajattelee että nainen ei tunnista omia alusvaatteitaan. Nyt sulle on tehty se klassikko - Toinen nainen on jättänyt sinulle elintärkeän vihjeen. Se on kuin pelastusrenkaan heittäisi hukkuvalle joten nyt ap tartu siihen.
Ajattele ihan loogisella järjellä. Jos ne alushousut eivät ole voineet vaikkapa teidän pyykkituvalta, jos edes sellaista käytätte, kulkeutua teidän vaatteidenne mukana teidän mökille pesuun, niin tiedät itsekin että sitten on selitykset vähissä. Ja mikä sen parempi paikka jättää vihje kun pyykkikone. Toinen nainen varmasti olettaa että sinä naisihmisenä ainakin kerran sitä konetta tulet tulevaisuudessa käyttämään ja sinä myös omat Alusvaatteet tunnistat.
Sinullahan on tässä aivan konkreettinen todiste pettämisestä. Mies ei tule ikinä tunnustamaan sen sinä tiedät. Älä kuluta itseäsi ja sisintäsi petturin kanssa, tiedät itsekin että luotto on mennyt. Et kai halua jakaa miestä jonkun tuntemattoman kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tuskin myöntää mitään jos ei heti myöntänyt. Jos menee toiste yksin niin selvittäisin sitten, onko oikeasti yksin. Siihen saakka antaisin asian olla, jos ei nyt kysymällä myönnä. Ja jos et tahdo uskoa totuutta tai saa sitä muuta kautta selvitettyä. Helpottaisi sinuakin jos tietäisit totuuden ja voisit sitten tehdä omat ratkaisusi.
Onko miehellesi ilmennyt uusia harrastuksia? Ylitöitä? Kiinnostuksen kohteita? Enemmän omia menoja? Onko etäällä sinusta? Käyttekö yhdessä missään? Onko mies kanssasi vain velvollisuudentunnosta? Vaikka kaikki ns toimisi eli vain sen verran, ettet ala epäillä? Miten miehen puhelimen käyttö? Onko siitä yhtäkkiä tullut ns käden jatke, mukana vessaan, suihkuun ja joka paikkaan? Puhuu lenkillä tai muualle kotoa poistuessaan hyvin usein puhelimeen? Uusia vaatteita? Onko mies aktiivisempi / passiivisempi kuin ennen? Onko vieraita tuoksuja? Jos kyllä niin melko selvä peli.
Onhan noita klassisia merkkejä, mutta toisaalta ei mitään sellaista poikkeavaa mitä ei olisi ollut alusta saakka. Karmein mahdollinen selitys on tietysti että naisia on ollut koko suhteemme ajan. En ole mustasukkaista tai vahtivaa tyyppiä, vaan kuten totesin, meillä on toiminut luottamus ja siltä pohjalta ollaan elämää eletty. Mutta väljyyttä on elämässämme niin paljon että jos hän pettää haluaisi, se kyllä vaivatta onnistuisi.
Jos muita naisia olisi, lähtisin tietenkin liitosta samantien. Mies kyllä tietää sen etten hyväksy pettämistä. -ap
Ei ihan mitään poikkeavaa? Mitään mitä olisi tullut nyt muutaman vuoden sisään pikkuhiljaa, mutta et enää kiinnitä huomiota? On voinut kestää pitkään. Tuskin koko suhteen ajan. Tietysti pahimmissa skenaarioissa. Jos mies ei halua satuttaa sinua, luulee että salailu ei satuta tai että siitä ei jää kiinni. Vaikka siitä jää, mitä pidempään se kestää. Mitä luulet, tietävätkö muut lähipiirissä tästä? Miehen kaverit?
Toinen juttu, etkö haista toista naista? Tämä olisi itselleni sellainen seikka, josta kärähtäisi välittömästi.
Ja se on totta, pettäminen onnistuu halutessa kyllä niin, ettei toinen menojen perusteella huomaa, jos ei muuten olemuksesta tai tuoksuista tai käytöksestä tajua.
Onko sittenkään jäljellä muuta kuin kerran vielä kysyä? Selkä seinää vasten? Itse kerran valehdellut eksälle, että mulle tultiin kertomaan, että sut oli nähty toisen kanssa, että alahan kertoa. Ja sieltä se tuli, osasin ilmeisesti olla vakuuttava.
Mies ei tunnusta yhtään mitään ellei minulla ole todisteita, eikä minulla ole. Se on tullut yhteisen elämän aikana selväksi. Sanotaan niin että toisinaan on tilanteita joissa mietin että mikähän mahtaa olla totuus, mutta olen tottunut siihen että turha esittää syytöksiä ihan vaan "tuulesta". Pelkkä minun oma fiilikseni ei siis riitä, ne keskustelut eivät johda mihinkään. -ap
Niinkuin joku jo sanoikin, niin sä et todisteita tarvitse. Sä voit vaan erota. Syyksi riittää, että et luota enää.
Tämä on ihan validi pointti. En tiedä miksi edes ajattelen että minulla pitäisi olla todisteet. Mitään yksityisetsiviä tai riistakameroita tms. en ala edes harkitsemaan. Uskon itse keskusteluun ja siihen että olemme tässä liitossa vapaaehtoisesti ja että luotto pelaa. Kun kerran se ei enää oikeastaan pelaa, mitä on jäljellä... hmm. -ap
Sä selität tuon itsellesi noin. Ettet ala edes harkitsemaan sitä tai tätä. Jos ei ole luottoa, se liitto on yhtä tyhjän kanssa, mennyttä, sitä ei ole. Jos mieheni toisi meidän suhteeseen kolmannen pyörän salassa, se suhde olisi siitä päivästä lähtien minun päässä lakannut olemasta. Mitä pidempään sitä olisi jatkunut, sitä pidempään olisin elänyt valheessa. Miksi jatkat laput silmillä elämistä? Se on sinun ainoa elämä, ja sulla on oikeus totuuteen. Se on pettäjän valttikortti, että tunnet itsesi epävarmaksi, etkä tiedä enää, mikä on totta mikä ei. Kaikki kaatuu tuolla menolla vain sinun syyksi ja että sun päässä on vikaa. Selvitä totuus oman itsesi vuoksi. Jos olet ollut väärässä, voit varmasti myöntää sen ja hakea apua. En kyllä usko että olisit väärässä. Valitettavasti.
Kysymys; jos läheinen ystäväsi eläisi tällaisessa tilanteessa, mitä neuvoisit?
Ja edelleen, miksi et voi selvittää omin päin mikä on totuus, jos toinen kerran päivänselvästi sitä sinulta pimittää?
En mielestäni elä laput silmillä vaan epäilen kyllä silloin kun epäilyttävää tapahtuu - kuten nytkin. En vaan jaksa draamailla tai nostaa kamalaa haloota ja tarkoitan koko elämää ylipäänsä, en vain tätä casea.
Kysyit miksi en voisi selvittää omin päin mikä on totuus. Siihen vaadittaisiin juuri jotain salapoliisia tai riistakamerajuttuja, jotka omassa maailmassani menee vaan jotenkin yli. En siis tuomitse sitäkään vaihtoehtoa, mutta se vaan tuntuu rajaloukkaukselta että ryhtyisin moiseen.
Samalla kyllä ymmärrän hyvin pointtisi. Ja pattitilanteessahan minä olenkin, ellen saa totuutta selville. -ap
En tarkoittanut pahalla tuota laput silmillä kommenttia, lähinnä kärjistin koska tiedän että jos haluaa osaa selittää asian sun syyksi tai vainoharhaisuudeksi ja kuka sellainen haluaa olla. Tarkoitin vain, että ota asiaksesi selvittää, koska ei tuossa tilanteessa eläminen ole herkkua. Eikä kestävää. En laittaisi riistakameroita, en salapoliiseja, selvittäisin itse tai ystävän kanssa mikä homman nimi. Ei tuolla tavalla voi elää hyvää elämää. Siksi itse aikanaan keksin valheen jossa eksä oli nähty jonkun kanssa jossain, ja tunnustus tuli. Sun pitää olla nyt fiksumpi.
Sama tyyppi joka jätti rintaliivinsä sinne🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kysellä mieheltä samoja kysymyksiä eri tyylillä ja eri aikoihin, ja kuunnella tarkkaan mitä se vastaa, jos vastaukset ei täsmää niin se valehtelee. Ei siis tentata vihaisena, vaan keskustelun lomassa kysellä. Huomaat kyllä, jos se valehtelee. Silloin kun ihminen valehtelee, niin se ei muista myöhemmin mitä on valehdellut. Silloin kun ihminen puhuu totta, niin tarina ei muutu vaan ihminen vastaa aina samalla tavalla, tai ei ehkä kirjaimellisesti, mutta ymmärrät mitä tarkoitan.
Näin sain itse aikoinani pisteen i:n päälle :) aluksi se oli vaan sellainen outo tunne, möykky rinnassa, kun mies tuli kaverinsa mökiltä kotiin... Oli ihan normaali miesten mökkiviikonloppu... Sieltä mökiltä oli ihan kuviakin... Yksi kaveri oli kuvannut snäppiin jotain videota aamuyöllä nukkuvasta porukasta (heitä oli kaikkineen 5 miestä siellä) ja jostain syystä tämä minun silloinen mieheni ei ollut videossa. Joku kouraisi rinnassa, mutta sitten ajattelin, että hitto olen tyhmä, hän on varmaan jossain vessassa tai muualla juuri silloin videon ottohetkellä!
No, mieheni tuli kotiin sitten puolenpäivän tienoilla ja oli jotenkin kovin raikkaan oloinen ja hyvävointinen, vaikka tapana oli, että tuossa porukassa juotiin niin, että aamulla oli paha olo ja siitä snäppivideosta päätellen porukka vaikutti hyvin sammuneilta ja humalaisilta.
Kyselin perusjutut, että oliko kivaa ja diibadaaba ja kaikki oli hyvin ja sitä rataa... Kalareissu oli hauska ja grillattiin ja saunottiin... Joku tässä jutussa vaivasi minua ja kyselin silloin tällöin asiasta juurikin ohimennen ja rauhassa ja jutut alkoi muuttumaan pikkuhiljaa... Enää ei grillattu, mutta kalareissulla kyllä käytiin.
Lopputulos oli se, että mies oli lähtenyt toisen naisen luo heti sen kalareissun jälkeen eikä ollut saunomassa tai grillaamassa saati aamuyön videolla. Mökillä olleen kaverin vaimo oli napannut hänet tuolta naisen tyköä kyytiin ja kuskasi kotiin.
Kyllä minä vaan luotan vaistooni.
No, ei ne asiat ole yleensä ihan noin yksinkertaisia, että jos vaan alkaa tuntumaan, niin heti ero... Kyllähän sitä aistii asioita, ettei ole kaikki ihan ok ja kun asiasta kysyy toiselta osapuolelta, niin hän on ihan kauhuissaan, ettäs kehtaat epäillä... Se asia saattaa jäädä hetkeksi siihen ja moittii itseään, että miksi on näin typerä vainoharhainen hölmö... Kunnes taas tulee jotain outoja selityksiä ja asioita ja taas omat tuntemukset esille nostaminen aiheuttaa toisessa puolustusreaktion TAI ei edes uskalla/viitsi mainita omista tuntemuksista, kun on ihan hölmö olo ja jos se onkin vaan tunne ja jotain oman pään viritelmiä... Ja sitten taas tulee jotain... Kyllä se monesti nimenomaan auttaa, että toinen myöntää tai jää housut kintuissa kiinni, että on mustaa valkoisella eikä toinen voi enää syyttää sinua vainoharhaisuudesta.