Kotiäitiys töihin verrattavaa?

Riippuu vähän päivästä. Toisinaan on paljon enemmän tekemistä, toisinaan vähemmän. Ei johdu lasten lukumäärästä niinkään, ei ainakaan enää nyt on isoimmat ovat jo niin isoja. Eniten työtä on kolmen erityislapsen asioissa. 5 omaa, 2 lapsipuolta. Kotona asuu vielä 5 lasta. Iät 8-23v

No en minä kokenut. Sen takia minä rakastínkin sitä kotiäitiyttä niin paljon, että oli niin paljon aikaa omille ajatuksille ja luovuudelle. Ihan eri tavalla kuin töissä ollessa. Meilä mies on huono tekemään mitään kotitöitä, joten kun käyn nyt töissä, minä teen edelleen lähes kaikki kotityöt + kokopäivätyön työpäivät. Ennen oli vain ne kotityöt ja lasten kanssa rento oleilu ja muuten vapaata. 

En koe tekeväni enemmän töitä kuin mieheni, koska miehen työ on rankkaa sekä henkisesti että fyysisesti. Toisaalta koen kyllä tekeväni huomattavasti enemmän kuin itse töissä ollessani. Mun työ on kevyttä istumatyötä.

Lapset on 12, 10, 5 ja yksi alle puolivuotias. Isompien kanssa on tietysti jo aika helppoa ja heistä on paljon apuakin kotona. 5-vuotias on todella vauhdikas tapaus ja vauvassa myös oma hommansa. 

Aamuheräämiset tekee tiukkaa. Vauva nukahti viime yönäkin vasta puolenyön jälkeen ja mulla oli herätys ennen seiskaa. Yöllä heräsin syöttämään pari kertaa. Herään aamulla varmistamaan että lapset lähtee ajoissa kouluun ja tänään oli lisäksi 5-vuotiaan kerhopäivä.

On se aikamoista taiteilua saada pidettyä kaikki langat käsissä. Sen oon huomannut, että ajan myötä musta on tullut "vähemmän nipo" ja osaan antaa myös itselleni höllää. Joskus teen vain niin että perun kaikki viikon "ei pakolliset" menot ja pidän vain vapaata kotona.

Meni ehkä vähän jo sivuraiteille :) 

Kotiäitiys tai -isyys on etuoikeus, johon kaikilla halukkailla ei ole varaa.

En koe, kyllä tämä on helpompaa ja mukavampaa. Lasten iät 7, 5 ja 2. Kotityöt tietysti teen, koska olen kotona, siis siivous, ruuat, pihatyöt yms, mutta ne menee siinä samalla. Muuten ne menisivät puoliksi, joten kumpikin tekee yhteensä nyt vähemmän.

No ei ole minulla, kun on yksi lapsi. Tässä katselen elokuvaa ja surffaan av:llä. Lapsi on päiväunilla.

Neljä lasta, iät 0-7v ja ei todellakaan ole raskaampaa kun töissä. Pidän kuitenkin huolen että miehellä ei ole mitään kotityötä kun tulee kotiin ja saa vaan rentoutua. Henkisesti joskus raskasta olla koko ajan huolehtimassa jostain ja se kun ei saa hetken rauhaa kun joku aina haluaa jotain. Mutta tämmöstä tämä nyt vaan on :)

Ei kyllä ole. Töissä on sen verran natsi pomo että hän huomauttaa jos varastossa vaikka kävelee liian hitaasti.

Tämä on ihanaa kun voi vauvan kanssa relata ja ei ole kiire minnekään. Sieltä se nyt tassutti päiväuniltaan tuohon, päivä jatkuu :)

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 13:12"]

Riippuu vähän päivästä. Toisinaan on paljon enemmän tekemistä, toisinaan vähemmän.

[/quote]

Kyllä minullakin voi olla kotona tekemistä koko päiväksi. Ei se tarkoita, että olisin töissä.

riippuu niin päivästä. tänään ollu mukavaa olla kotiäitä, vauva suostunut kikille hyvin, ei oo rääkyny mahaansa (6vk vanha) ja 2v esikoinen meni päikkäreille ilman yleensä tapahtuvaa taistelua :) joskus taapero näes huutaa sellaista "pitäisköhän jo soittaa manaaja paikalle"- huutoa, vauva usein takkuaa rinnalla niin että syyllistyn ja ahdistun kun en kelpaa jne perus osittais imettäjän fiilikset :D plus että saa hyssyttää sylissä käsivarret turtana

Kas Alapeukuttaja! Millainen työpäivä sinulla on tänään luvassa? Pahalla päällä aina vain? <3

Välillä on rankkoja päiviä välillä löysempiä -kuten ihan palkkatöissäkin. Lapsen sairastelu ja sairaalareissut yms. tehnyt vauva-arjesta rankempaa kuin normaali vauva-arki olisi.

Välillä olen vihreä kateudesta, kun mies pääsee töihin.

Minusta henkisesti raskaassa ja stessaavassa kokopäivätöissä käyminen oli paljon helpompaa verrattuna siihen aikaan kun molemmat lapset olivat pieniä, kumpikaan ei nukkunut, molemmat sairastelivat jatkuvasti ja minnekään ei voinut lähteä, vauvalla koliikki, taaperolla uhma ja oli myös mustasukkainen ja agressiivinen vauvaa kohtaan. Olisin tehnyt mitä vaan että olisin päässyt töihin "lepäämään". Olisin edes saanut ylellisen lounastauon ja päässyt vessaan yksin. :D

Sitten taas siihen verrattuna kun kotona oli yksi helppo vauva tai 4v., työ oli rankempaa. Pääsi melkein minne vaan ja lapsi mukaan. 

Eli Riippuu tilanteesta, minkälaiset lapset ja kuinka monta millä ikäerolla. Näin siis jälkeenpäin katsottuna. :)

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 13:15"]Kotiäitiys tai -isyys on etuoikeus, johon kaikilla halukkailla ei ole varaa.
[/quote]

Kyllä Suomessa on. Arvovalinta lähinnä. Toki kyse on myös rahankäyttö-, ennakointi-, ja elämänhallintataidoista, joillain niitä on, joillain ei. Kaikenlaisia ihmisiä kaikista tuloluokista on kotiäiteinä- ja isinä.

Helpompaa nyt on.
Muistuttaisin, että useimmat kotiäidit ovat olleet myös työelämässä ja tietävät mihin verrata.
Vauvan syntymän jälkeiset viikot olivat raskaita. Oma kuntoutuminen sektiosta kesken ja mies joutui töihin jo viikon päästä. Vauva oli itkuinen, nukkui lyhyitä pätkiä ja oli myös hereillä vain vähän aikaa. Eli aina oli joko unikitinä ja tankkaus tai heräämisitku ja tankkaus. Yöllä söi tiheästi ja nukkui levottomasti. Itse heräilin joka inahdukseen.
Mies tuli sieltä raskaista töistä, halusi tietty syödä ja levätä, olla netissä jne.
Vauva ei myöskään rauhoittunut miehen sylissä niin hyvin kuin minun. Itki iltaisin 2-5 tuntia. Olin ihan väsynyt illalla ja tiesin ettei lepoa tule seuraavanakaan yönä.
Miehen työt loppuu kun työaika loppuu. Vauvan hoito oli 80% 24/7 minun hommaa.

Onneksi helpotti ja nyt on ihan helppoa. Mutta täytyy vain sietää yksin oloa ja arjen tasapaksuutta. Onneksi tykkään siitä.