Lue keskustelun säännöt.
Tunnen välillä olevani täysi p*ska. Onko kohtalotovereita?
20.11.2014 |
Koen usein olevani turhankin kontrollifriikki, laiska, nalkutan, olen epävarma itsestäni, huomionhakuinen, salaa kovin katkera ja kateellinenkin ... On minussa hyvätkin puoleni ja pohjimmiltani haluan kaikille vain hyvää. Mutta jaksan ihmetellä miten olen onnistunut löytämään elämääni niin ihanan miehen. Nykyään kun nalkutan hänelle jostain asiasta, tajuan vian olevan todellisuudessa minussa ja ajatuksissani - ei hänessä.
Kommentit (4)
Olen paska muilla elämän osa-alueilla. Tai nyt kun ajattelen, niin ei miehet pidä minusta niin paljon, että haluaisivat edes seurustella, joten en ole päässyt olemaan paska parisuhteessa. Eräs mies on tässä kyllä tehnyt harvinaisen selväksi, millainen luuseri olen hänen mielestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli samankaltaisia tunteita - ja on välillä vieläkin. Miehen kanssa puhuimme asiasta, varsinkin nalkutuksesta. Sanoin, että pohjimmiltani pelkään jääväni yksin. Mies on sen jälkeen alkanut selvästi huomioimaan minua enemmän. Lähes joka ilta juttelemme kaikesta mahdollisesta tunnin tai pari vuoteessa ja hän kertoo, että hän näkee meidän olevan yhdessä ikuisesti. Ehkä läpinäkyvää ja jonkun mielestä lapsellistakin, mutta hänen yrityksensä antaa minulle todella hyvän mielen. Enää en voi nalkuttaa, vaan itse koitan oppia toimimaan toisen kanssa niin, ettei oma epävarmuus kostaudu toiselle.
Tunteet ovat kuten 10 vuotta sitten kolmenkympin kriisissäni. Jälleen nousevat pienesti pintaan nyt jo yli neljänkympin menneenä. Mies on hemmetin upea, mutten mä silti tiedä mitä sen päässä liikkuu, vaikka höpöttelis kuinka ja paljon.
Saman miehen kanssa aaltoilee! :)
ps. en nalkuta, meillä mies hoitaa sen puolen.
\o/