Lue keskustelun säännöt.
iski aivan järkyttävä katkeruus ja kateus
19.11.2014 |
Lähes viikon välein facebookkiin ilmestyy joltakin kaverilta tai kaverin kaverilta raskausjulkaisu, ultrakuva, kasvava maha tai lapsen syntymä. Pari alle 18v likkaa sai lapsen parin kuukauden sisällä ja toinen miehelle joka on pannut paksuksi jo useamman nuorrmman naisen, parhaan ystävän laskettu aika lähestyy, joku kertoo tupakoivansa raskauden aikana. 16v tuttu raskaana huomattavasti vanhemmalle miehelle jonka kanssa alkoi kuukausi sitten seurustelemaan.
-
Ja sitten olen minä joka luulin jo päässeni eteenpäin ja normaaliin elämään, mutta nyt taas kaikki tuntuu niin vaikealta. Kamala tunne kun laskettu aika oli merkitty lokakuun lopulle kalenteriin ja isolla ja mitä minä siitäkin sain. Itkeä ja miettiä se tilanne taas ja taas läpi päässäni. 4kk kulunut kohtukuolemasta, raskausviikkoja oli kuitenkin jo 24. Tiedän etten vielä kykene uuteen raskauteen, enkä sitä haluaisikaan...vaan syliini sen pienen tytön, hymyilemään onnesta.
Loppuuko tämä tuska koskaan? Kuinka te muut olette selvinneet asiasta ja siitä tunteesta kun pienet potkut häviävät?
Kommentit (21)
Olet urhea, paljon voimaa ja valoa <3 Pienellä oli tarkoitus poistua maailmasta ennen syntymäänsä, hänen sielunsa aikansa on vasta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakas ihminen, voimia, sinun aikasi tulee. Itse olin 36v kun eka lapsi syntyi ja keskenmeno oli taustalla.
Aika parantaa ja sulla vielä aikaa... ehkä ei vielä ollut oikea aika... 20 aika nuori äidiksi, kannattaa elää ja nauttia nuoruudesta ennen lasten hankintaa... Nainen 44 v., 3 lasta
Sinulla on hyvin aikaa, jos olet samaa ikäluokkaa Facebook kavereidesi kanss...
Oletko se joka kirjoitti tänne silloin sikiön liikkeiden loppumisesta?
Voimia! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen oikein olet, kun tunnet 17-16vuotiaita?
Anteeks vähän ehkä tyhmä kysymys, mut 16v tuttu joka raskaana miehelle jonka kans alko seurustelemaan kuukaus sitten... Nyt jo tietää olevansa raskaana? :o Mutta tsemppiä sulle ap, sun vuoro tulee vielä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi lohduttaa sua mitenkään. Toivon vain paljon voimia! Meillä on 7. yritysvuosi menossa, 2 kesken mennyttä raskautta on saatu aikaan. Välillä jaksaa paremmin, muttä isänpäivä oli taas vaikea, nosti tunteet pintaan. Ja facebook on kyllä välillä paha, varsinkin joidenkin äitiyshehkutukset miten ihanaa äitiys on ja mahtavaa kun on tehny miljoona lasta. Olen piilottanut pahimpien hehkuttajien jutut, käyn katsoon silloin kun jaksan.
Varmaan kohtukuoleman kanssa on sama kuin kuoleman yleensä. Eka vuosi on pahin. Sitten suru alkaa pikkuhiljaa helpottaa mutta se on aaltoliikettä. Varaudu siihen että se tulee aina välillä takaisin mutta menee poiskin. Oon menettänyt monta läheistä ja vaikka joistakin kuolemista on yli 20 vuotta voi suru iskeä ihan yhtäkkiä edelleen. Enää harvoin mutta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tosi pahoillani puolestasi. Lapsen menettäminen on kova paikka, vaikka syntymättömänkin. Anna itsellesi aikaa päästä pahimman surun yli, vaikka varmasti tuo menetys varjostaa koko loppuelämääsi ja menehtynyt vauva kulkee kanssasi vielä pitkään.
Toivottavasti osaatte puolisosi kanssa tukea toinen toistanne. Älkää jääkö surun kanssa yksin.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 23:47"]Minkä ikäinen oikein olet, kun tunnet 17-16vuotiaita?
[/quote]
Kyllä minäkin tunnen ja olen jo 30. Tosin ei ne varsinaisesti kavereita ole, tuttuja kuka mistäkin. Kavereiden lapsia, kaukaisempia sukulaisia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 23:45"]Sinulla on hyvin aikaa, jos olet samaa ikäluokkaa Facebook kavereidesi kanss...
[/quote]
Tiedän, olen kuitenkin vasta 21. Silti kaikki tuntuu niin kamalalta kun ensin ehtii valmistautua ajatukseen- Hei, minusta tulee äiti! Hetken kaikki on hyvin. Hehkun onnea ja sitten naps vain. Kaikki on ohi hetkessä ja jäljelle jää vain tyhjyys. Kamalaa vielä edelleenkin havahtua yöllä luullen tuntevan vauvan potkut kunnes tajuaa sen olleen unta. Rakastan kuitenkin katsoa raskaana olevia, muistaa sen onnen tunteen uudelleen eikä vain sitä pahaa tuskaa :)
Ap
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 23:46"]Oletko se joka kirjoitti tänne silloin sikiön liikkeiden loppumisesta?
Voimia! <3
[/quote]
Olen sama henkilö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin kerran naisen joka oli kokenut kolme kohtukuolemaa, ihan raskauksien lopulla. Itse odotin silloin ensimmäistäni... Hän tarjosi minulle tavaroita, joita oli ehtinyt hankkia vauvalleen.
Tuli niin surullinen olo. Toivottavasti hän sai tai vielä saa oman pienokaisensa.
Voimia aloittajalle!
Minä tiedän tapauksen että 10 vuoden yrittämisen ja monien keskenmenojen jälkeen viimein raskaana, mutta lapsi kuoli 3 viikkoa ennen laskettua aikaa kohtuun. Miten elämä voi olla niin julma? onneksi tämä pari sai lopulta 3 elävää lasta.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 23:48"]Anteeks vähän ehkä tyhmä kysymys, mut 16v tuttu joka raskaana miehelle jonka kans alko seurustelemaan kuukaus sitten... Nyt jo tietää olevansa raskaana? :o Mutta tsemppiä sulle ap, sun vuoro tulee vielä <3
[/quote]
Kiitos :)
Joo kyseinen teini ilmeisesti oli raskaana jo ennen seurustelua tai näin käsitin. Ap
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 23:55"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 23:48"]Anteeks vähän ehkä tyhmä kysymys, mut 16v tuttu joka raskaana miehelle jonka kans alko seurustelemaan kuukaus sitten... Nyt jo tietää olevansa raskaana? :o Mutta tsemppiä sulle ap, sun vuoro tulee vielä <3
[/quote]
Kiitos :)
Joo kyseinen teini ilmeisesti oli raskaana jo ennen seurustelua tai näin käsitin. Ap
[/quote]
Okei, vähän ihmettelinkin että liian nopeeta toimintaa ollu :)
Kiitos kaikille <3 Vaikka tämä palsta on melko negatiivinen niin silti te saitte oloni paremmaksi. Ihmiset osaavat olla myös hyviä <3 Nämä hetkelliset romahdukset vain tuntuvat sillä hetkellä niin ylitse pääsemättömiltä. Avopuolisoni kanssa en voi keskustella asiasta sillä hän ei siihen kykene. Tämä on hänelle ihan yhtä raskasta, mutta hän ei vain kykene käsittelemään sitä muiden kanssa ja ymmärrän häntä hyvin. Mutta jos hänelle joskus tulee tarve puhua asiasta niin tuen ja kuuntelen. Vaikkei hän ole paljoa minulle sanonut niin omalla tavallaan hän on minua auttanut eteenpän <3
<3