Lue keskustelun säännöt.
Onko murehtiminen exän pärjäämisestä osa eroprosessia?
19.11.2014 |
Erostamme on jo yli vuosi, olimme yhdessä teini-iästä 25-vuotiaiksi saakka. Olen eron jälkeen tapaillut muutamia miehiä, ja joka kerta minuun on iskenyt valtava ahdistus exän jaksamisesta. Toivoisin yli kaiken, että hän löytäisi uuden naisen ensin. Nyt olen tutustunut tähän mennessä lupaavimpaan uuteen mieheen, ja uskon että tämä etenee seurusteluksi.
Tunnen exää ajatellessa valtavaa surua ja pelkoa. Suhteemme oli todella pitkä, ja pääosin hyvä. Rakkautta oli paljon, mutta viimeisten vuosien jatkuvan riitelyn jälkeen oli pakko todeta, että olemme liian erilaisia. Vietimme kaiken vapaa-ajan erillämme, sillä vaikka kuinka yritimme, niin emme enää viihtyneet toistemme seurassa tarpeeksi hyvin. Yritimme molemmat niin kovasti, mutta sitten jaksaminen loppui. Erosimme ystävinä, ja rakkaus ei kai ole edelleenkään kokonaan kadonnut.
Hän toivoo ilmeisesti edelleen, että joskus ongelmat väistyisivät ja voisimme palata yhteen. Minä tiedän, ettei niin tule käymään. Mutta suhtaudun häneen väkisinkin suojelevasti ja haluan yli kaiken että hänestä tulee onnellinen. Jos minä alan seurustelemaan ensin, se on hänelle todella kova paikka. Olen muistutellut häntä siitä miten raskas suhteemme loppuaika oli, mutta hän jaksaa edelleen sanoa, että ihmiset voivat muuttua ja ehkä meillä joskus on vielä tulevaisuus.
Mitä neuvoisitte? Ovatko tunteeni normaaleja? Entinen mieheni on oikeasti ihana ihminen, enkä kestä ajatella häntä surullisena ja yksinäisenä. Minuakin kauhistuttaa ajatus siitä, että jatkamme elämää ilman toisiamme, mutta olen realisti ja tiedän ettei hän tekisi minua tarpeeksi onnelliseksi. Tämä murehtiminen on jatkunut todella kauan, ja se pilaa myös onneni siitä, että olen ihastunut uuteen mieheen.
Kommentit (23)
Itse pakotin exän tekemään deitti-ilmotuksen... Oikeastaan teimme sen lopulta hänelle yhdessä :) sieltä löytyi vuoden suhde
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 23:07"]
Itse pakotin exän tekemään deitti-ilmotuksen... Oikeastaan teimme sen lopulta hänelle yhdessä :) sieltä löytyi vuoden suhde
[/quote]
Tämä voisi olla loistava ajatus, vaikka miestä saisi suostutella luultavasti kauan. Kiitos ideasta!
ap
Kurja tilanne, mutta ainakin vaikutat olevan itse pääsemässä erosta yli kun kerran olet ihastunut uuteen mieheen. Ja jos sinä pääset eron yli, niin exäsi pääsee myös. Ei teidän tarvitse toisistanne kokonaan erota, pysykää ystävinä!
Mun mielestä kuulostaa siltä et ap:n ja exänsä olisi parasta pistää ystävyys pienelle jäähylle. Tollainen roikkuminen ja huolehtiminen (jota on kummallakin osapuolella) vuoden jälkeen ei ole enää sellaista "normaalia", joka menee itsestään ohi. Teidän pitää irtautua oikeasti.
Miksi hyvästä miehestä ei välittäisi ja mihin välittämisen pitäisi kadota jos olette yhdessä onnellisia olleet? Anna kutenkin miehen elää ja porskuttaa rauhassa ja älä tee mitään sellaista, mistä mies ajattelisi sinun olevan jatkoaikeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinusta oli tulossa ÄITI exällesi.
Minä olen murehtinut paljon. Ex ei ole pettävä sika, vaan kivannäköinen,kiltti ja rehellinen mies. Meillä ei lopulta ollut riittävästi yhteistä,vaikka olimme yhdessä 5 vuotta. Nytkin alkaa ahdistaa kun kirjoitan tätä, toivon että hän löytää hyvän ja kestävän parisuhteen. Emme pidä kuin satunnaisesti yhteyttä eikä hän ole ilmaissut haluaan palata yhteen, mutta minua surettaa silti. Toivon sydämestäni hänelle kaikkea hyvää.
Erostamme on jo 1.5 vuotta. Ajattelen edelleen, että aika tekee tehtävänsä. Ja kyllä, olen liian herkkä! Elämä olisi paljon helpompaa jos aikaa ei menisi tällaiseen murehtimiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 23:33"]
Mun mielestä kuulostaa siltä et ap:n ja exänsä olisi parasta pistää ystävyys pienelle jäähylle. Tollainen roikkuminen ja huolehtiminen (jota on kummallakin osapuolella) vuoden jälkeen ei ole enää sellaista "normaalia", joka menee itsestään ohi. Teidän pitää irtautua oikeasti.
[/quote]
Kun aiemmin tapailin uutta miestä, väheni yhteydenpitomme ihan itsestään hieman. Toivoin myös tuona aikana että ex löytäisi uuden naisen, mutta ei löytänyt, ja oli iloinen kun lakkasin tapailemasta tuota uutta. Olen kyllä aivan samaa mieltä siitä että irtautuminen olisi tehtävä, mutta ajatus on hyvin tuskallinen. Ei minun takiani, vaan hänen. Tiedän tietenkin että hän tulee pärjäämään ilman minuakin, mutta mieluummin päästäisin hänestä irti sitten kun hänellä on joku toinen, johon tukeutua.
ap
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 23:38"]
Minä olen murehtinut paljon. Ex ei ole pettävä sika, vaan kivannäköinen,kiltti ja rehellinen mies. Meillä ei lopulta ollut riittävästi yhteistä,vaikka olimme yhdessä 5 vuotta. Nytkin alkaa ahdistaa kun kirjoitan tätä, toivon että hän löytää hyvän ja kestävän parisuhteen. Emme pidä kuin satunnaisesti yhteyttä eikä hän ole ilmaissut haluaan palata yhteen, mutta minua surettaa silti. Toivon sydämestäni hänelle kaikkea hyvää. Erostamme on jo 1.5 vuotta. Ajattelen edelleen, että aika tekee tehtävänsä. Ja kyllä, olen liian herkkä! Elämä olisi paljon helpompaa jos aikaa ei menisi tällaiseen murehtimiseen!
[/quote]
Tämä voisi olla suoraan minun kirjoittamaani tekstiä! Elämä tosiaan olisi helpompaa jos osaisi luovuttaa ja antaa olla, mutta kun ei osaa. Exäni on samanlainen murehtija itse, mutta siinä missä minä pelkään että hän ei löydä uutta, hän pelkää että minä löydän. Hän ei suostu ymmärtämään, että uusi yritys ei todennäköisesti toimisi. Saan häneltä usein viestejä, että hänellä on kodissaan niin yksinäistä ja kaipaa minua ja yhdessäoloamme. No, kaipaan minäkin, varsinkin alkuvaiheessa kaipasin niin että sydän tuntui puristuvan kasaan, mutta silti tiesin että tästä on päästävä yli.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan kannata tehdä niin. Minä huolehdin exän jaksamisesta ja olin hänelle oikein supermukava, autoin erilaisissa asioissa. Yksi päivä lapset sanoivat sitten, että joku "Minna" oli isin luona kylässä. Osoittautui, että Minna on parikymppinen hehkeä blondi, jota mies on tapaillut jo jonkin aikaa. Mies otti silti minusta kaikki hyödyt irti, kun tiesi että säälin häntä.
Kyllä ne miehet putoaa aina jaloilleen. Siirtäkää se hoivaviettinne vaikka siihen uuteen ihanaan mieheen.
Et ole exäsi äiti. Sinä voit jatkaa elämääsi murehtimatta. Ei parisuhde ole elämän ehto eikä parisuhteen tarkoitus ole toisen pelastaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä sama tunne estää minua eroamasta, murehdin miten mies selviäisi. Joo, jotain läheisriippuvaisuutta kai, mutta alkaa vatsaa vääntää, kun ajattelenkin eroa, vaikka en voikaan tässä suhteessa hyvin ja haluaisin oman elämän.
Tunteesi ovat normaaleja. Itse olen aina murehtinut ennen (ja jälkeen) eroa, miten mies tulee pärjämään, kun jätän hänet. Neljä miestä olen siis elämäni aikana jättänyt pitkien yhteisien vuosien jälkeen. Hyvin ovat pärjänneet, osa on löytänyt laastarisuhteen heti ja osa on jäänyt vähäksi aikaa yksin. Älä murehdi exäsi jaksamista, kyllä aikuinen ihminen pärjää. Helpotat exäsi oloa, kun annat hänen olla omassa rauhassa, etkä tuppaudu jatkuvasti auttamaan joka asiassa (kuten jossain deitti-ilmoituksen laadinnassa). Kun exäsi on valmis uuteen suhteeseen, hän tekee itse asialle jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 23:52"]
Tämä sama tunne estää minua eroamasta, murehdin miten mies selviäisi. Joo, jotain läheisriippuvaisuutta kai, mutta alkaa vatsaa vääntää, kun ajattelenkin eroa, vaikka en voikaan tässä suhteessa hyvin ja haluaisin oman elämän.
[/quote]
Läheisriippuvuutta epäilen myös itselläni. Osittain sen vuoksi sinnittelin tuossa suhteessa niinkin pitkään. Mutta jos eron aavistaa olevan edessä, niin lopulta se tulee vaikka mitä yrittäisi tehdä...
ap
Mä huolehdin myös eksäni pärjäämisestä aika pitkään, oltiin teidän tavoin yhdessä teineistä parikymppisiksi. Löysin itse uuden suhteen aika nopeasti, ja olin siis se, joka halusi erota kun taas ex olisi halunnut vielä jatkaa ja vähän roikkuikin minussa jonkin aikaa. Mua harmitti tilanne, koska hän oli ja on ihana ihminen, jota olisin halunnut auttaa, mutta oli vähän sellainen olo etten uusine suhteineni ollut hänelle se paras tukihenkilö ja oli itsellekin raskasta potea huonoa omaatuntoa omasta onnestaan. Tilanne meni kuitenkin ohi ajanmyötä, vaikka kavereina pysyimmekin koko ajan emmekä laittaneet ystävyyttä jäähylle niinkuin täällä joku ehdotti.
Kai tuo haikailu oli hänen tapansa käsitellä eroa, mutta lopullisesti se taisi kyllä meidänkin tapauksessa loppua kun ex löysi uuden naisen itselleen. En koe, että tuo huolehtiminen olisi omalla kohdallani ollut sellaista että olisin vielä eksässäni kiinni - muistan kuinka iloinen olin kun tapasin tuon uuden tyttöystävän ja he siinä jotain suukottelivat kun vietimme iltaa yhdessä. Me olimme aina toistmme parhaita kavereita, joten sinänsä olisi tuntunut jotenkin väärältä vain hylätä toinen, vaikka tokihan se olisi voinut olla se järkevä tapa toimia, kummankin kannalta.
Tällainen kokemus minulla.
Minä lakkasin murehtimasta exääni 6kk jälkeen. Nyt ero vireillä mutta säälistä suostuin tapailemaan taas tätä miestä(ni). Blaahh.. Rakastan häntä liikaa vieläkin, hänkin minua.. Eron syytä en jaksa tilittää nyt. Mut ap sun ei auta kuin vähentää yhteydenpitoanne. Vähitellen hänen elämän laatu kohenee jne. Jos teillä ei lapsia, itse en pitäisi yhteyttä ollenkaan.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 23:38"]
Sinusta oli tulossa ÄITI exällesi.
[/quote]Toivottavasti sinusta ei ainakaan tule kenenkään äiti koska olet noin tunneköyhä. Ap, olen ylpeä sinusta. Toisesta välittäminen on tietenkin positiivista, vaikka tällä palstalla pyöriikin yksi jos toinen persoona jonka mielestä rakkauskin pitäisi laittaa mustalle listalle.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 23:56"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 23:52"]
Tämä sama tunne estää minua eroamasta, murehdin miten mies selviäisi. Joo, jotain läheisriippuvaisuutta kai, mutta alkaa vatsaa vääntää, kun ajattelenkin eroa, vaikka en voikaan tässä suhteessa hyvin ja haluaisin oman elämän.
[/quote]
Läheisriippuvuutta epäilen myös itselläni. Osittain sen vuoksi sinnittelin tuossa suhteessa niinkin pitkään. Mutta jos eron aavistaa olevan edessä, niin lopulta se tulee vaikka mitä yrittäisi tehdä...
ap
[/quote]
Tätä juuri pelkään, että tulee tuo vääjäämätön... Ajattelen vain, kuinka kamala olen miestä kohtaan, kun en saa tehtyä päätöstä.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 00:00"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 23:38"]
Sinusta oli tulossa ÄITI exällesi.
[/quote]Toivottavasti sinusta ei ainakaan tule kenenkään äiti koska olet noin tunneköyhä. Ap, olen ylpeä sinusta. Toisesta välittäminen on tietenkin positiivista, vaikka tällä palstalla pyöriikin yksi jos toinen persoona jonka mielestä rakkauskin pitäisi laittaa mustalle listalle.
[/quote]
kiitos! <3
ap
Kenelläkään mitään mielipiteitä? Onko kukaan muu kokenut samaa, ja jos on niin miten näistä tunteista pääsee yli?