yliopistossa opinnot aloittanut duunari. käykö teille näin?

L

Just ku tarvis vaan vähän kannustusta, et kylse siitä ja kyllä sä jaksat. Ni ei! Vittuillaan vaan.

Ei ne mihinkään ole kadonnut mutta mitään muuta ei niiden suusta nykyään tule kuin kateellista vittuilua. Ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien olen ollut ikuinen opiskelija, kun sain kandin tehtyä kahdessa vuodessa onniteltiin sanoilla "Enpä olisi kyllä uskonut, mutta eihän sillä kandilla vielä mitään tee". Opintojen sisältöä mieluusti kommentoivat mutta jos jotain yritän vastata niin "etkö säkään osaa enää muusta puhua". En ole koskaan välittänyt perskännäilystä, mutta nyt syy onkin yhtäkkiä se että yritän olla parempi kuin ne perskännäilijät... Ja niin edelleen. Muutama kaveri on säilynyt ennallaan mutta noita entisiä työkavereita en jostain syystä nykyisin oikein jaksa...

On :(

Hieman samanlaisia kokemuksia. Olin kyllä vasta parikymppinen, kun menin yliopistoon. Tulin pienestä kylästä pk-seudulle. Sen muistan, että eivät monetkaan tuntuneet yhtään arvostavan. Onneksi vanhempani kannustivat. Ei kannata välittää, vaan toteuttaa juuri sellaista elämää kuin itse haluaa. 

Pyydän etukäteen anteeksi, etten vastaa kysymykseen. Kerron vain, että ennen linkin avaamista tulkitsin otsikon seuraavasti: Henkilö on aloittanut yliopistossa, mutta jättänyt opinnot kesken ja alkanut duunariksi. Klikkasin keskustelun auki, koska ajattelin, että siinä alkuperäinen kirjoittaja valittelee sitä, että on vaikea päästä duunarin hommiin. Tämä johtuisi siitä, että hän on ylikoulutettu moneen paikkaan, koska hänellä on takaan yliopisto-opintoja.

Kyllä. Samoin käy jos sä pääset ekalla sisään ja lukiokaverisi ei. Sun pitää vaan uskoa että vanha elämäsi on taaksejäänyttä elämää ja uusi on alkamassa