Raha-asiakysymys!!!!
Kysyisin muilta miten teillä hoidetaan raha-asiat. Meillä on ihan järkyttävät tappelut täällä kun mulla alkaa äitiysloma nyt maanantaina. Onko muilla niin, että nainen kun on kotona äitiysloman, niin elää sitten sillä äitiysrahalla ja mies elää omalla tilillään ja kaikki laitetaan tasan puoliksi ja nainen on sitten se, joka jää vähemmälle. Eli sitten omaa rahaa ei ole ollenkaan niin paljon naisella. Meillä mies on ajamassa asiaa näin.
Toinen juttu on sellainen, että meillä on töissä nyt ristiriitatilanne mun palkka-asioista. Tilanne on siis sellainen, että asia on liitossa hoidossa ja siitä kinatessa voi asiassa mennä aika pitkään. Eli esim. tässä kuussa mulle ei ole tulossa yhtään rahaa mistään. Onneksi kerkesin laittaa säästöön kesälomarahoista, että pystyn maksamaan meidän pankkilainan suoraveloituksen ja oman osuuteni ruokamenoista tässä syyskuussa. Muuta rahaa ei sitten olekaan, ei sitten euroakaan, kunnes tulee äitiysraha, mistä ei ole vielä tietoa paljonko se on (just tän työpaikkahomman takia sitä ei ole vielä Kelassa päätetty). Mies ei suostu antamaan rahaa, jos en näytä henkilökohtaisia tilejäni ja todista, että mulla ei esim. jollain salaisella säästötililllä ole rahaa. Todellakin mies tietää mun tilanteeni ja stressini tästä raha-asiasta.
Olisi kiva tietää onko muilla tällaista, onko muillakin raha-asiat näin tulenarka aihe ja onko näin, että avioliitossa kun ollaan ja yhteinen lapsi tulossa niin ollaan näin paljon vain omillaan. Että jos naisen rahat loppuu, niin mies EI SITTEN OSALLISTU! Mitäs mä sitten teen??
Ja sitten miten muilla jaetaan rahat kun naisen tulot putoaa äitiysloman alkaessa?? Mä olen niin tasa-arvon nainen, että en halua, että vain nainen " uhrautuu" ja mies porskuttelee minkään muuttumatta raha-asioissa...
Mä hankin kohta avioeron, kun tää rahahomma on nyt niin vetänyt kaiken kireeks niin pitkän aikaa... hermot todella alkaa mennä eikä ratkaisuja tunnu ilmaantuvan...
Eli ehdotuksia miten asiat hoidettaisiin otetaan vastaan erittäin mielellään! Kiitos jo etukäteen!
terveisin Alisa
Kommentit (22)
Tuli vielä mieleen sellainen pointti tuosta asiasta, että kyllähän sillä kotona lasta hoitavan naisen (tai miehenkin, sen puoleen) voi ajatella antavan oman panoksensa perheen talouteen, vaikkakin sellaisen, josta yhteiskunta ei maksa paljonkaan. Mutta silti se on perheen kannalta panostus jolla voi katsoa olevan myös taloudellista arvoa.
Itse asiassa tämähän otetaan nykyään huomioon myös avioero-tilanteissa, että jos toinen on pitkään kotona lasten kanssa, hänelle kuuluu jotain siitä että toinen on voinut sitten satsata rauhassa omaan työuraansa ja kerätä itselleen rahaa palkkojen muodossa. Olisi täysin kohtuutonta ajatella että tällaisessa tilanteessakin otettaisiin huomioon ainoastaan rahallinen panostus perheen yhteiseen talouteen, kyllähän työpanostuskin jotain merkitsee!
Ajattele jos pitäisi palkata kotiin ulkopuolinen hoitaja, joku joka keittää ja pyykkää ja siivoaa jne., se se vasta arvokasta olisikin. Tajuaisiko miehesi tämän ajatusleikin avulla että sinä annat omalla ajallasi perheen arkeen todella arvokkaan panostuksen, josta hänen tulisi jotenkin kompensoida, kun et nyt voi vastaavalla tavalla osallistua rahallisesti.
Kyllähän lapsen pitäisi perheessä olla yhteinen projekti eikä vain naisen , myös lapsen hoidon taloudellisten puolien.
Tulee myös mieleen, että ehkä voisi kehottaa miestä keskustelemaan myös oman tuttavapiirinsä miesten kanssa siitä miten rahat muissa perheissä jaetaan. Voi hyvin olla että hän huomaa jäävänsä yksin mielipiteineen myös miesporukassa...
No niin, tapeltu on railakkaasti pari päivää, joten siis keskusteltu on asioista ihan yltäkyllin... Kelan ja liiton kanssa alkaa asiat pikkuhiljaa selviytyä, mutta edelleen on epävarmaa koska saan rahaa tässä kuussa.Miehen asenne ei edelleenkään suuresti ole muuttunut, mutta ollaan jo jotain laskettu, mitä sitten maksaa että mun tulot ei ole ainoat, jotka laskee.
Se erotus mikä tulee kun katsotaan hänelle käteen jäävä summa ja minulle käteen jäävä summa, niin se jaetaan puoliksi ja mies maksaa sen puolikkaan minulle. Meniköhän nyt oikein...varmaankin. Ainakin jotain saa maksaa minulle päin, etten tosiaan tunne olevani perheen ainoa uhrautuja. Tunnen itseni niin hyvin, että tiedän, että jos joutuisin olemaan ainoana uhrautujana niin ottaisin asian aina esille kun vähänkin keskusteltaisiin rahasta... Asiat täytyy heti selvittää ja järjestää! Aika stressaavaa, mutta en jaksa asiasta aina tapella.
Tosi kivasti on tullut tsempitystä ja neuvoja ja omia käytäntöjä monilta. Ehkä tällaisista asioista pitäisi keskustella enemmänkin porukalla niin saa justiinsa uusia ideoita ja kuvaa miten muilla toteutetaan asiat.
Me ollaan muutettu yhteen sen ikäisinä, ja siinä tilanteessa, että molemmilla on ollut omat systeeminsä ja sitten onkin vaikeaa alkaa yhdistää menoja. Ikinä en pystyisi siihen, että kaikki rahat laitettaisiin yhteen ja jouduttaisiin kaikki yhteiset menot selvittämään toiselle.. Ehkä sitten kun tosiaan on enemmän lapsia (jos tulee!) alkaa asenteet ja käytännöt muokkautua eikä olla näin tarkkoja just OMISTA rahoista. Mä en olis niin tarkka, olisin valmis jakamaan ja panostamaan perheeseen, mutta jos toinen ei niin ole, niin en kyllä suostu olemaan ainoana joustajana. Mutta mä luulen, että kun vauva syntyy ja kaikki alkaa mennä omalla painollaan niin ehkä tämä tilannekin tästä sitten alkaa suttaantua.
Kiva, että olette näin olleet mukana ja näin asiallisia kommentteja on tullut! Kiitos kaikille! Mutta jatketaan ihmeessä keskustelua jos tulee vielä muita ajatuksia!!!!
Hyvää syksyä kaikille!