Rakkaus - ei enää ikinä

Uudessa työpaikassa tutustuin työkaveriini. Meistä tuli ystäviä. Työkaveri oli kihloissa. Kihlauksen aikana petti kihlattuaan. Kihlaus taisi purkautua muista syistä. Työkaverillani oli muutama säätö ja kaikki pitivät niitä ihan hyväksyttävinä, olihan hän eronnut. 

Meille syntyi suhde, joka kesti vuoden. Oli on off meininkiä miehen mustasukkaisuuden vuoksi. Pikkuhiljaa minulle alkoi valkenemaan, että vaikka kihlaus oli purkautunut oli mies edelleen saman naisen kanssa. Tässä vaiheessa suhdetta oli jatkunut jo pitkään. Oli suunniteltu tulevaisuutta, lapsia ja häitä. 

Annoin aikarajan, mihin mennessä miehen piti hoitaa asiat. Mies lupasi, muttei loppujen lopuksi tehnyt mitään. Aikarajan mentyä jätin miehen ja sanoin, että jos hän ei kerro puolisolleen meidän suhteesta, minä kerron.

Mies kertoi ja minä lähetin vielä puolisolle anteeksipyyntöviestin.

Tämän jälkeen minulle on ollut todella vaikeaa ajatella minkäänlaista suhdetta kenenkään muun kanssa. Ajatus seksistä ällöttää. Tuntuu, että voisin pysyä yksin ja selibaatissa koko elämäni. Tarvitseeko tähän jotain keskusteluapua vai onko tämä normaali reaktio näin ison pettymyksen jälkeen?