Välimuodot oravanpyörän ja täyden osattomuuden välillä

Olen ollut joitakin vuosia työkyvyttömyyseläkkeellä. Korkeakouluopintoja on omasta pussista avoimessa maksettuna hirveästi ja olen yrittänyt kevyttä starttia hakeutumalla erilaisiin järjestöihin ja vapaaehtoistoimiin, kuten lääkäri aikoinaan suositteli. Tarkalleen ottaen olen nyt AMK:n tutkinto-opiskelija ja voi olla, että valmistun vielä suoraan ihmiseksi, joka vaihtaa tyhjästä tekemään 30 tuntia viikossa plus matkat, mutta en nyt halua käsitellä vain sitä.

Hyviäkin kokemuksia on ollut, mutta ne huonot ovat kuitenkin omassa luokassaan. En ole koskaan paljastanut enempää yksityisasioita kuin pakollista ennakkoluulojen välttämiseksi, mutta monesti kuitenkin kysellään työkokemuksesta ja tutkinnoista. Nämä tutkintokysymykset yms. ovat lähes aina jotenkin antagonistisesti virittyneitä; annetaan ymmärtää, että pitäisi olla tietty työkokemus tiettyyn ikään mennessä, vapaaehtoistyötä ei huomioida ja joskus tyytyväisesti maiskutellaan tai kaivellaan sitä tunnustusta, että tutkintoa ei ole ja ikään kuin kohdataan ihminen lomakkeen roolissa eikä siltä kannalta, että tällä toisella voi olla kokemusta, taitoja tai tietoja, vaan tämän haastattelevan ihmisen ajattelu tai viestintä on lomakemaista ja siellä lomakkeessa on tietyt ruksit, joilla voidaan mitätöidä ihmisen kokemus hallinnollisilla jipoilla. Jotkut puhuvat myös "kokonaisuudesta".

Tokihan näistä tulee sellainen tunne, että kannattaisi ottaa rennosti eikä yrittää väkisin hakeutua työelämään, koska vastassa on hankalia ihmisiä, joiden seuraan ei välttämättä halua väkisin änkäytyä. Ensin pitäisi olla kunnolliset verkostot ja turvallinen tunne siitä, että on hyväksytty ja ajan jakaminen ilmaiseksi olisi arvostettua varsinkin, kun nämä järjestöt ja projekti-ihmiset mainostavat kaupungilla sitä, miten paha vapaaehtoispula heillä on. Mutta helposti tulee sellainen tunne, että vapaaehtoisuutta halutaan vain niiltä ihmisiltä, jotka ovat jo uupuneita oman ansiotyönsä takia, mutta voivat kiillottaa rekryukkojen- ja akkojen julkikuvaa olemalla oikeannäköisiä- ja kokoisia sekä oikeanlaisen elämäntyylin- ja historian omaavia.