Yksinäiset ihmiset voi olla myös hankalia ihmisiä..

On muita syitä yksin eloon. Esimerkiksi pelkää muiden olevan hankalia.

No kyllä minuakin ketuttaisi, jos joku yrittäisi tunkea luokseni kylään. Kyttäävät perintöä, ei niitä mikään muu kiinnosta. Olen jo tehnyt testamentin Nigerialaiselle prinssille, tulee sukulaisille yllätyksenä. 

Kyllä. Ja vaikkei olisi ihan noin hankala tapaus mitä ap esittää, niin yksinelävät ovat usein kovin pinttyneitä tapoihinsa ja joustamattomia. Kompromissien teko on vaikeaa, kun heidän ei ole tarvinnut niitä tehdä. 

Itse olen ollut koko elämäni yksinäinen, en kelvannut kenellekään ystäväksi sen enempää koulussa kuin sen jälkeenkään. Nuorena en vielä tajunnut, kuinka huono ihmisenä olin, niin sitä pääsi katkeroitumaan asian kanssa ja sitten kun vihdoin tajusi, että vika oli ollut peilissä koko tämän ajan, niin.. ei vaan enää jaksa tehdä asialle mitään. Helpompi olla yksin, kuin yrittää korjata luonnevikojaan

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ja vaikkei olisi ihan noin hankala tapaus mitä ap esittää, niin yksinelävät ovat usein kovin pinttyneitä tapoihinsa ja joustamattomia. Kompromissien teko on vaikeaa, kun heidän ei ole tarvinnut niitä tehdä. 

Miksi ei voi joustaa kummankin mukaan, että tehdään omia asioita erillään. Miksi pakottaa toinen.

Osa häpeää ulkonäköä tai ikää yms eikä uskalla mennä seuraan.

Monet ihmiset myös viihtyvät aidosti omissa oloissaan ja heille voi riittää vähäisempi määrä sosiaalisia kontakteja. He voivat olla luonteeltaan varsin asiakeskeisiä ihmisiä, jolloin tunti tai pari hyvässä seurassa on sopiva annos sosiaalisuutta eikä siihen tarvitse varata koko iltapäivää tai iltaa. Siinä ajassa ehtii käydä läpi ne tärkeimmät yleiset ja yksityiset puheenaiheet.

Mitä vanhoista, ehkä on paras muistaa olla aina paras versio itsestään eikä muistella vanhoja. Voimmeko edes olla muuta mitä olemme? 

Juu, syitä voi olla monta monessa mutta itse olen ratkaisukeskeinen ihminen.Jos kokisin itseni yksinäiseksi ja asuisin vaikka kerrostalossa...talossa olisi varmasti joku toinenkin yksinäinen.Pimpottasin ovet läpi, kyllä sitä johonkin pääsisi kahville.Nykyään netissä myös paljon ystäviä etsiviä.Ja etsivä löytää.Itse olen myös siis löytänyt aikoinaan ystäviä netistä kun en tuntenut silloin uudelta paikkakunnalta ihmisiä ja olin saanut lapsen.Tehtiin lapsitreffejä ystäviä syntyi sen myötä.Turha olisi ollut jäädä kotiin itkemään yksinäisyyttä vieraassa kaupungissa.Mutta joo, kaikille se ei ole yhtä helppoa,

Narsisti uhri voi pelätä hovia ja haluaa olla ennemmin yksin kuin feikkifrendien kautta samassa ansassa.

Totta. Isäni on aito kusipää. Kukaan ei jaksa kuunnella eikä katsella. Miksi yli 80-vuotiaita hoidetaan vielä verovaroin?

Kuka tahansa voi olla hankala ihminen. Se jolla on viisisataa kaveria, se jolla on parikymmentä kaveria, se jolla on nolla kaveria. Voi luoja nyt taas...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ja vaikkei olisi ihan noin hankala tapaus mitä ap esittää, niin yksinelävät ovat usein kovin pinttyneitä tapoihinsa ja joustamattomia. Kompromissien teko on vaikeaa, kun heidän ei ole tarvinnut niitä tehdä. 

 

Minä elän ja olen yksin. Olin 30 vuotta avioliitossa kunnes mieheni kuoli vakavaan sairauteen. Olin omaishoitaja vuoden ja risat. En katso olevani joustamaton eikä kompromissien teko ole ollut vaikeaa koskaan. Tunnen tosin jokusen henkilön parisuhteessa ja lapsiakin on, jotka ovat täysin joustamattomia aviopuolisonsa ja lastensa suhteen. Tiukat säännöt hallitsevat kun äitivääpeli pitää jöötä kotosalla. Tohvelisankareita on Suomessa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut koko elämäni yksinäinen, en kelvannut kenellekään ystäväksi sen enempää koulussa kuin sen jälkeenkään. Nuorena en vielä tajunnut, kuinka huono ihmisenä olin, niin sitä pääsi katkeroitumaan asian kanssa ja sitten kun vihdoin tajusi, että vika oli ollut peilissä koko tämän ajan, niin.. ei vaan enää jaksa tehdä asialle mitään. Helpompi olla yksin, kuin yrittää korjata luonnevikojaan

Mun entinen luokkakaveri asui lähes naapurissa. 2 avioliittoa, 2 eroa. Oltiin tekemisissä, koska asuttiin lähellä. Käytiin sauvakävelemässä, torilla jne sellaista helppoa treffailua. Aloin huomaamaan valitti aivan älyttömistä asioista koko ajan enemmän ja enemmän. Välillä hallitus olintehnyt jotain, välillä kaupassa oli tarjous loppu. Kerran kävelyreitillä joku mies vihelsi perään ja sekin oli paha juttu ja siitå mainittiin negatiivisesti monta krt.

Aluksi annoin mennä ohi, sitten aloin sanomaan vähän vastaan ja lopputulos oli se, että hän oli oikeassa ja minä väärässä. 
Ei vielä ole liian myöhäistä. Haluatko muuttua ?

Voi olla hankala kuka vaan mutta hankaluutta ei ole pakko sietää muiden ja voi siten jäädä yksin.Itse oon ainakin karsinut kaikki hankalat tyypit,  draamanhakuiset juorukellot ja muut ikivalittajat lähipiiristäni.On helpompaa kyllä näin :) 

Olen yksin, mutta en koe yksinäisyyden tunteita, joten minulla ei ole tarvetta hakeutua muiden seuraan. Mutta tunnistan kyllä itsessäni tietyn joustamattomuuden: haluan tehdä asioita omalla tavalla omaan tahtiin. Se vain lisääntyy iän karttuessa. Mutta eihän se ketään haittaa.

Yleensä ovat vaikeita ja tylyjä ihmisiä.

Perheessämme ollaan lapset aika erakoita kaikki ja tunnistan hankaluuden ja osaamattomuuden olla muiden ihmisten kanssa. Sisaruksestani näen jotenkin paremmin millainen itsekin olen ja onhan se pirun hankalaa kun on niin jääräpäisesti omissa kuvioissaan kiinni eikä pysty oikein kompromisseja tekemään. Jos joku asia ei itseä kiinnosta niin sitä ei tehdä edes toisen vuoksi vaan lähdetään menemään ja tekemään mikä itseä kiinnostaa enemmän. Normaalisti kun vähän pitäisi kai kuitenkin epämukavuuttakin kärsiä kompromisseissa ja esim. toista piristääkseen voisi tietty vähän olla edes kiinnostuvinaan niistäkin asioista mitkä ei ole sitä omaa erikoisuutta.