Lue keskustelun säännöt.
Miltä synnytys tuntuu?
18.11.2014 |
Nyt on herännyt miljoonia kysymyksiä päähän koska menkat on myöhässä.
Joka tapauksessa lapsen pidän mikäli raskaana olisin.
Mutta synnytyskammo! Ei helvetti, siis en voi edes kuvitella miltä se tuntuu tai kuinka tapahtuu?
Kai puudutus toimii? Kertokaa kokeneet :)
Kommentit (31)
Synnyttäminen tuntui voimakkaalta ja mahtavalta. Epiduraali- ja spinaalipuudutukset toimivat.
Jotkut valittavat, että puudutus ei ole onnistunut tai on onnistunut puuduttamaan vain toisen puolen kehosta. Päätin jo ennen synnytyksiä, että jos minua puudutetaan, vedän selän täysin niin pyöreäksi kuin saan (kyljellään maaten sikiöasentoon selkää taaksepäin pyöristäen, jotta neula mahtuisi nikamien välistä helpoiten.) ja olen täysin liikkumatta, jotta puudutus varmiten onnistuisi. On onnistunut jo kolmessa synnytyksessä!
Puuduttaminen ei sattunutkaan, koska supistuskivut olivat voimakkaampia. Puudutus on kuin taivaaseen olisi päässyt!
Olen ajoittanut ponnistamisen siihen, kun tunto alkaa vähän palaamaan ja tulee ponnistamisen tarvetta. Olen saanut vauvat syntymään olemalla itse aktiivinen. Ponnistuskivut eivät olekaan olleet ongelmana, kun siihen on auttanut ponnistaminen ja hiipuvan puudutteen tuoma lievennys kipuihin. Puudutteet sain avautumisvaiheen kipuihin, sillä ne olivat kovat.
Vauvat eivät kärsineet puuduttamisesta, vaan olivat virkeitä heti synnyttyään. Vauvat olisivat varmasti kärsineet enemmän ylivoimaisiksi käyvistä kivuista. Säilytin kutakuinkin synnytykset hallinnassani puudutusten avulla. Sopiva määrä synnytyskipua on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avautumisvaihe kävi tosi kipeää. Ponnistusvaihe ei, kun siinä puudutus auttoi. Jälkeisvaihe meni helposti, sain itse ponnistettua istukan ulos.
Yhden lapsen äidin kokemus.. synnytykseni päättyi lopulta kiireelliseen sektioon mutta ennen epiduraalia supistuskivut tuntuivat karmeimpina alaselän ts. peräsuolen alueella! :/ Ensisynnyttäjänä tuli fiilis, että perseestäkö se lapsi syntyy..! :D
Että niin monenlaista kivun kokemusta kuin äitiäkin varmaan on.. ;)
Ponnistusvaiheessa epiduraali oli vienyt kivut mutta tuntui että vesimeloni tai vielä suurempi juttu on väkisellä tulossa ulos. Avautumisessa poltot tuntuivat alavatsalla. Olen joskus saanut palovamman ja kipu oli samantyylistä, eli sana poltto on hyvin kuvaava. 2 minuutin välein alavatsaa poltti ehkä puoli minuuttia kerrallaan 7 tunnin ajan. Onhan siinä kestämistä. Ensin pelkäsi että kuolee ja sitten pelkäsi ettei kuolekaan... mutta kummallista miten hyvin kroppa palautuu.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 18:30"]Ja missä se kipu on suurin pimpissä vai mahassa?
Ap
[/quote]
Se ihan riippuu ihmisestä. Kipu on erilaista. Supistuskipu avautumisvaiheessa on kuin voimakasta kuukautiskipua, tulee säännöllisesti kuin aalto, kuin avaisi kuuman uunin luukun. Se voi olla kovaa loppuvaiheessa. Avautumisvaiheessa voi hengittää ilokaasua mikä helpottaa kivun kestämistä ja vie pahimman polton. Myös puudutus auttaa. Ponnistusvaiheen kipu tuntuu alapäässä ja takapuolessa kun vauvan pää painaa ja venyttää ennenkokemattomalla tavalla paikkoja ja se voi tuntua aika hurjaltakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kipu tuntui koko ajan kohdunsuulla eli alhaalla vatsassa yhdessä pisteessä. Ei missään muualla. Se kipu oli kyllä hämmästyttävän kovaa. Mulla on 2 synnytystä takana ja aika nopeita molemmat. Eka synnytys meni 7 tunnissa ekasta supistuksesta ja supistukset tuli heti 5 min välein. Toinen meni kolmessa tunnissa, supparit heti 3 min välein. Nopeus oli siitä hyvä että ei tarvinnu kauan kärvistellä mutta siitä huono että kivunlievitykset ei ehtiny auttaa. Mutta hengissä selvittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Supistukset tuntuu alkuun kovilta menkkakivuilta. Siitä ne sitten kovenevat aikalailla, mitä enemmän kohdunsuu aukeaa. Mulle laitettiin epiduraali kun olin 6 cm auki. Se helpotti, vei kivun tunteen täysin pois. Ainit mikä jäi, oli kova paineen tunne. Supistukset tuntui selvästi vaikka kipuja ei ollut. Ponmistusvaihe tuntui helpolta, kuvaava tosiaan voisi olla se valtavan kakkahädänntunne. Kätilökin opasti ponnistamaan "kuin kakalla olisit". Aina ponnistuksen jälkeen helpotti. Mua alkoi kaikenlisäksi kauheesti ponnistuttamaan siinä vaiheessa kun aloin olla tarpeeksi auki. Taisin huutaa miehellekin että hakee kätilön, nyt se vauva syntyy
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 18:23"]
No kyllähän ne miehet sitten tietää miltä synnytys tuntuu! Perun sanani.
[/quote]
Tälläisessä kysymyksessä mies voi antaa jopa paremman vastauksen. Olettevasti hän on kuullut tai lukenut synnytyksistä, eli hänellä on jonkunlainen yleiskuva tästä prosessista. Naiset taas vastaavat vain oman henkilökohtaisen synnytyksen tunteista, jotka taas saattaa poiketa hyvinkin paljon ap.n tuntemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytys on niin yksilöllinen juttu että ei sitä kannata kauheasti etukäteen miettiä. Ainoa mitä kannattaa miettiä on että osais rentoutua eikä taistele vastaan. Antaa kivulle vallan ja sitten lepää kun kipu loppuu ja kerää voimia seuraavaan. Naisesta löytyy uskomattomia voimia synnytyksessä, vaikka luulee että ei millään selviä siitä. Hyvä tukihenkilö on painonsa arvoinen kultaa. Hän osaa kehua ja kannustaa ja hakee apua ja toimii sanaviejänä synnyttäjän ja hoitohenkilökunnan välillä.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 18:23"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 18:20"][quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 18:16"] [quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 18:16"]Samalta kun olisi kovalla kakalla, ei tarvitse pelätä. -mies- [/quote] Mieshän sen parhaiten tietää. [/quote] No numero 3 joka oletettavasti on nainen, kertoi ihan saman, mutta pidemmän kaavan mukaan. [/quote] No kyllähän ne miehet sitten tietää miltä synnytys tuntuu! Perun sanani.
[/quote]
Pitääkö jokainen asia kokea, että sen tietää? Lääkäreiden on täytynyt sairastaa valtavasti, koska eiväthän he muuten voisi tietää miltä mikäkin sairaus tuntuu.
-mies-