Miten pärjää yh, jolla ei mitään tukiverkkoa?

X

Itse aina ajattelen että voi miten hyvin ne yh:t pärjää joilla on paljon ystäviä ja hyvät välit sukulaisiin... Itse olen ollut käytännössä alusta alkaen yh, lapset nyt 8 ja 5 v. Muutimme vuosi sitten opiskelujen vuoksi toiseen kaupunkiin missä omat vanhemmat asuu, mutta täällä asuvat lasten isä ja toinen mummi. He tapaavat kerran kuussa mutta muina aikoina olen lasten kanssa keskenään... Välillä tuntuu että tulee hulluksi kun on perjantaista sunnuntaihin ainoana aikuisena menossa pikkulasten kanssa.
Yksinhuoltajana olisi niin korvaamattoman arvokasta että olisi joku jonka kanssa voisi käydä läpi lasten kasvatukseen ja käytökseen liittyviä pulmia ja mennä yhdessä tekemään jotain... Leffaan, puistoon, uimahalliin jne.
Tällä hetkellä mulla ei sellaista kaveria ole ja se kyllä rasittaa.

*)Apua miten epäselvä teksti, muutimme siis Helsinkiin missä lasten isä ja mummi asuvat mutta eivät omat vanhemmat joiden kanssa on ollut tosi hyvät välit. 40

Hyvin pärjää. Toki välillä on raskasta. Sitä kun saa sirkuksen pyörimään niin hyvin se sujuu, rutiinilla. Työpaikasta toki on apua että saa rahaa. Päiväkoti on kuin lahja. Itse osaa ja saa hoidettua melkein mitä vaan. Mll vahti pakkotilanteessa, muuten lapset mukaan. Tutustu muihin vastaavassa tilanteessa oleviin, voitte auttaa toisiamme. Tässä on myös puolensa että saa tehdä kaiken just Niinkuin itse haluaa.

Itselle tosin ero oli helpotus, sen jälkeen elämä on ollut ihanaa