Lue keskustelun säännöt.
likuntatunnit ahdistaa todella paljon
18.11.2014 |
Nyt ei ole kyse mistään pienestä ahdistuksesta, vaan oikeasti elämää häiritsevistä fiiliksistä; viikonloppuna mielessä pyörii vain seuraavan viikon liikkatunti ja pukuhuoneessa itkettää.
Olen yläasteella ja olen hakenut ongelmaani apua ja myös saanut sitä, mutta numeroni laskee kutoseen. Ei se tosin mikään maailman vakavin juttu ole, muut aineet menee tosi hyvin. Tavoitteeni on pystyä osallistumaan tunneille taas keväällä, mutta miten mä voisin käsitellä tätä ongelmaa? Onko teillä mitään ohjeita tai kokemuksia tai neuvoja?
Kommentit (8)
Mikä siinä tarkkaan ottaen ahdistaa, osaatko eritellä sitä ahdistusta. Onko siinä häpeää, pelkoa epäonnistumisesta? Aika moni vihaa koululiikuntaa ja joskus syystäkin. Tykkäätkö liikkua vapaa-ajalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene koulu kuraattorille tai psykologille. Vaadi vapautusta liikunnasta. Voisit myös käsitellä syytä mistä ahdistus johtuu.
Mulla oli sama ongelma :/ en myöskään pitänyt esitelmiä koulussa. Enkä tykkää että minut otetaan esille muiden edessä.
Liikunnasta saa vapautuksen vain, jos on fyysinen vamma, joka estää liikkumisen.
Oletko ahdistunut siitä, että numero laskee kuutoseen, vai jostain muusta?
En minäkään tykännyt liikunnasta ja numero oli 6-7, vaikka muut numerot olivat 9-10. Minä koetin ajatella niin, että ne kaikki muutkin (lukuun ottamatta paria superliikkujaa) inhosivat ihan yhtä paljon niitä tunteja kuin minäkin, sitä jatkuvaa mittaamista ja muiden edessä äheltämistä. Minä tein taustalla niin vähän kuin mahdollista ja otin suosiolla vastaan huonon arvosanan. Se oli minun ratkaisuni.
Koulussa on se vika että kaikilta odotetaan samaa. Vaikka et olisi liikunnallinen tai pitäisi ryhmäliikunnasta yhtään. Herkillä ihmisillä vastenmielisyys ja suorituspaine voi kasvaa tolkuttomiin mittasuhteisiin. Koululiikunnasta ei pitäisi antaa numeroarvosanaa ollenkaan ja liikunta voisi olla vähän monipuolisempaa, tapahtua osittain vapaa-aikana oppilaan mieleisellä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen aina ollut pulska ja epäliikunnallinen joten eivätpä liikuntatunnit minunkaan herkkuani olleet. asiaa helpotti se, että olin ihan rehellisesti huono: en häpeillyt vaan rempseästi kerroin kavereille että liikuntatestistä tuli 4, lol. nyt onkin lukio ja liikuntatunnit jo takana päin.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:16"]Mulla oli sama ongelma :/ en myöskään pitänyt esitelmiä koulussa. Enkä tykkää että minut otetaan esille muiden edessä.
[/quote]
Mulla taas ei ole esiintymisen kanssa mitäån ongelmaa, harrastan teatteriakin. Syömishäiriötausta löytty ja ala-asteella opettaja korosti kaikkia epäonnistumisia, jonka takia en edes muista yhtäkään kivaa liikuntakokemusta koulussa. Vapaa-ajalla lenkkeilen ja pyöräilen mielestäni kauniissa paikoissa ja kuuntelen samalla musiikkia. Poikaystävän kanssa tykkäämme käydä pitkillä, 12 kilometrin kävelylenkeillä. Koululiikunnassa olen aina ollut huono. Toisaalta, en kai ole edes yrittänyt koskaan kunnolla. Paitsi ehkå ykkösluokalla
Jaan myös mainoksia kävellen 2 kertaa viikossa.
-ap
Muistan tunteen. Elämää mitattiin liikuntatuntien määränä, ts. kesäloma oli vaikka viiden liikuntatunnin päässä. Lukion pakollisten liikuntatuntien loputtua itkin helpotuksesta, se oli kuin kivirepun olisi saanut laskea selästä. En osaa auttaa, mutta empatiasäteitä täältä lähetän.