Oletko hakenut raskausaikana sairaslomaa pikkukremppojen ja väsymyksen vuoksi ja viettänyt sitten ihan normaalia elämää
muuten sairaslomallasi? Et siis olekaan jäänyt kotiin lepäämään.
Kommentit (25)
On aivan eri asia tehdä äitiysloman alkuun asti rauhallista istumatyötä toimistossa kuin vaikkapa kiireistä työtä sairaanhoitajana ambulanssissa tai ensiavussa. Hohhoijjaa...
Yksinkertaisesti KAIKKIA töitä ei voi edes käytännön syistä tehdä äitiysloman alkuun asti. Miten autat potilaalle kenkiä jälkaan, kun et edes taivu laittamaan itsellesi sukkia jalkaan?
niin minäkin olin. Pahoinvoinnit ja selkäsäryt kuuluu raskauteen. Olette varmaan kuukautistenkin takia pois töistä.
Itse olen saanut nauttia helpoista raskauksista, mutta eipä työnikään juuri fyysisesti rasita (teen toimistotyötä). Mutta jos olisin vaikka tarjoilija, sairaanhoitaja tms. raskastakin fyysistä työtä tekevä, niin tilanne olisi toki ihan toinen.
Eli itse olin koko raskauden niin loistokunnossa kuin vain kukaan voi olla. Ei mitään pienintäkään ongelmaa tai väsymystä.
Mutta... Kun tuli määräaikaisen tutkijanvirkani uusimisen aika kuukausi ennen äitiysloman alkamista, ei esimieheni sitä enää uusinutkaan muuta kuin äitiysloman alkuun saakka - tarkemmin sanottuna 7 päivää! Eli siis teki minulle 7pv työsopimuksen, kun ilman raskautta olisi tehnyt vuoden mittaisen.
No, kävelinpä siltä istumalta työterveyslääkärin luo ja kerroin stoorin. Lekuri laittoi sairaslomaa koko loppuajaksi enkä enää jalallani töihin astunut. Eikä kyllä hetkeäkään omatunto soimannut.
järisyttävän hidasta. En olisi siinä kunnossa enää jaksanut tehdä esim. työmatkaa yhtäkään kertaa päivässä; silti en katsonut, että sairasloma velvoittaa minut pedin pohjalle enkä saa kotoani liikkua.
en aiemmin mutta taman raskauden kanssa meinaan jo vahastakin. mita sita turhia itseaan rasittamaan jos ei jaksa/kykene tyohon, mun pomo on ainakin niin veemainen muutenkin etten koe olevani hanelle niin lojaali etta tekisin mita vain.. toisin kuten aiemmin ajattelin..
Vierailija:
en aiemmin mutta taman raskauden kanssa meinaan jo vahastakin. mita sita turhia itseaan rasittamaan jos ei jaksa/kykene tyohon, mun pomo on ainakin niin veemainen muutenkin etten koe olevani hanelle niin lojaali etta tekisin mita vain.. toisin kuten aiemmin ajattelin..
Ja näillä asenteilla ja teoilla te helvetin tyhmät vaan edesautatte naisten aseman huonontumista työelämässä!! Ajattelisitte nenäänne pidemmälle! Saikulle vaan, JOS ei oikeasti kykene työhön!
enpa ole elaissani tiennyt etta kukaan tuttavani menisi sairaalaan jos on sairaslomaa tyosta..? naapurini esim vatsataudissa viikon, olisiko pitanyt jaada sairaalan rapulle istumaan? mita ihmetta ajattelet?
mulla ainakin raskauksissa usein pahoinvointia ja kamala vasymys, en yksinkertaisesti olisi jaksanut menna noin paivina opettamaan. onneksi mulla on vain osa-aikatyo.
Työkykyisyyden ja sairaalahoidon välillä on jotakin. Samoin on sairasloman ja muun työloman välillä eroa.
anteeksi, luin aloituksen vaarin, luin vain sen kohdan mika nakyi etusivulla. en todellaakaan tarkoita " sair loman ottamista mutta tavallisen elamisen jatkamista vaikka pystyisi tyohon" vai miten se nyt meni.. minun ei olisi pitany kirjoittaa tahan ollenkaan..
Ja mua ärsyttää naiset jotka ihan suoraan sanottuna laiskuuttaa vaan jäävät saikulle, " kun vähän väsyttää" . Tietenkään olo ei ole niinkuin ennen, mutta on väärin käyttää raskautta tekosyynä sille ettei voi töissä tehdä mitään.
Mutta raskaana oleva nainenkin on niin pirun tabu asia, että lähdeppä töissä kyseenalaistamaan kenenkään vauvaa odottavan motiiveja, niin saat kaikkien vihat niskaasi. Vaikka kaikki ihan varmasti tietää mistä on kysymys. Laiskuudesta.
en ole samaa mielta tuon viimeisen kommenttisi kanssa kylla siltikaan..
todella paljon olen poissa ollut, mutta riskiraskauden takia. ja vauvan takia.
Sitten he viettävät vähintään yhtä vauhdikasta lomaa kuin töissä olisi. Lääkärit ovat tosi varovaisia raskaanolevien suhteen. Varmaan monen lääkärin tekisi mieli sanoa, että supistelu kuuluu asiaan, kunhan kohdunsuu pysyy kiinni, kaikki raskaanolevat ovat väsyneitä, liitoskipu on kestettävissä oleva kipu jne...
Ei kai kukaan lääkäri uskalla määrätä että siitä vaan lapion varteen ja hommiin, jos toinen tulee (osittain liioteltuja) vaivojaan valittamaan. Sanoipa eräs lääkäri kerran, että suurin osa raskausajan määrätyistä vuodelevoista ja liikkumiskielloista johtuu ihan siitä, ettei äiti syyllistäisi itseään jos joku menee pieleen. Normaali arkiaktiivisuus ei aiheuta koskaan keskenmenoa, vaan taustalla on aina jokin muu komplikaatio.
Minultakin kysyttiin, että etkai sinä HULLU nyt enää kesäloman jälkeen tule töihin kun sitten on äitiysloman alkuun enää kolme viikkoa. Kysyin, että mitä sitten pitäisi tehdä. No ota saikkua, sanoivat mammakaverit ja vinkkasivat silmää. Vastasin tyynesti, että jään sairauslomalle sitten kun olen sairas. Kyllä hiljenivät.
että just näiden turhan takia saikulla olijoiden takia on pikkasen ärsyttänyt selitellä omaa saikulla oloa. silmää monet vinkkaa ja on niin tietäväisiä että nytpä sait hyvän syyn kun raskaana olet...
automaattisesti kun kaikki tuntuvat ajattelevan että pitkään lepokäskyllä oleva ja suppareita kärsivä vaan feikkaa. ei viittis aina jankuttaa että mulla vaan noi supparit paikatkin avaa ja kypsyttää.
12
Ei tietenkään ole, mutta voi kyllä aiheuttaa työkyvyttömyyden!!
Olisin itsekin saattanut sanoa noin, jos ensimmäinen raskauteni olisi ollut samanlainen kuin nyt tämä menossa oleva. Nyt en ole päivääkään ollut töistä poissa ja väsymys ym. vaivat on talttuneet ihan sillä että istahtaa välillä hetkeksi ja ottaa jotain pikku purtavaa.
Ensimmäisessä raskaudessa taas olin TODELLA TODELLA huonossa kunnossa liki ensimmäiset 6 kk. Oksentelin koko ajan ja väsymys oli niin totaalisen voimia vievää, että paha krapulakin on kevyttä kauraa siihen verrattuna. Sitten jotkut vielä jaksoi mainita ettei raskaus ole mikään syy olla poissa töistä. (Olin silloin vielä hoitoalalla paikassa jossa piti siivoilla paskoja ja oksennuksia ja nostella hankalissa asennoissa painavia ihmisiä)
Veikkaanpa että kuka tahansa ei-raskaana oleva olisi jäänyt ilman muuta töistä kotiin jos olo olisi ollut yhtään sellainen kuin minulla silloin. Minä sen sijaan yritin urheasti käydä töissä melkein joka päivä, ja oksennella niin etteivät asiakkaat ainakaan aina huomaisi, ihan vaan siksi ettei minua pidettäisi lusmuna...
Olen aivan samaa mieltä!
Tässä unohdetaan nyt se kaikkein tärkein syy, miksi sitä saikkua ylipäätään määrätään: se vauva. Yksi henkilö elää elämänsä riskialtteimpia hetkiä. Minusta on ehdottomasti parempi, että on liian varovainen, kuin että vauva syntyy ennenaaikaisesti.
Sitäpaitsi ei se äitikään voi joka krempasta tietää, onko se vaarallista vai ei. Supistelu on esimerkki juuri sellaisesta krempasta. Kuka haluaa kokeilla, käynnistyisköhän se synnytys ennenaikaisesti, jos mä nyt olen sankariodottaja ja menen töihin, vaikka supistelee koko ajan. Ehkä käynnstyy, ehkä ei, haluatko tietää?
Itselläni oli verenvuotoa viikolla 30, alkoi kävelylenkillä, jälkikäteen katsottuna se oli kaiketi vaaratonta. Arvaa pidinkö mulle määrätyn sairasloman vai meninkö töihin kävelemään pitkiksi päiviksi. Vointi olisi ollut loistava ja työhalujakin oli. Varmaan oli sitten lusmuilua, kun en halunnut sitä verenvuotoa lisätä.