Mikä on suurin ongelma parisuhteessasi?

Yhteisen ajan puute / yhteisten harrasteiden puute. 

Up

Minulla lapsuuden tapahtumista johtuva menettämisen pelko, josta seuraa omistushalua ja mustasukkaisuutta, luottamuksen puutetta ja sitä kautta miehen rajoittamista. Ja sitä kautta sitten tietenkin tulee helpommin muita ongelmia, esim. juuri seksin vähyyttä.

Työstän asiaa parhaani mukaan ja etenemme koko ajan parempaan päin, onneksi mieheni on ymmärtäväinen ja kärsivällinen ja työstää asiaa kanssani <3

Tylsyys. Odotan mieheltäni liikaa siinä mielessä, että haluaisin hänen olevan säkenöivää seuraa ja aina valmiina viihdyttämään. Koska tämä on tietenkin inhimillisesti ajatellen mahdottomuus, tylsistyn ja turhaudun. Pitäisi löytää jotain älyllisesti haastavaa tekemistä, ettei mieheen kohdistuisi niin suuria odotuksia.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 09:07"]

Mulla on seksin vähyys ja heikko laatu.

[/quote]

Se ettei stä ole ollut, ei ole, eikä kai koskaan tulekaan sattuneesta syystä

Kun 90-luvun laman aikoihin teininä iski semmoinen varovaisuus noihin kotileikkeihin, että vähintään armeija pois alta ennen minkään valtakunnan seukkaamisia. Armeijan jälkeen töihin, määräaikainen pesti joka kesti muutaman vuoden ja juurikin tuo määräaikaisuus kait sai painamaan edelleen jarrua kaiken elämisen suhteen, joten homma jälleen lykkäytyi vuosilla. Ei se onnekas vakinaistaminenkaan paljoa asian tilaa muuttanut, mitä nyt sai arvuuttelemaan, jotta kauanko tämmöinen "joulu" voi kestää yhden ihmisen elämässä. Sitten yhtenä kauniina aamuna peilistä katsoo "yllättävän" äkkiä harmaantunut naisten silmissä kaiken markkina-arvonsa menettänyt äijä. Ja varsinainen järkytys iski siinä vaiheessa, kun laski kaikki nuo omasta mielestään epävarmat työvuodet yhteen. Pesue ois lähes maailmalle valmis, jos vain olisi uskaltanut ajoissa.

Pitäisi olla enemmän yhteistä tekemistä.

Yhteisen ajan puute. Kaipaan kipeästi sitä aikaa, jolloin meillä oli mahdollisuus (ja rahaa) tehdä kaikkea kivaa yhdessä. 

Seksin puute.

Luottamuksen puute. Mies jäi keväällä kiinni mm. treffiprofiilista. Pariterapian ja lyhyen eron ja tuhansien itkujen jälkeen ollaan yhä yhdessä, mutta luottamusta on vaikea saada takaisin..

Meilläkin tuo yhteisen ajan puute. Mies tekee aamuvuoroa ja minä iltaa, näemme arkisin auton vaihdon yhteydessä ja viikonloppuisin. Onneksi tätä ei kestä ikuisuuksia, jään äitiyslomalle vuodenvaihteessa (mutta vaikuttaako se hyvällä vai huonolla lailla suhteeseemme, emme tiedä vielä!).

Vaimo ei anna enää anaalia

Seksin, läheisyyden ja henkisen yhteyden totaalinen puute. Totaaliselta tarkoita todella sitä. Olemme kämppiksiä. Se ei ole ongelma, arki sujuu hyvin, mutta sen lisäksi toivoisin, että eläisimme parisuhteessa. Se, että koen, että minua ei rakasteta. Kestänyt kauan. Eroa pelkään , koska arvelen, että olisin loppuelämän yksin lasten kanssa. Tämä tavallaan tyhjää parempi, voivatpahan lapset kuitenkin asua omakotitalossa.

Läheisyyden, välittämisen tunteen, seksin puute ajoi minut vieraan miehen syliin. Hommasin siis rakastajan, mutta hän lopetti melko lyhyeen, koska naimisissa olemiseni soti niin pahasti hänen periaatteitaan vastaan.

Nyt vaihtoehdot ovat sitten _vielä kerran_ aviomiehen kanssa yrittäminen tai oikeasti niskasta kiinni ottaminen ja ero, jonka jälkeen todennäköisesti olen harmaa ikuinen sinkku, 35-vuotias yh, joka jää haaveilemaan rakkaudesta ja vielä yhdestä vauvasta.

Miehen holtiton rahankäyttö. Ei kykene säästämään.

Hoito- ja siivousvastuun jakaminen. 10 vuotta opettelua on kyllä tuottanut tulosta, mutta matkalla ollaan vielä. Eikä siis yksin kummankaan vika.

Yli 7000km välimatka

Taloudelliset ongelmat. Huoli ja epävarmuus heijastuu kaikkeen.

Miehen päihderiippuvuus.

Seksi ja etenkin sen puute. En halua enää miestäni, muita miehiä sitäkin enemmän. Kämppislinjalla mennään, koska mies ei halua erota, lasten takia. :((

Mies ei innostu helposti oikein mistään. Paitsi nörtteilystä. 

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 15:49"]

Seksin, läheisyyden ja henkisen yhteyden totaalinen puute. Totaaliselta tarkoita todella sitä. Olemme kämppiksiä. Se ei ole ongelma, arki sujuu hyvin, mutta sen lisäksi toivoisin, että eläisimme parisuhteessa. Se, että koen, että minua ei rakasteta. Kestänyt kauan. Eroa pelkään , koska arvelen, että olisin loppuelämän yksin lasten kanssa. Tämä tavallaan tyhjää parempi, voivatpahan lapset kuitenkin asua omakotitalossa. Läheisyyden, välittämisen tunteen, seksin puute ajoi minut vieraan miehen syliin. Hommasin siis rakastajan, mutta hän lopetti melko lyhyeen, koska naimisissa olemiseni soti niin pahasti hänen periaatteitaan vastaan. Nyt vaihtoehdot ovat sitten _vielä kerran_ aviomiehen kanssa yrittäminen tai oikeasti niskasta kiinni ottaminen ja ero, jonka jälkeen todennäköisesti olen harmaa ikuinen sinkku, 35-vuotias yh, joka jää haaveilemaan rakkaudesta ja vielä yhdestä vauvasta.

[/quote]

Älä jää tuollaiseen suhteeseen siksi, että pelkäät jääväsi loppuelämäksesi yksin. Ei niin tule käymään ja saatat huomata, että olisitkin paljon onnellisempi ilman tuollaista parisuhdetta. Usko pois, elin samanlaisessa suhteessa ennen, tosin en pettänyt missään vaiheessa. Oli yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä päättää se suhde, mutta samalla se oli yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Yleensä parhaimmat asiat tapahtuu kun poistuu omalta mukavuusalueeltaan ja tekee vaikeita ratkaisuja.

Parisuhteessa täytyy olla siksi, että rakastaa toista. Siksi, että haluaa olla toisen kanssa. Ei siksi, että pelkää ettei olisikaan mitään ilman toista. Ethän sinä nytkään selkeästi ole onnellinen, asia tuskin huononee eroamalla.

Olet vielä tosi nuori, sinulla on vaikka mitä vielä edessäsi. Tsemppiä :) <3