Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saada harmaaseen arkeen enemmän Elämää?
17.11.2014 |
Joskus tuntuu, että elämä valuu ohi ihan vaan tällaisena harmaana arkena. Tiedän, se harmaa arki on kyllä luksusta silloin, kun jokin on vialla, mutta pitkään jatkuessaan tämä tasainen arki vaan tuppaa puuduttamaan ja jotenkin tuntuu että "elämä on tuolla jossain muualla" ja itse vaan tuhlaan päiväni ja elämäni siihen, etten oikein tee mitään muuta kuin arkivelvollisuuksia. Käyn töissä, töiden jälkeen olen kiinni lapsissa ja ollaan vaan kotona, minä siivoan, laitan ruokaa, tarkistan isomman läksyjä, patistan lapsia syömään, hammaspesulle, pois tietokoneen äärestä, nukkumaan. Mies tekee niin paljon iltavuoroja ja viikonloppuvuoroja, että en pääse ilman lapsia kovinkaan usein mihinkään. Lapset 6 ja 8-vuotiaita. Lapsetkaan eivät edes halua harrastaa mitään (olen kyllä useasti ehdottanut!!), että olisi mitään harrastuksiin kuskaamisiakaan.
Kun joku tuttu, jota näen harvoin, tulee vastaan ja kysyy että mitä mulle kuuluu, mulla ei ole mitään mitä vastata. Ei mulle tapahdu mitään hauskaa tai erikoista, mitä kertoa. Mä vastaan aina että "eipä mitään ihmeellistä, töitä ja tasaista arkea" ja se siitä. Tuntuu ettei mulla ole edes mitään puhuttavaa, vai ryhtyisinkö kertomaan siitä, että pesin tänään lakanapyykkiä ja eilen värilliset vaatteet?
Sitten aina toisinaan, kuten tänään, sitä miettii että täytyisi tehdä elämässään jotakin, ettei elämä vaan valu hukkaan. Että jos kuolisin huomenna, olisin ainakin "elänyt". Mutta mitä mä nyt sitten muka voin tehdä? Mietin josko varaisin etelänmatkan kevääksi, se nyt sentäs olisi jotain, mutta mites ihan arjessa? Ei noita matkoja ole varaa tehdä kuin ehkä kerran vuodessa maksimissaan.
Joo ja en tarkoita vähätellä elämän pieniä iloja, sitä että saan nauraa lasten jutuille ja katsoa lastenleffaa lapset kainalossa, mutta joskus sitä kaipais vaan vähän jotain muutakin eloa ja säpinää elämäänsä. Jotain joka innostaisi ja jännittäisi, hyvällä tapaa. Jotain, joka irrottaisi arjesta. Ymmärrättekö?
Te, joiden elämässä tapahtuu ja on menoa, meininkiä ja hauskuutta (ja olette silti perheellisiä, raittiita ja uskollisia), mitä te oikein teette???
Kommentit (6)
Ei yhtään kommenttia? Onko teillä muillakin yhtä tylsää kuin minulla, vai ovatko ne, joilla on "elämää", jossain menoillaan vielä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan sama fiilis, lapset 1v ja 3v. Nostan ketjua :). Etenkin tuo kolahti, ettei koskaan tapahdu mitään, kun joku kyselee vaikka kuulumisia. Nautin itse kovasti pienistä hetkistä (aamukahvi kynttilänvalossa, villasukat jalassa ja teekuppi kädessä jne), mutta silti tuntuu tältä. Ei nuo arjen pienetkään asiat loputtomiin riitä..
En tarkoita tätä mitenkään ikävästi, muta muistetaan me nykyajan naiset kuitenkin, miten helppoa elämämme on isovanhempiemme äitiysaikoihin verraten. Se, että pikkulasten kanss aon TYLSÄÄ ja arki ei ole sitä hohtoa, jota naisten lehdet maalaavat, niin ei tarkoita etteikö elämä olisi hyvää.
Mutta joka tapauksessa suosittelen, että pitäkää yhteyttä ystäviinne, ja antakaa aikaa mahdollisuuksien puitteissa omalle ajalle!
Itse käyn lasten kanssa paljon kyläilemässä ja meillä on myös paljon ystäviä, jotka käyvät meillä. Käyn kavereideni kanssa myös erilaisissa tapahtumissa. Liity oman kotikuntasi fb-sivulle ja ota tavoitteeksi käydä joka viikko tai kuukausi ainakin yhdessä tapahtumassa yksin, perheen tai kaverin kanssa. :)
Just juostiin ympyrää kotona ja tehtiin vatsalihasliikkeitä ja muita puoli tuntia. Olkaa hippaa.
Alue: Aihe vapaa
Hei, tuo on vaan se vaihe, joka kuuluu ollakin pikkulapsivaiheessa. Vaikka ei lapsesi NIIN pieniä ole, mutta vaativat kuitenkin olemaan tiukasti kotona kiinni joka arkipäivä, ei ole varaa tulla vähän myöhemmin töistä kotiin, vaikka kahvitella töiden jälkeen kaverin kanssa tai käydä kulttuuririeenoissa, kun aina on oltava kotona ruokaa laittamassa jne. Mutta kuule, se helpottaa, kun se pienempikin kasvaa! Kun ovat molemmat 10v ja yli, niin aikaa alkaa olemaan ihan eri tavalla. Vaikka silloinkin on oltava kotona ja laitettava ruokaa, niin on siinä oma väljyytensä, jota itselleen saa. Ja siinä sitä perheen äiti itseään toteuttaa:) Kunnes lapset tulevat murrosikään, ja sittenkin on oltava kotona ja tietoinen missä lapset luuhaa, mutta koko aika helpottaa!
Anna nyt vaan itsellesi armoa ja älä odota että elämäsi olisi kovinkaan eksoottista tai hohdokasta, jotain harrastusta toki kannattaa itselle pohtia, jos omaa aikaa ei jää ollenkaan. Olisiko miehen työn puitteissa mahdollista jotain sellaista järjestää?