Lue keskustelun säännöt.
Lapsen koulukavereiden ruokkiminen..?
17.11.2014 |
Ne siis tulee meille koulusta suoraan. Ovat syöneet puolen päivän maissa ja heitä aletaan kotoaan kyselemään vasta puoli kuuden jälkeen. Meillä olisi ruoka-aika neljän maissa, mutta nyt on syöty lämmin ruoka vasta kuuden maissa, koska en aio lämmintä ruokaa lapsen kavereille tarjota tai sitten olisi siirryttävä makkarakastikelinjalle. Voileipää sitten vaan...
Ihmettelen, että millainen ohjeistus kotoa on annettu ?
Kommentit (60)
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 00:38"]
Te ketkä ette ymmärrä niitä perheitä, missä kaverit jätetään ruokkimatta niin... onneksi olkoon, olette varakkaita. Omassa lapsuudessani pienipalkkainen kolmen lapsen yksinhuoltaja äitini sai juuri ja juuri meille lapsille leivän pöytään. Ryhdy nyt siinä niukkuudessa ruokkimaan vielä kaveritkin. Miettikää välillä omaa napaanne pidemmälle ennen kuin haukutte muita.
[/quote]
Tuleehan se itselle halvemmaksi, kun syöttää kakaransa naapureille. Yleensä näihin perheisiin ei saa edes tulla kylään, vaan he käyttävät naapureita ilmaisena iltapäivähoitopaikkana, odottavat, että sieltä tulee välipala ja päivällinen ja läksytkin on vielä siellä luetettu. Sitten kotiin otetaan täysihoidetti pentu ja pannaan nukkumaan.
Koko kylä kasvattaa ja osa ei kasvata omiaan lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 22:36"]
Mitä jos varaatte näille kaveripäiville vaikka pakkaseen ranskalaisia ja kalapuikkoja lapsille tai keittoainekset mistä riittää suuremmallekin porukalle? :) aikuisille voi olla erikseen ns. 'oikeaa ruokaa' kun lapset on saatu takaisin leikkeihin.
[/quote]
Ja meinaat, että minun pitäisi keittössä päivystää kokkina erikseen paistamassa sun kakaralle kalapuikkoja, kun et itse viitsi pentuas syöttää.
Ei ole kyllä rajaa. Itse maataan kotona ja sitten odotetaan, että naapuri paistaa minun kullannupulle erikseen ranskikset ja kalapuikot.
Ilmeisesti kun Suomessa on ilmainen kouluruokailu niin joillekin se merkitsee sitä että on ihan ok syödä muiden kotona. Mun mielestä se on noloa ja törkeää. Eivätkä kaikki lapset tee niin, jotkut lapset kysyttäessä sanoo että ei kiitos, äiti tekee mulle ruokaa. Kyse on siis ihan täysin kasvatuksellisesta asiasta eivätkä nämä ruinarit ole edes kiitollisia saamastaan ruuasta.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 08:05"]
Ilmeisesti kun Suomessa on ilmainen kouluruokailu niin joillekin se merkitsee sitä että on ihan ok syödä muiden kotona. Mun mielestä se on noloa ja törkeää. Eivätkä kaikki lapset tee niin, jotkut lapset kysyttäessä sanoo että ei kiitos, äiti tekee mulle ruokaa. Kyse on siis ihan täysin kasvatuksellisesta asiasta eivätkä nämä ruinarit ole edes kiitollisia saamastaan ruuasta.
[/quote]
Parasta on, että näiden lasten mammat hyökkää vielä silmille, kun heidän Pirjo-Annelille on annettu pahoja hiilareita, kun heidän Pirjo-Anneli syö luomutuotettua karppiruokaa.
Minä olen naapureiden kanssa sopinut, miten toimitaan. Osalle lapsista saa tarjota mitä vain ja milloin vain, toiset haluavat, että aina kysyn ennen kuin tarjoan mitään. On toiminut, eikä tarvi miettii vetääkö joku herneen nenään. Kun tulee uusia koulukavereita, kysyn aina kaverilta onko kotona ollut puhetta, saatko syödä kylässä... Mielelläni tarjoan, mutta toisten tapoja kunnioittaen. Jos omani menee uuteen paikkaan kylään, käsken tulla syömään kotiin, ettei tule kiusallista "pitäiskö tollekin tarjota" -tilannetta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä voit ap itse määrätä käytännön. Mun lapsilla kavereineen on tapana, että se, kenen kotona leikitään, käy vaan keittiössä syömässä ja kaveri(t) ovat sen ajan lapsen huoneessa. Jos heille tulee nälkä, voivat mennä kotiinsa syömään ja palaavat ehkä sitten takaisin.
Tämä on käytäntönä muissakin lasten kaveriperheissä. En itse ainakaan haluaisi, että lapsi syö jossain muualla kuin kotona, koska haluan nähdä mitä syö ja miten paljon, kun en kouluruokailussakaan ole mukana (haluan, että syö monipuolisesti ja terveellisesti.)
Jos et halua, että lapsen kaverit ovat teillä teidän ruoka-aikaan, voit sanoa lapselle, kun tämä tulee kavereineen teille, että teillä voi olla klo x asti. Sitten käyt tuohon aikaan sanomassa lapsille, että nyt kello on x ja teidän pitää lähteä jo kotiin.
Tai sitten sanot lapsen kavereille että Mikko-Liisa käy nyt perheensä kanssa syömässä, kaverit voi odottaa hänen huoneessaan. Syönnin jälkeen leikit jatkuu. Näin meillä ainakin oli kun olin pieni. Kavereita ei ajettu pois mutta ei ne nyt hyvänen aika myöskään määrännyt meidän arjen rytmiä... voisit toivoa joulupukilta selkärangan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsky on olla kuudelta kotona, koska silloin meillä on ruoka. Ohjeistus myös kuuluu, että kaverilta tullaan kiltisti kotiin, jos sieltä pyydetään lähtemään. Eli sano muksuille, että meil on nyt ruoka, ja te voisitte kans hilpasta kotiin. Sun tenavas voi sitten syötyään taas kysellä kavereita.
Meillä välipalan saa vieraat tenavat siinä missä omatkin, eli omat ottaa ja tarjoaa kaverille kans.
Minä ratkaisin ongelman siten että meillä voi olla kaverit koulun jälkeen klo 16 saakka ja sitten klo 18 jälkeen. En tykkää että meillä on vieraita kun tulen väsyneenä töistä ja haluan laittaa ruuan rauhassa ja syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 16:26"]
Sinä voit ap itse määrätä käytännön. Mun lapsilla kavereineen on tapana, että se, kenen kotona leikitään, käy vaan keittiössä syömässä ja kaveri(t) ovat sen ajan lapsen huoneessa. Jos heille tulee nälkä, voivat mennä kotiinsa syömään ja palaavat ehkä sitten takaisin.
Tämä on käytäntönä muissakin lasten kaveriperheissä. En itse ainakaan haluaisi, että lapsi syö jossain muualla kuin kotona, koska haluan nähdä mitä syö ja miten paljon, kun en kouluruokailussakaan ole mukana (haluan, että syö monipuolisesti ja terveellisesti.)
Jos et halua, että lapsen kaverit ovat teillä teidän ruoka-aikaan, voit sanoa lapselle, kun tämä tulee kavereineen teille, että teillä voi olla klo x asti. Sitten käyt tuohon aikaan sanomassa lapsille, että nyt kello on x ja teidän pitää lähteä jo kotiin.
[/quote]
Näinhän se pitää mennä, niin se meni omassakin lapsuudessa. Mitähän mä edes ihmettelin.. Ap
Kuulostaa karulta. Kun itse olin alakoulussa 2000 luvun alussa niin aina jos olin kavereideni luona kylässä, niin minullekin tarjottiin ruokaa. Vastaavasti kaverit sai aina meillä ruokaa. Olisi tuntunut oudolta jos kaverit olis odottaneet mun huoneessa nälissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 16:32"]Kuulostaa karulta. Kun itse olin alakoulussa 2000 luvun alussa niin aina jos olin kavereideni luona kylässä, niin minullekin tarjottiin ruokaa. Vastaavasti kaverit sai aina meillä ruokaa. Olisi tuntunut oudolta jos kaverit olis odottaneet mun huoneessa nälissään.
[/quote]
Minäkin olin alakoulussa 2000-luvun alussa ja kaverit odotteli huoneessa jos jollain sattui olemaan ruoka-aika. Jos oli nälkä niin lähdettiin kotiin syömään ja kotona oli jokaisen oltava viimeistään viideltä tekemässä läksyt ja niiden jälkeen sai lähteä taas leikkimään.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 16:28"]
Tai sitten sanot lapsen kavereille että Mikko-Liisa käy nyt perheensä kanssa syömässä, kaverit voi odottaa hänen huoneessaan. Syönnin jälkeen leikit jatkuu. Näin meillä ainakin oli kun olin pieni. Kavereita ei ajettu pois mutta ei ne nyt hyvänen aika myöskään määrännyt meidän arjen rytmiä... voisit toivoa joulupukilta selkärangan.
[/quote]
En pidä nälkäisiä lapsia meillä odottamassa kun muut syö. Se ei ole vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua muita äitejä, joita häiritsee, että lapsen kaverit syö perheen kanssa samaan aikaan!? En voisi ikinä kuvitella, että oltaisiin ruokapöydässä ja lasten kaverit odottelee huoneessa yksin.. Tottakai sitä ruokaa tarjotaan. Ihme piheilyä.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 16:52"]
En tajua muita äitejä, joita häiritsee, että lapsen kaverit syö perheen kanssa samaan aikaan!? En voisi ikinä kuvitella, että oltaisiin ruokapöydässä ja lasten kaverit odottelee huoneessa yksin.. Tottakai sitä ruokaa tarjotaan. Ihme piheilyä.
[/quote]
En ole niin ihmisrakas, että haluasin jatkuvasti arkeeni myös muiden lasten perseilyä ruuasta ( on tapahtunut).Ensin vieraat muksut vinkuu että on nälkä, sitten kun aletaan syömään ruokaa ei kelpaakaan! Olkoon mitä piheilyä tahansa, ei sovi.
Ohjeena on tulla ajoissa kotiin. Yleensä on kuitenkin niin kauan kun kaverilla saa olla. Laita lapset kotiin kun niin tunnet.
Ihme kavereita sun lapsillasi jos ei ole käytöstapoja. Mietin vaan kun itsekin tunnut puhuvan rumasti, että olisiko
peiliin katsomisen paikka. Ja joskus voi miettiä sitäkin, että jollekin lapselle se kaverin luona saatu ruoka voi olla kouluruuan jälkeen ainut ruoka. Ihme kitisijöitä ja nuukajusseja tämä palsta täynnä!
Miksi ei voi sanoa niille kavereille, että menisivät kotiinsa? Miksi tehdä ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia. Olen kyllä hiukan jäävi sanomaan, kun paras ystäväni yläasteella suunnilleen asui meillä ja vanhempani ruokkivat häntä suorastaan yli-innokkaasti.
Meillä lapsen kaverit odottavat lapsen huoneessa kun tämä syö. Välipalaa saa ottaa kaikki kun tulevat meillä suoraan koulusta. Tänäänkin söivät eiliset pitsan jämät ja hedelmiä. Yleensä leipää.
Olen joskus tarjonnut lämmintäruokaakin, mutta mun mielestä jokainen voisi mennä kotiin syömään. JOs koulusta tullaan meille klo 14, niin kyllä siinä klo 17 jo joutuu kotiin. Omanikin soittelen kotiin kun meillä on ruoka. Kukaan näistä lapsen kavereista ei kyllä kotona nälkää näe.
Minulla ei oliis tällähetkellä todellakaan rahaa ruokkia yhtään ylimääräistä suuta.
Talous romahti yllättäen, on jo selviämässä, mutta ainakin muutamia kuukausia saa laskea pennejä, eikä ne siltikään riitä.
En tiedä edes miksi, mutta silti en voi jättää lapsieni kavereita ruuatta. Vaikka jääkaappi on meillä tyhjä, niin kyllä minä kysyn silti kavereiltakin että haluavatko vaikka puuroa, jos omani sitä syö. Ja yllättäen lapset myös mielellään syövätkin sitä puuroa.
Jos meillä olisi ruoka ja lapsivieras talossa, niin joko viivyttäisin ruokaa, niin että vieras on lähtenyt, eikä tarvitse istua yksin huoneessa, tai sitten jättäisin itse syömättä ja jakaisin ruuan lasten kesken.
Eikä tällä ole mitään tekemistä mikään "olen niin hyvä ihminen". Mä en vain jotenkin uskala, enkä pysty sanomaan lapselle, ettei meillä saa syödä. Minulle tulee jotenkin hirveän paha mieli, jos kaikki nälkäiset ei saa syödäkseen (kyseessä lienee oma lapsuudentrauma, olin paljon nälissäni).