Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Harmittaa kun oma lapsi ei todellakaan ole kaunis...
17.11.2014 |
Nyt kun vanhemmuus ei lapsen ollessa jo 4 v. ole pelkkää selviytymistä on tullut tilaa pohtia monenlaisia lapsen tulevaisuuteen liittyviä asioita. Yksi niistä on ulkonäkö. Tosiasia on, että meidän tyttö ei kyllä perinteisiin kauneuskäsityksiin suhteutettuna ole kaunis. Sinänsä tämä ei ole ihme, kun molemmat vanhemmatkin ovat enemmän tai vähemmän rumia, mutta silti tämä harmittaa, kun tiedän kuinka ulkonäkökeskeisessä maailmassa elämme ja kuinka nätti ulkomuoto avaa monia ovia, jotka rumemmilta pysyvät tiukemmin kiinni. Pelottaa jo valmiiksi, milloin tyttö tulee koulusta valittaen, että joku on haukkunut rumaksi.
Miten te muut ei niin kauniiden (en halua käyttää omasta lapsestani sanaa ruma) lapsien vanhemmat olette tukeneet lastenne itsetunnon kehittymistä?
Kommentit (25)
Ettei olis semmoinen ruma ankanpoikanen? Muistan systerin joka oli pienenä ja vähän isompanakin aika riihipiru, mutta kun tuli murrosikä niin oli portinpielet keltaisina kun sulhasehdokkaat kuseskeli. Aika tuppaa hoitamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaisi ohjata tyttö alalle, jossa pärjää älyllä. Ettei käy niin kuin äidillensäkin.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:12"]
mutta kun tuli murrosikä niin oli portinpielet keltaisina kun sulhasehdokkaat kuseskeli.
[/quote]
Mitä? Mikä ihme sanonta tällainen on? Mitä se tarkoittaa? Miksi ne portinpieliin kävi kuseskelemassa? Ei se ainakaan kovin kohteliaalta ja imartelevalta kuulosta.
Sitä tärkeämpää sun on nähdä se oma lapsi kauniina ja ihanana. Eihän lapsen arvo ole ikinä ollut, eikä tule koskaan olemaan, terveen ihmisen silmissä siinä ulkonäössä tai siinä kuinka taitava lapsi on tai mitä osaa. Lapsi itsessään on arvokas, ja joka ikinen lapsi on kaunis. Lapsen kohtaaminen lapsena on taito, joka on opeteletava jos ei sitä luonnostaan osaa, koska sillä on sille lapsen itsetunnolle niin valtava merkitys.
Jos tämä lapsi on sun esikoinen, niin on ihan normaalia asettaa lapselle odotuksia siitä millainen lapsen pitäisi olla. Seuraavien lapsien kohdalla sulla ehkä paremmin kirkastuu se, että lapsi on juuri sellainen kuin on, ei tavallaan edusta sitä parempaa painosta sinusta, eikä ole perheen käyntikortti.
Minä aina ajattelen, että ihmisiä tulee tässä elämässä niin erilaisissa paketeissa vastaan, että parempi katsoa aina sinne sieluun saakka. Se on useimmissa ihmisissä kuitenkin kaunista ja tekee koko ihmisen kauniiksi. Ja tiedän että tämän lukeminen ärsyttää sinua, koska haluat pitää kiinni omista traumoistasi ja surustasi omasta ulkonäöstäsi. Mut ei ole reilua sälyttää omia ennakkoluuloja ja omia pettymyksiä lapselle perinnöksi, ja niin teet jos et aidost opettele eroon omasta ulkonäkökeskeisyydestäsi. Maailma voi olla ulkonäkökeskeinen, mut todennäköisesti se on sitä paljon vähemmän kuin haluat kuvitella. Ja todennäköisesti sinä olet paljon enemmän ulkonäkökeskeinen kuin haluat myöntää, koska se on aika tyypillistä ihmisille jotka kokevat itsensä rumana tai esimerkiksi stressaavat kovasti painostaan tms.
Itse voi tehdä aika paljon. Ja joka tapauksessa lapsesi tulee kohtaamaan ihmisiä jotka haluavat lytätä hänet. Ei siltä vältytä sillä että on niin kaunis ja ihana että kaikki on vaan ihan lovena eikä kukaan halua ikinä mitään pahaa. Jokainen lapsi on opetettava puolustamaan itseään ja tunnistamaan idiootin kun tällainen tulee vastaan, koska kaikki ovat joskus samassa tilanteessa.Ulkonäöstä riippumatta.
Ihailkaa ja kannustakaa lasta, niin hyväksyy itse itsensä paremmin. Mulle omat lapset ovat ainakin maailman kauneimmat ja saavat sen myös kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän ole syöttänyt tyttöä lihavaksi? Fakta on, että hoikilla ja urheilullisilla lapsilla on helpompaa.
Ei hyvältä vaikuta tulevaisuus jos omat vanhemmat suhtautuvat lapseensa kuin rumilukseen. Unohtakaa perinteiset typerät kauneuskäsitteet, silmien kirkkaus, nauru, eloisuus, rauhallisuus, hiusten väri, mikä tahansa on teisän lapsessanne ainutlaatuista ja ihanaa.
Tärkeintä on luonne, ei ulkokuori. Jos ihminen on tasapainossa itsensä kanssa ja hyväksyy muutkin hän on kauniimpi kuin kiiltokuvamainen töykimys tai epävarma ja ahdistunut ihmisrukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä kaunottaret ovat olleet ns.rumia lapsia. Söpöt piirteet joilla lapset näyttävät kauniilta ei ole aikuisena kauniita. Kolhot lapset ovat aikuisena kaunottaria voimakkaine piirteineen. Siksi kaikkien pitäisi vahvistaa lapsiensa sisäistä tuntemusta eikä vain ulkoista olemusta.
Miksi kaikkien edes pitäisi olla kauniita? Jos katsoo ympärilleen, niin suurin osa ihmisistä on ihan tavallisen näköisiä, eivät mitään tyrmääviä kaunottaria tai komistuksia. Nätti ulkomuoto avaa joitakin ovia, mutta enemmän niitä ovia avaa esimerkiksi koulutus ja hyvät sosiaaliset taidot. Ei elämässä pärjätäkseen ja onnellinen ollakseen tarvitse olla kaunis. Jos tarvitsisi, enemmistö ihmisitä olisi pahasti syrjäytyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kauneus on katsojan silmissä ja omassa päässä, joten kannattaa vaan kehua tyttöä nätiksi, vaikkei hän ehkä olisikaan sillä tavalla kaunis, kun yleisesti kauniiksi mielletään. Jokainen lapsi ja jokainen nuori on kuitenkin kaunis omalla tavallaan, kun oikealla tavalla katsoo. Jollakin voi esim. olla todella nätit silmät, vaikkei muuten kaunis olisikaan, tai kauniit, paksut hiukset, tai vaikka nätit ja sirot kädet/jalat tai ihan mitä vaan.
Jokaiselle voi joskus sanoa, että oletpas nätti tänään, toi mekko istuu kivasta / paidan väri korostaa silmien väriä tai ihan mitä vaan. Tärkeintä on, että ei koskaan sano että et ole nätti, ja jos lapsi itse muuta väittää, niin sanoa että mun mielestä olet tosi nätti, ja sulla on "tosi kaunit silmät/sirot kädet/hyvä ryhti" tms, ihan mitä vaan, mitä voi kehua.
Eihän tuosta ulkonäöstä tarvitse tehdä isoa asiaa, ei tarvitse jatkuvasti kehua ja sillä saada lasta ajattelemaan, että hän jotenkin erityisen kaunis olisi ja se on tärkeää, mutta jos ei ikinä kehu, jos vaan sanoaa ettei ulkonäkö ole tärkeää, niin lapsi voi ajatella, että minä olen niin ruma, että äidin pitää vakuutella tuollaista..... Ja vaikkei olisikaan kaunis, niin ei silti pitäisi ajatella, että on ruma, ei ennen kuin on tarpeeksi vanha ja on tarpeeksi hyvä itsetunto hyväksymään sellainen ajatus. Yhdelläkään lapsella ja nuorella ei ole tarpeeksi vahvaa itsetuntoa sellaiseen, on parempi vain muistaa aina sanoa, että sinä et ole ruma, olet oikein nätti.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:15"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:12"]
mutta kun tuli murrosikä niin oli portinpielet keltaisina kun sulhasehdokkaat kuseskeli.
[/quote]
Mitä? Mikä ihme sanonta tällainen on? Mitä se tarkoittaa? Miksi ne portinpieliin kävi kuseskelemassa? Ei se ainakaan kovin kohteliaalta ja imartelevalta kuulosta.
[/quote]
En tiedä, keksikö kirjoittaja tämän, mutta kyllähän tuon helposti ymmärtää: kuseskelu on reviirin merkkausta. Mieti koiria!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12 millainen ihminen on ruma? Sille on siis joku määritelmä, joku mitta?
No miettikääpä nyt rehellisesti, onko esimerkiksi Tarja Halonen teistä kaunis? Minusta hän on älykäs, viehättävä ja karismaattinen, mutta ei sillä lailla perinteisen kaunis miten nainen mielletään. Ja kuitenkin hän on yltänyt presidentiksi asti. Joten maailmassa pärjää kyllä vaikka ulkonäkö ei olisikaan se suurin synnyinlahja mitä ihminen on saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:16"]
Sitä tärkeämpää sun on nähdä se oma lapsi kauniina ja ihanana. Eihän lapsen arvo ole ikinä ollut, eikä tule koskaan olemaan, terveen ihmisen silmissä siinä ulkonäössä tai siinä kuinka taitava lapsi on tai mitä osaa. Lapsi itsessään on arvokas, ja joka ikinen lapsi on kaunis. Lapsen kohtaaminen lapsena on taito, joka on opeteletava jos ei sitä luonnostaan osaa, koska sillä on sille lapsen itsetunnolle niin valtava merkitys.
Jos tämä lapsi on sun esikoinen, niin on ihan normaalia asettaa lapselle odotuksia siitä millainen lapsen pitäisi olla. Seuraavien lapsien kohdalla sulla ehkä paremmin kirkastuu se, että lapsi on juuri sellainen kuin on, ei tavallaan edusta sitä parempaa painosta sinusta, eikä ole perheen käyntikortti.
Minä aina ajattelen, että ihmisiä tulee tässä elämässä niin erilaisissa paketeissa vastaan, että parempi katsoa aina sinne sieluun saakka. Se on useimmissa ihmisissä kuitenkin kaunista ja tekee koko ihmisen kauniiksi. Ja tiedän että tämän lukeminen ärsyttää sinua, koska haluat pitää kiinni omista traumoistasi ja surustasi omasta ulkonäöstäsi. Mut ei ole reilua sälyttää omia ennakkoluuloja ja omia pettymyksiä lapselle perinnöksi, ja niin teet jos et aidost opettele eroon omasta ulkonäkökeskeisyydestäsi. Maailma voi olla ulkonäkökeskeinen, mut todennäköisesti se on sitä paljon vähemmän kuin haluat kuvitella. Ja todennäköisesti sinä olet paljon enemmän ulkonäkökeskeinen kuin haluat myöntää, koska se on aika tyypillistä ihmisille jotka kokevat itsensä rumana tai esimerkiksi stressaavat kovasti painostaan tms.
Itse voi tehdä aika paljon. Ja joka tapauksessa lapsesi tulee kohtaamaan ihmisiä jotka haluavat lytätä hänet. Ei siltä vältytä sillä että on niin kaunis ja ihana että kaikki on vaan ihan lovena eikä kukaan halua ikinä mitään pahaa. Jokainen lapsi on opetettava puolustamaan itseään ja tunnistamaan idiootin kun tällainen tulee vastaan, koska kaikki ovat joskus samassa tilanteessa.Ulkonäöstä riippumatta.
[/quote]
Onpas hieno kirjoitus, kiitos! Kerronpa oman kokemukseni. Olin ehkä sievä lapsi, mutta jotenkin murkkuikäisenä en ollut ollenkaan hyvännäköinen. Sen voi vieläkin nähdä, kun katsoo vaikkapa yläkoulun luokkakuvia. Sitten vuodet vierivät. Oikeastaan puhkesin kukkaan noin kolmekymppisenä. Olin kaunis. Senkin voi todistaa katsomalla silloin otettuja kuvia. Jopa työpaikallani sain kuulla jatkuvasti, kuinka olen niin kaunis ja jopa jotkut vierailijatkin sanoivat niin!
Eli ulkonäkö muuttuu ihmisen eri ikäkausina.
Ulkonäkö ei myöskään todellakaan ole niin merkittävä asia kuin aloittaja näyttää ajattelevan. Ja todellakin tärkeintä on, että lasta rakastetaan ehdoitta. Mitään ulkonäköön liittyviä vertailuja ei pidä tehdä. Lasta tulee katsoa hyväksyvästi. Jokainen lapsi on suloinen.
Olen monesti ajatellut että onpas ruma lapsi ja hetken seurattuani ruvennut näkemään lapsessa vaikka mitä söpöä ja koko käsitys hänen ulkonäöstään muuttuu. En usko että tyttäresi on ruma, kaikki lapset on söpöjä kunhan ovat siisteissä puhtaissa vaatteissa tukat kammattuina. Nättikin lapsi näyttää öklöltä jos on nukkaiset kollarit ruuan peitossa, polkkatukka ja räkä poskella.
Sitten on se yks blondi näyttelijä joka oli ihan hiton ruma lapsena, silmät kaukana toisistaan ja hammasrako, mutta niin vaan aikuisena onkin tosi nätti. Eikä siinä ole mitään väärää jos ei pidä nättinä jpotain ihmisiä, itsekkin joidenkin ihmisten ulkonäkö miellyttää silmää enemmän kuin toisten, sitten kun tutustuu kivaan rumaan näyttää se nätiltä tai kun tutustuu nättiin ilkeään alkaa se myös näyttämään rumemmalta.
Joten kasvata tyttärestäsi hyväntuulinen positiivinen ihminen niin tulee pärjäämään elämässään hyvin. sellaisten ihmisten kanssa viettää mielellään aikaa jotka saavat hyvälle mielelle ja positiivisen ilmapiirin!
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:15"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:12"]
mutta kun tuli murrosikä niin oli portinpielet keltaisina kun sulhasehdokkaat kuseskeli.
[/quote]
Mitä? Mikä ihme sanonta tällainen on? Mitä se tarkoittaa? Miksi ne portinpieliin kävi kuseskelemassa? Ei se ainakaan kovin kohteliaalta ja imartelevalta kuulosta.
[/quote]
En ole itsekään ennen kuullut, mutta päättelykykyni on vissiin hippasen parempi. Merkkaa reviiriään, you know.
Minusta jokainen ihminen on kaunis hymyillessään, joten hymyillää vaan ! :) kasvatetaan lapsista iloisia ja itsevarmoja, niin elämässä kyllä pärjää.
Minä olen aina ollut suhteellisen ruma, paitsi mulla oli tautisen paksu tukka, josta sain aina kuulla kommentteja. Lisäksi olen aina ollut suhteellisen hyväkroppainen. Siitä huolimatta olen yläkoulun jälkeen tuntenut itseni aina rumaksi, ja oikeastaan loukkaannun, jos joku sanoo muuta. Oletan, että kodilla on asiaan merkitystä: minua ei koskaan kotonakaan kukaan sanonut edes kivan näköiseksi, vaan tuli kommentteja milloin mistäkin, kuten piikkisuorasta tukasta, naaman muutamasta pienestä luomesta jne. Kun sain lasit, äitini itki minun nähteni, että nyt meni tyttären naama lopunkin pilalle!
Varmaankin tytön isän kannattaa antaa hänelle kehuvia kommentteja vaatteista ja siitä, miten söpö ja hurmaava tyttö muutenkin on. Minulta on puuttunut postiviinen huomio miehiltä, ja ehkä siksikin olen tuntenut aina olevani täysin nolla ulkonäöltäni. Olen ihan fiksu ja olenkin oppinut ottamaan vastaan kehuja terävästä huumoristani ja nopeista hoksottimistani, enkä ole naamaani surrut enää etenkään naimisiin mentyäni. Ja onneksi sain kaksi ihan kaunista lasta :) Kehukaa siis vielä normaalia enemmän tytössänne jotakin sellaista, mitä hänellä ehkä puuttuvan ulkonäön tilalla on.
Alue: Aihe vapaa
Sitä ei voi neljävuotiaana vielä tietää minkä näköinen siitä lapsesta tulee isona.