Mitä tarvettasi kumppanisi ei pysty täyttämään?

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 12:50"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 12:11"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:14"]

Olen pohtinut kuukausikaupalla sitä, olenko onnellinen parisuhteessani, mitä saan mieheltäni, mitä en saa ja onko ylipäätään olemassa sellaista ihmistä, jonka kanssa voi saada kaiken? Olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja silti välillä katkerana mietin, että olisipa omakin mieheni esim. kiinnostunut ruuanlaitosta tai ruuasta ylipäätään... Tämä voi kuulostaa todella hölmöltä, mutta minä tavallaan kärsin siitä etten saa omaa intohimoani jaettua mieheni kanssa. Itse olen suunnaton kulinaristi, hänelle on aivan sama mitä lautasella on.

Millaisia asioita teillä muilla on, joita haluaisitte, mutta ette saa omilta kumppaneiltanne?

[/quote]

Kuulostaa tutulta! Olen itse todella kiinnostunut luonnosta, eläimistä, puutarhanhoidosta ja kasveista yleensä, musiikista, käsitöistä, ruuanlaitosta. Mikään näistä ei natsaa mieheni kanssa. Miestä kiinnostaa autot, veneet, talousasiat, politiikka. Syö kyllä mielellään tekemääni ruokaa, mutta minulta alkaa into hiipumaan, kun millään tavalla ei päästä samalle aaltopituudelle. Olo on todella yksinäinen! Lisäksi mieheni on aika pökkelö ja vähän "siveä", eikä kehu esim. kauniiksi. Lisäksi pitää minut usein erillään päätöksenteosta. Alkaa olla itsellä vitsit aika vähissä.

[/quote]

Tässä puuttuu vielä enemmän, tarvittaneen jo ylimaallista huumorintajua!

[/quote]

Kyllä todellisuus kaikessa "kauheudessaan" voi paljastua myös hitaammin. Tottakai sitä alussa huomaa kaikki perusjutut, mutta rakastuneillahan on ne pinkit sydänlasit päässä ja silloin ei ihan kaikkea edes halua nähdä ja usko toisen muuttumiseen joissain asioissa voi olla epäinhimillisen vahva!

[/quote]

Tuttua juttua, eiköhän monelle ole juuri näin käynyt..:(

2

Rakkaus, luottamus, empatia, inhimillisyys ja ihmisyys.

Nämä puuttui. Olen eronnut.

Mielenkiintoista, että keskustelun avaaja käyttää verbin tyydyttää sijasta täyttää-verbiä ilmeisesti välttääkseen vastausten seksuaalipainotteisuuden, ja hyvä niin. Muuten asia ei tietenkään liity teemaan pätkän vertaa, kunhan ääneen ajattelin.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:01"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:55"]

Seksin, hellyyden, läheisyyden, keskustelun, asioiden luottamuksellisen jakamisen, kotitöiden jakamisen ja toisen kaikenlaisen tukemisen tarpeet tulee nyt äkkiä mieleen. Ja tykkäisin kovasti myös jos meillä olisi samanlainen tarve kuluttaa kulttuuria, vaikka käydä teatterissa. Ja juoda lasi punkkua yhdessä sen jälkeen.

[/quote]

Ei voi olla totta, samat mieltymykset voi olla näemmä miehelläkin:)

[/quote]

Aika paljon puuttuu jos nuo kaikki jää saamatta!

[/quote]

Niinpä! Pessimisti näkee, mitä jää saamatta, optimisti, mitä kaikkea silti ON!

[/quote]

No optimisti -listaapa tuosta mitä hyvää noiden sijaan olisi?? Tuossa on kaikki asiat mitkä mulle on tärkeät, vain kyky rakentaa talo omin käsin jäi luettelosta pois (oma mies onneksi hallitsee senkin)

Mieheni ei pysty täyttämään maanisuuskohtauksiani, jolloin voisin panna kaikki rattaat uusiksi. Hän pitää minut maan päällä ja rauhoittelee, muuten olisin jo sillan alla.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:33"]

Rakkaus, luottamus, empatia, inhimillisyys ja ihmisyys.

Nämä puuttui. Olen eronnut.

[/quote]

Tyhjentävä lista - totaalinen ratkaisu! Joskus vaan ei ole vaihtoehtoja - oikeasti!

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 12:50"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 12:11"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:14"]

Olen pohtinut kuukausikaupalla sitä, olenko onnellinen parisuhteessani, mitä saan mieheltäni, mitä en saa ja onko ylipäätään olemassa sellaista ihmistä, jonka kanssa voi saada kaiken? Olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja silti välillä katkerana mietin, että olisipa omakin mieheni esim. kiinnostunut ruuanlaitosta tai ruuasta ylipäätään... Tämä voi kuulostaa todella hölmöltä, mutta minä tavallaan kärsin siitä etten saa omaa intohimoani jaettua mieheni kanssa. Itse olen suunnaton kulinaristi, hänelle on aivan sama mitä lautasella on.

Millaisia asioita teillä muilla on, joita haluaisitte, mutta ette saa omilta kumppaneiltanne?

[/quote]

Kuulostaa tutulta! Olen itse todella kiinnostunut luonnosta, eläimistä, puutarhanhoidosta ja kasveista yleensä, musiikista, käsitöistä, ruuanlaitosta. Mikään näistä ei natsaa mieheni kanssa. Miestä kiinnostaa autot, veneet, talousasiat, politiikka. Syö kyllä mielellään tekemääni ruokaa, mutta minulta alkaa into hiipumaan, kun millään tavalla ei päästä samalle aaltopituudelle. Olo on todella yksinäinen! Lisäksi mieheni on aika pökkelö ja vähän "siveä", eikä kehu esim. kauniiksi. Lisäksi pitää minut usein erillään päätöksenteosta. Alkaa olla itsellä vitsit aika vähissä.

[/quote]

Tässä puuttuu vielä enemmän, tarvittaneen jo ylimaallista huumorintajua!

[/quote]

Luulisi, että olisi ollut helppoa huomata jo suhteen alkuvaiheessa, ettei nuo asiat toista niin kiinnosta. Mutta jos on tapana näytellä suhteen alussa jotain muuta kuin onkaan niin ehkä tapaa helpommin itsekin sellaisen kumppanin (jos siis miestä alkuun nuo näyttivät kiinnostavan). Oon huomannut täällä av:llä, että todella moni ei mene suhteeseen omana itsenään, vaan ensin mietitään millä lailla ollaan sille toiselle miellyttäviä. Silloinhan se toinenkin oletettavasti tekee samaa. Terveisin eräs akka, joka ei ikinä esitä viehättävää, jos en sitä toisesta ole niin good bye

[/quote]

Ihminen muuttuu ja kypsyy 16 vuodessa ja ymmärtää suhdetta ja ihmisluontoa erilailla 35-vuotiaana kuin 19-vuotiaana. Mieheni oli alussa niiiiin luontoihminen, mutta ihmeesti se on jäänyt. Ilmeisesti jaksoi näytellä, kunnes sai mut nalkkiin muilla keinoin.

Miehenä kaipaisin enemlän koskettelua, vain yhdessä oloa ja luonnossa liikkumista.

Haaveilen turhaan siitä, kuinka vaikkaa vain istuisimme rannalla katsomassa laskevaa aurinkoa.

Ei tule tapahtumaan. Vaimo on osoittautunut vuosi vuodelt vähemmän ulkoilusta tai ulkona olemisesta pitäväksi. Siellä on ötököitä, metsässä ei voi istua mihinkään eikä vastata 'luonnon kutsuun' kun siellä ei ole vessoja.

Päivät onkin kivempi olla sisätiloissa.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:37"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:01"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:55"]

Seksin, hellyyden, läheisyyden, keskustelun, asioiden luottamuksellisen jakamisen, kotitöiden jakamisen ja toisen kaikenlaisen tukemisen tarpeet tulee nyt äkkiä mieleen. Ja tykkäisin kovasti myös jos meillä olisi samanlainen tarve kuluttaa kulttuuria, vaikka käydä teatterissa. Ja juoda lasi punkkua yhdessä sen jälkeen.

[/quote]

Ei voi olla totta, samat mieltymykset voi olla näemmä miehelläkin:)

[/quote]

Aika paljon puuttuu jos nuo kaikki jää saamatta!

[/quote]

Niinpä! Pessimisti näkee, mitä jää saamatta, optimisti, mitä kaikkea silti ON!

[/quote]

No optimisti -listaapa tuosta mitä hyvää noiden sijaan olisi?? Tuossa on kaikki asiat mitkä mulle on tärkeät, vain kyky rakentaa talo omin käsin jäi luettelosta pois (oma mies onneksi hallitsee senkin)

[/quote]

Taitoa löytyy aika moneen, kenties olen joskus jopa selvinnäkijä;)

Juurikin näitä, että haluaisin harrastaa yhdessä... Tykkään tehdä erilaisia ja erikoisia ruokia, miehelle riittäisi pelkkä peruna. Ei siis innostu ruuanlaitosta. 
Toinen ongelma on se, että olen hyvin suvaitsevainen, avoin ja haluaisin matkustaa paljon ja tutustua ulkomaalaisiin ihmisiin ja kulttuureihin. Mies on henkeen ja vereen suomalainen, eikä Suomesta halua poistua.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 12:01"]

Joo tuo ruoanlaitto meilläkin uupuu ihan täysin, mutta kun on kaikilta muilta osin unelmamies ja isä niin en jaksa enää siitä murehtia :) Joskus nousee ärsytys pintaan kun on kauhea kiukkunälkä tai pitää suunnitella viikon menu ja myös toteuttaa se yksin, mutta sekin menee ohi nopeasti kun mietin, että aika paljon mieskin hoitaa meillä asioita joita mä en hoida, esim. käyttää autot pesussa ja huollossa.

[/quote]

Taas täysin vertailukelvottomat asiat mitä puolisot tekee.. koko perheen ruokahuolto ja autojen pesettäminen ja huollattaminen (ei edes peseminen ja huoltaminen). Jos teillä ei ole viittäkymmentä autoa, niin nuo ei ole edes viikoittaisia hommia, saati päivittäisiä!

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:55"]Seksin, hellyyden, läheisyyden, keskustelun, asioiden luottamuksellisen jakamisen, kotitöiden jakamisen ja toisen kaikenlaisen tukemisen tarpeet tulee nyt äkkiä mieleen. Ja tykkäisin kovasti myös jos meillä olisi samanlainen tarve kuluttaa kulttuuria, vaikka käydä teatterissa. Ja juoda lasi punkkua yhdessä sen jälkeen.
[/quote]
Jatkan vielä tätä, kun tuli mieleen. Moni mainitsi tarpeesta liikkua luonnossa, olisi tosi kivaa kun voisi puolison kanssa lähteä luontoon. Vaikka nukkua laavulla tai olla koko päivän vaelluksella. Olisi hienoa myös, jos puoliso olisi avarakatseinen muuta maailmaa kohtaan ja lähtisi mielellään pois kotoa, jopa ulkomaille. Ja siinäkin mieles avarakatseinen että voisi keskustella vaikka tasa-arvoisesta avioliittolaista tai kehitysavusta muutenkin kuin tasolla "hyi saatana, ei helvetti". Minulla on myös tarve elää ekologisesti ja olisi hienoa jos miehellänikin olisi eikä minun tarvitsisi aina kerätä pelti- ja lasipurkkeja sekajäteroskiksesta tai yrittää huolehtia siitä ettei vattupuskani alustaa täytettäisi myrkyllisillä tupakantumpeilla. Minulla on myös tarve suunnitella taloutta ja elämää eteenpäin, ja toivoisin että mieheni osallistuisi siihen eikä käyttäisi kaikkia rahoja suunnilleen tilipäivänä. Olisi turvallisempi olo kun olisi säästöjä. Minulla on tarve opiskella ja kehittää itseäni työn ohella ja kaipaisin siihen tukea, koska on vaikeaa jaksaa työ, kotityöt, lastenhoito ja opiskelu ilman kannustusta tai konkreettista apua. Tarve olisi myös muutaman mainitsemaan kulinarismiin. Olisi hienoa voida maistella rauhassa herkkuja, vaikkapa juustoja. Koen tuskalliseksi sen että jos jotain hyvää valmistan tai asetan tarjolle, ei puoliso pysähdy sen äärelle arvostaen vaan lappaa suuhunsa seisaallaan. Tarve olisi myös siisteydelle, koska saan pölystä allergiaoireita ja liiat "romut" lipastojen päällä tai vaatteet pitkin sohvia ärsyttävät esteettistä silmääni, mutta puoliso ei tätä ymmärrä eikä halua tapojaan muuttaa. Tarve olisi myös kasvattaa lapset hyvin ja tarjota terveellisiä aterioita, puolison mielestä riittää pelaaminen/telkkarin katsominen koko päivän ja joku mikrossa lämmitetty lihis.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:55"]Seksin, hellyyden, läheisyyden, keskustelun, asioiden luottamuksellisen jakamisen, kotitöiden jakamisen ja toisen kaikenlaisen tukemisen tarpeet tulee nyt äkkiä mieleen. Ja tykkäisin kovasti myös jos meillä olisi samanlainen tarve kuluttaa kulttuuria, vaikka käydä teatterissa. Ja juoda lasi punkkua yhdessä sen jälkeen. [/quote] Jatkan vielä tätä, kun tuli mieleen. Moni mainitsi tarpeesta liikkua luonnossa, olisi tosi kivaa kun voisi puolison kanssa lähteä luontoon. Vaikka nukkua laavulla tai olla koko päivän vaelluksella. Olisi hienoa myös, jos puoliso olisi avarakatseinen muuta maailmaa kohtaan ja lähtisi mielellään pois kotoa, jopa ulkomaille. Ja siinäkin mieles avarakatseinen että voisi keskustella vaikka tasa-arvoisesta avioliittolaista tai kehitysavusta muutenkin kuin tasolla "hyi saatana, ei helvetti". Minulla on myös tarve elää ekologisesti ja olisi hienoa jos miehellänikin olisi eikä minun tarvitsisi aina kerätä pelti- ja lasipurkkeja sekajäteroskiksesta tai yrittää huolehtia siitä ettei vattupuskani alustaa täytettäisi myrkyllisillä tupakantumpeilla. Minulla on myös tarve suunnitella taloutta ja elämää eteenpäin, ja toivoisin että mieheni osallistuisi siihen eikä käyttäisi kaikkia rahoja suunnilleen tilipäivänä. Olisi turvallisempi olo kun olisi säästöjä. Minulla on tarve opiskella ja kehittää itseäni työn ohella ja kaipaisin siihen tukea, koska on vaikeaa jaksaa työ, kotityöt, lastenhoito ja opiskelu ilman kannustusta tai konkreettista apua. Tarve olisi myös muutaman mainitsemaan kulinarismiin. Olisi hienoa voida maistella rauhassa herkkuja, vaikkapa juustoja. Koen tuskalliseksi sen että jos jotain hyvää valmistan tai asetan tarjolle, ei puoliso pysähdy sen äärelle arvostaen vaan lappaa suuhunsa seisaallaan. Tarve olisi myös siisteydelle, koska saan pölystä allergiaoireita ja liiat "romut" lipastojen päällä tai vaatteet pitkin sohvia ärsyttävät esteettistä silmääni, mutta puoliso ei tätä ymmärrä eikä halua tapojaan muuttaa. Tarve olisi myös kasvattaa lapset hyvin ja tarjota terveellisiä aterioita, puolison mielestä riittää pelaaminen/telkkarin katsominen koko päivän ja joku mikrossa lämmitetty lihis.

[/quote]

Miten ihmeessä olette alunperin päätyneet yhteen??? Ihan oikeasti, kiinnostaisi tietää, miten on joutunut yhteen noin erilaisen kanssa? Seksinkö takia?

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:14"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 11:55"]Seksin, hellyyden, läheisyyden, keskustelun, asioiden luottamuksellisen jakamisen, kotitöiden jakamisen ja toisen kaikenlaisen tukemisen tarpeet tulee nyt äkkiä mieleen. Ja tykkäisin kovasti myös jos meillä olisi samanlainen tarve kuluttaa kulttuuria, vaikka käydä teatterissa. Ja juoda lasi punkkua yhdessä sen jälkeen. [/quote] Jatkan vielä tätä, kun tuli mieleen. Moni mainitsi tarpeesta liikkua luonnossa, olisi tosi kivaa kun voisi puolison kanssa lähteä luontoon. Vaikka nukkua laavulla tai olla koko päivän vaelluksella. Olisi hienoa myös, jos puoliso olisi avarakatseinen muuta maailmaa kohtaan ja lähtisi mielellään pois kotoa, jopa ulkomaille. Ja siinäkin mieles avarakatseinen että voisi keskustella vaikka tasa-arvoisesta avioliittolaista tai kehitysavusta muutenkin kuin tasolla "hyi saatana, ei helvetti". Minulla on myös tarve elää ekologisesti ja olisi hienoa jos miehellänikin olisi eikä minun tarvitsisi aina kerätä pelti- ja lasipurkkeja sekajäteroskiksesta tai yrittää huolehtia siitä ettei vattupuskani alustaa täytettäisi myrkyllisillä tupakantumpeilla. Minulla on myös tarve suunnitella taloutta ja elämää eteenpäin, ja toivoisin että mieheni osallistuisi siihen eikä käyttäisi kaikkia rahoja suunnilleen tilipäivänä. Olisi turvallisempi olo kun olisi säästöjä. Minulla on tarve opiskella ja kehittää itseäni työn ohella ja kaipaisin siihen tukea, koska on vaikeaa jaksaa työ, kotityöt, lastenhoito ja opiskelu ilman kannustusta tai konkreettista apua. Tarve olisi myös muutaman mainitsemaan kulinarismiin. Olisi hienoa voida maistella rauhassa herkkuja, vaikkapa juustoja. Koen tuskalliseksi sen että jos jotain hyvää valmistan tai asetan tarjolle, ei puoliso pysähdy sen äärelle arvostaen vaan lappaa suuhunsa seisaallaan. Tarve olisi myös siisteydelle, koska saan pölystä allergiaoireita ja liiat "romut" lipastojen päällä tai vaatteet pitkin sohvia ärsyttävät esteettistä silmääni, mutta puoliso ei tätä ymmärrä eikä halua tapojaan muuttaa. Tarve olisi myös kasvattaa lapset hyvin ja tarjota terveellisiä aterioita, puolison mielestä riittää pelaaminen/telkkarin katsominen koko päivän ja joku mikrossa lämmitetty lihis.

[/quote]

Miten ihmeessä olette alunperin päätyneet yhteen??? Ihan oikeasti, kiinnostaisi tietää, miten on joutunut yhteen noin erilaisen kanssa? Seksinkö takia?
[/quote]
Varmaan sellainen klassinen "kasvoimme erillemme". Nuorena yhteen. Sitten kun sen tajusin, oli jo lapsia enkä viitsisi rikkoa lasten perhettä. Optimisti minussa sanoo, että mies täyttää minussa tarpeen säilyttää lapsilla isä jokapäiväisessä elämässä ja myös tarpeen pystyä hoitamaan remonttihommat ilman palkattua työvoimaa, sitten joskus kun sellaista on tiedossa.

Mies ei halua matkustella lainkaan, itse matkailisin niin paljon kuin rahani vain riittäisivät. Hän olisi mieluiten aina kotona. Myös Suomen sisällä olevat matkat tuottavat stressiä ja sitten murjotetaan.

Musta näitä on aika surullista lukea. Monelta puuttuu tosi tärkeitä asioita. Voisikohan noista mitään saavuttaa keskustelemalla puolison kanssa rauhassa ja syvällisesti? Jos vaan istuisi alas ja tekisi vakavan taseen avioliiton kustannuksista ja hyödyistä (henkisistä lähinnä) ja katsoisi mitä kukin saa ja mitä haluaisi? Ainakin kannattaisi yrittää.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:30"]

Musta näitä on aika surullista lukea. Monelta puuttuu tosi tärkeitä asioita. Voisikohan noista mitään saavuttaa keskustelemalla puolison kanssa rauhassa ja syvällisesti? Jos vaan istuisi alas ja tekisi vakavan taseen avioliiton kustannuksista ja hyödyistä (henkisistä lähinnä) ja katsoisi mitä kukin saa ja mitä haluaisi? Ainakin kannattaisi yrittää.

[/quote]

Minusta taas ei kannata sekaantua liian vakavin naamoin toisten asioihin, sillä nämä on niin henkilökohtaisia juttuja, ja jokaisella on varmasti omat syynsä, miksi on yhdessä kumppaninsa kanssa. Me ihmiset vaan nyt olemme erilaisia, muutumme, kasvamme erillemme, toiveemme kirkastuvat, haaveemme kasvavat, voi tämä on ihan loputon lista.

Jollekin ongelmat ovat yhtä mössöä, joku osaa ne kristallisoida, joku haluaa oikeasti muutosta, toinen haaveilee siitä, joku taas eroaisi mutta kun..jne. jne. Eli jokaisen on itse punnittava yksin ja/tai yhdessä kumppaninsa, mitä tekee tai jättää tekemättä elämässään. Ei sitä voi toinen tehdä koskaan toisen puolesta: näkökulmia toki voi saada, mutta ne on parhaimmillaankin vain niitä!