Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hei masentuneet, jotka olette hakeneet lääkäristä apua!
17.11.2014 |
Tilanne on siis se, että olen noin vuoden verran ollut jonkinverran masentunut, ja nyt tuntuu siltä että asialle on pakko tehdä jotakin. Tähän asti olen yrittänyt sivuuttaa asian ja olen vain ajatellut, että kyllä tämä tästä helpottaa, mutta ei. Olo pahenee ja jonkinnäköisiä ahdistuskohtauksiakin on alkanut olla. Aion siis mennä lääkäriin, mutta haluaisin kysyä muutaman kysymyksen teiltä, joilla on kokemusta asiasta.
Ensinnäkin, soitanko ihan tavalliseen terveyskeskukseen? Mitä sanon? Miten lääkärissä menetellään, määräävätkö heti lääkkeitä vai pääseekö ensin esim. psykologin ym juttusille? Paljonko "lysti" maksaa (lääkkeet ja psykologi jne)?
Kiitos etukäteen vastauksista! Ja pahoittelen jos kappalejaot eivät toimi, kirjoitan puhelimella.
Kommentit (21)
Soitin ihan terveyskeskukseen. Itsellä oli tilanne jo niin paha, että ulvoin ja itkin vaan puhelimeen aikani ja pääsin suoraan lääkärille, kun sh puhelimessa viimein tajusi mistä on kyse. Tk-lääkärit eivät asialle paljon mitään voi, paitsi kirjoittaa alkuun lääkkeet mikäli niitä tarvii ja laittaa lähetteen eteenpäin. Varaudu siihen, että ajan saaminen lähetteen jälkeen voi kestää parikin kuukautta. Meilläpäin tk-lääkärikäynti maksaa noin 30€, josta tulee lasku jälkikäteen. Lääkkeiden hinta riippuu ihan lääkkeestä, mutta eivät nekään kamalan kalliita ole kela-korvauksen jälkeen. Niin, varaudu myös siihen, että lääkkeiden aloitus pahentaa ahdistusta hetkellisesti, pari viikkoa olosi on todennäköisesti huonompi kuin aiemmin, mutta kyllä se siitä. Voimia jatkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita ihan tavalliseen terveyskeskukseen, jos et ole neuvolan asiakas. Lääkityksen aloitus on tapauskohtaista. Neuvottelet siitä lääkärin kanssa. Ajanvaraukseen sanot, että olet masentunut. Eipä siinä sen ihmeempiä kommervenkkejä. Siitä ne asiat lähtevät selviämään.
Kiitos vastauksesta, 2! Tehtiinkö neuvolasta lastensuojeluilmoitus? Tai vaikuttaako asiaan mitenkään se, että on lapsi? Meillä 1 lapsi ja mietin, miten siihen suhtaudutaan lääkärissä.
Varaat ihan normaalisti ajan terveyskeskuksesta. Sanot, että olet ollut pitkään masentunut ja että et enää jaksa. Ei kannata yhtään kaunistella asiaa, mielummin vaikka vähän liioittelet, niin ottavat asian vakavasti. Lääkäri kirjoittaa todennäköisesti lääkereseptin ja saattaa ohjata sut psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille. Se sairaanhoitaja ilmoittaa sitten lääkärille, jos muutama keskustelukäynti hänen luonaan ei riitä, ja lääkäri voi tehdä lähetteen psykiatrian poliklinikalle, jossa pääsee juttelemaan psykiatrin (psykiartriaan erikoistuneen lääkärin) ja psykologin kanssa. Psykiatrian polille päästäkseen pitää kyllä sitten olla aika huonossa kunnossa, koska resurssit on mitä on.
Tärkeää on että pidät itse huolen, että saat tarvitsemaasi hoitoa. Jos lääkärin määräämät lääkkeet ja mahdolliset käynnin psykiatrisella sairaanhoitajalla eivät helpota oloa, pitää sanoa se ääneen ja pyytää lisää apua kunnes sitä saa.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 10:10"]
Kiitos vastauksesta, 2! Tehtiinkö neuvolasta lastensuojeluilmoitus? Tai vaikuttaako asiaan mitenkään se, että on lapsi? Meillä 1 lapsi ja mietin, miten siihen suhtaudutaan lääkärissä.
[/quote]
Minullakin on lapsi (kolmonen vastaa). Ja olin tosiaan niin huonossa kunnossa, että hyvä että lääkäriin asti pääsin. Mitään ongelmia ei ole ollut sen suhteen.
ENsin saat ajan omalääkärille, joka kirjoittaa sitten lähetteen psykologille ja jos vaivasi on tosi paha, myös psykiatrille (mutta ei "jonkinverran masennusta" ole niin paha". Saat todennäköiesesti muutaman keskustelukerran psykologin kanssa, ja lääkkeitä, muutam an viikon päähän kontorollikäynnin, jossa katsotaan riittääkö tuo, vai tarvitsetko enemmän.
Jos menet terveyskeskukseen, niin joka käynti lääkärillä ja psykologilla maksaa noin kolme kymppiä (meillä 27,90e). jos menet yksityiselle ,niin käynit maksaa noin satasen/käynti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt ainakaan ls-ilmoitusta pelkää. Lääkäri varmaan varmistaa jaksatko äitinä vai tunnetko tarvitsevasi apua, ja voi tarvittaessa suositella perhetyöntekijää tai perheneuvolaan, mutta ilmeisesti masennuksesi on korkeintaan keskivaikeaa. Jos vanhempi tulee itsemurhayrityksen jälkeen tai vakavamman psyykkisen syyn takia hoitoon, tehdään ls-ilmoitus.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 10:12"]
ENsin saat ajan omalääkärille, joka kirjoittaa sitten lähetteen psykologille ja jos vaivasi on tosi paha, myös psykiatrille (mutta ei "jonkinverran masennusta" ole niin paha". Saat todennäköiesesti muutaman keskustelukerran psykologin kanssa, ja lääkkeitä, muutam an viikon päähän kontorollikäynnin, jossa katsotaan riittääkö tuo, vai tarvitsetko enemmän.
Jos menet terveyskeskukseen, niin joka käynti lääkärillä ja psykologilla maksaa noin kolme kymppiä (meillä 27,90e). jos menet yksityiselle ,niin käynit maksaa noin satasen/käynti.
[/quote]
Onpa jossain päin hyvä hoito jos noin on... Minä en ole koskaan kuin saanut lääkereseptejä kouraan, mihinkään psykologille ei ole ollut pääsyä. Psykiatrille sitten kun kolmaskaan kokeiltu lääke ei tehonnut sentään, mutta siellä vaan määrättiin entistä kovempia lääkkeitä (neuroleptejä). Psykiatrinkaan mielestä minulla ei ollut tarvetta esim. terapialle. Lopetin lopulta avun hakemisen lääkäreiltä kun mikään lääke ei edes mulla toiminut ja sivuvaikutuksia oli paljon. Lopulta paranin masennuksesta itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kovasti kaikille vastauksista! Jännittää todella paljon ottaa lääkäriin yhteyttä, mutta ei tässä muuta voi. Kaduttaa etten ole aiemmin mennyt :( Jotenkin vain vaikeaa edes itselleen myöntää, että tarvitsee apua..
Ap
Sellainen tuli vielä mieleen, että kauanko olette käyttäneet lääkkeitä? Onnistuiko lopetus helposti? Pelottaa sekin etten pääse lääkkeistä eroon jos ne alotan, jostain olen kuullut että voi olla hankalaa lopettaa. Tai että lopettaessa tulee hirveät vierotusoireet. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vuosia käynyt psykiatrian polilla. Välillä useammin, välillä pitkiä taukoja. Lääkkeitä mulle tarjottiin vasta monen vuoden päästä. Enimmäkseen oon hoitanut asioita puhumalla. Käyminen ei maksa mitään. Lääkkeitä pitää yleensä käyttää niin kauan että on puoli vuotta - vuoden oireeton. Lopettaminen voi olla vähän hankalaa mutta ei mitään kauheaa. Viimeisimmän tiedon mukaan mulla oliskin kaksisuuntainen mielialahäiriö joka on aiheuttanut "ihmeparantumisia" kun onkin tullut huippuhyvä vaihe. Tässä sitä opettellaan vaan elämään asian kanssa.
Oon käyttänyt aiemmin esim citalopramia joka on tosi halpa lääke, vähän sivuvaikutuksia eikä lopettaessakaan ole ollut hankala. Sain siitä paljon apua. Nyt käytän lamictalia joka on vähän kovempi aine, mutta auttaa tasaamaan mielialoja. On epilepsialääke jota käytetään myös bipoon.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 10:19"]
Sellainen tuli vielä mieleen, että kauanko olette käyttäneet lääkkeitä? Onnistuiko lopetus helposti? Pelottaa sekin etten pääse lääkkeistä eroon jos ne alotan, jostain olen kuullut että voi olla hankalaa lopettaa. Tai että lopettaessa tulee hirveät vierotusoireet. Ap
[/quote]
Kyllä minulle ainakin tuli melko järkyt vieroitusoireet, aina lääkkeitä vaihdettaessa tai lopetettaessa. Vieroitusoireet oli ahdistusta, päänsärkyä, valtavaa makeanhimoa, migreenimäisiä näköhäiriöitä, lihasnykäyksiä jne. Mutta ne sentään meni noin kuukaudessa ohi joten kyllä ne jotenkin kesti, viinalla itseäni lääkitsin sen aikaa kun oli vieroitusoireita. On kyllä sellaisiakin ihmisiä jotka ovat päätyneet syömään lääkettä loppuiän ihan siksi että ei vieroitusoireiden takia pääse irtikään.
Mutta jos kerran tilanne on se että apua tarvitsee masennukseen lääkkeistä, niin eipä siinä muuta voi kuin niitä kokeilla, huolimatta siitä että ne eivät ole täysin haitattomia eikä riippuvuutta aiheuttamattomia kuten usein väitetään. Ja kyllähn jotkut syö niitä loppuiän, ei sekään kammottava ratkaisu ole, jos kerran toimii. Itselläni oli se huonoin mahdollinen että yksikään lääke ei auttanut, mutta sivuvaikutukset ja vieroitusoireet tuli silti.
t. 11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 10:24"]Olen vuosia käynyt psykiatrian polilla. Välillä useammin, välillä pitkiä taukoja. Lääkkeitä mulle tarjottiin vasta monen vuoden päästä. Enimmäkseen oon hoitanut asioita puhumalla. Käyminen ei maksa mitään. Lääkkeitä pitää yleensä käyttää niin kauan että on puoli vuotta - vuoden oireeton. Lopettaminen voi olla vähän hankalaa mutta ei mitään kauheaa. Viimeisimmän tiedon mukaan mulla oliskin kaksisuuntainen mielialahäiriö joka on aiheuttanut "ihmeparantumisia" kun onkin tullut huippuhyvä vaihe. Tässä sitä opettellaan vaan elämään asian kanssa.
Oon käyttänyt aiemmin esim citalopramia joka on tosi halpa lääke, vähän sivuvaikutuksia eikä lopettaessakaan ole ollut hankala. Sain siitä paljon apua. Nyt käytän lamictalia joka on vähän kovempi aine, mutta auttaa tasaamaan mielialoja. On epilepsialääke jota käytetään myös bipoon.
[/quote]
Kiitos tästäkin vastauksesta kovasti! Täytyy muistaa kysyä lääkäriltä tuosta citalopramista, jos mulle aiotaan lääkkeitä määrätä.
Itse olen hoitanut ahdistusta pelkän terapian avulla. Hyvän terapeutin löytäminen kesti hetken (oman tk psykiatrinen sh ei ollut ollenkaan pätevä, vain voivotteli antamatta mitään apua). Psykologilta kun sain ajan, oli hyvää hoitoa ihan omalla terveyskeskuksella. Mutta sitten ko psykologi jäi äitiyslomalle ja tilalle palkattiin eläkeiän kynnyksellä ollut vanha täti, joka taas vaan voivotteli antamatta kunnon tapoja käsitellä tunteita niin lopetin terapian. Menin sitten vielä puoleksi vuodeksi nuorten kriisipisteelle ahdistuksenhallinta ryhmäterapiaan, joka oli hyvä ja koin parantuneeni. Sitten olin pari vuotta oireeton, mutta nyt avioero on taas nostanut vanhoja ahdistuksia päälle, niin joudun menevään varmaan uudestaan, ehkä vain muutama kerta tällä kertaa riittää, jos terapeutti olisi taas pätevämpi.
Pointtini on siis se, että ilman lääkkeitäkin terapiasta on valtavasti hyötyä. Kuitenkin terapeuteissa on myös paljon osaamattomia henkilöitä, olen monelta ystävältäkin kuullut negatiivista palauteta etenkin psykiatrisista sairaanhoitajista. Jos voit valita, hakeudu psykologille suoraan. Heillä on pisin koulutus mielenterveysongelmien hoitoon (noin 6 vuoden yliopistokoulutus). Esim psykiatri taas on ihan tavallinen lääkäri, joka on käynyt vuoden lisäkoulutuksen mielenterveysongelmista, he ovat myös hanakampia myös "hoitamaan" asian pelkillä lääkkeillä. Itseasiassa monissa tutkimuksissa on todettu, että todella harva oikeasti hyötyy masennuslääkkeistä ja monilla ne vain pahentavat oireita.
2 vastaa, ei tietenkään tehty lastensuojeluilmoitusta :) neuvolassa olivat sitä mieltä että olipas hyvä kun otin asian puheeksi ja hoito pääsee alkamaan. Ei äidin masennus ole syy lastensuojelullisille toimenpiteille.
mä en oo saanut vakavaan masennukseen muuta hoitoa, kuin lääkkeet. Missä paikkakunnalla nykyään pääsee psykologin tai jopa psykiatrin juttusille?
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:24"]
mä en oo saanut vakavaan masennukseen muuta hoitoa, kuin lääkkeet. Missä paikkakunnalla nykyään pääsee psykologin tai jopa psykiatrin juttusille?
[/quote]
Millä tahansa, kun pitää itsestään meteliä eikä tyydy ensimmäiseen ei:hin. Lain mukaan sun on saatava hoitoa, ota selvää potilaan oikeuksista ja tee vaikka kantelu terveysasemasta, jos ei muu auta. Kyllä jonottamaan psykologia joutuu pk seudulla sen 3-6kk, mutta esim psykiatriselle sairaanhoitajalle pääsee usein nopeammin.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:04"]
2 vastaa, ei tietenkään tehty lastensuojeluilmoitusta :) neuvolassa olivat sitä mieltä että olipas hyvä kun otin asian puheeksi ja hoito pääsee alkamaan. Ei äidin masennus ole syy lastensuojelullisille toimenpiteille.
[/quote]
Vaan isän masennus ilmeiseti on, ainakin vantaalla. Menin siis masennuksen takia lääkäriin, (ennen sitä varasin ajan mielenterveyshoitajalle(sh) sain lääkkeet, ja lähetteen eteenpäin akuuttipsykiatrian polille jne.
Pian tästä tuli postista kirje saapua lapsen kanssa keskustelemaan sossutätien kanssa, eli lääkäri oli tehnyt ls ilmoituksen.
Jos olisin ollut äiti, niin ilmeisesti tätä ei olisi tapahtunut vai ?
Alue: Aihe vapaa
Minä otin asian esille neuvolassa, jossa samantien varattiin aika sekä lääkärille että psykiatriselle sairaanhoitajalle. Aloitin lääkityksen, mutta vasta kolmas lääke sopi mulle, joten älä lannistu jos ei heti löydy sopivaa lääkettä! Menee myös muutamasta viikosta kuukauteen ennen kuin lääke alkaa vaikuttaa.
Lääkkeitä on eri hintaisia, mutta eivät ne montaa kymppiä maksa. Ja toki tkpsykologit/sairaanhoitajat ovat ilmaisia sinulle. Varaudu, että jonot ovat pitkiä.. Tsemppiä! :)