Haluaisin olla uskovainen

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 02:22"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 02:16"]

Ketä jaksaa naurattaa joku lentävä spagettihirviö? Yläkoululaisia? Ihan sopii samaan kuvioon kuin ne ah, niin nokkelat letkautukset.

[/quote]

Lentävä Spagettihirviö on aivan yhtä todellinen kuin jeesus ja kristittyjen jumala. Älä siis vähättele Jumalaani.

[/quote]Itsehän sanoit että se tuo ilon.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 02:27"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 02:22"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 02:16"]

Ketä jaksaa naurattaa joku lentävä spagettihirviö? Yläkoululaisia? Ihan sopii samaan kuvioon kuin ne ah, niin nokkelat letkautukset.

[/quote]

Lentävä Spagettihirviö on aivan yhtä todellinen kuin jeesus ja kristittyjen jumala. Älä siis vähättele Jumalaani.

[/quote]Itsehän sanoit että se tuo ilon.

[/quote]

Tottakai tuo iloa. MUTTA KUINKA SINÄ SAASTAINEN MAAN MATONEN JULKEAT LOUKATA SUURTA JA MAHTAVAA LENTÄVÄÄ SPAGETTIHIRVIÖTÄ? ETKÖ PELKÄÄ ETTÄ HÄN NÄYTTÄÄ VOIMANSA JA SINKOAA SINUT IKUISEEN MAKAROONEISTA TEHTYYN TUONELANVIRTAAN? Voin varoittaa, ei kannata pilkata Hänen jumaluuttansa tai kohtaat nopeasti keitetyn loppusi.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 01:47"]

Olen lestadiolaisesta perheestä, ja eronnut liikkeestä muutama vuosi sitten. Koskaan en ole täysin uskonut Jumalaan. Nyt kuitenkin jo pidemmän aikaa olen kokenut, että kaipaisin elämääni jotain turvaa. Olen yrittänyt rukoilla, ja olen käynyt kirkossa muutaman kerran, mutta tämä tuntuu vain niin vaikealta yksin. Tai siis kaipaisin jonkun, jonka kanssa voisin puhua Jumalasta ja uskosta. Ystäväni ovat tapakristittyjä.

[/quote]

Rukoilusta ei ole mitään hyötyä, jos ei ymmärrä pitää käsiä oikeassa rukoiluasennossa.

http://www.venganza.org/wp-content/uploads/2009/07/fsmprayer.jpg

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 17:56"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 17:49"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 17:47"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 17:38"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 01:10"]

Suosittelisin sinulle Alfa-kurssia. Se on juuri uskoon tulleille tai uskosta kiinnostuneille tarkoitettu kurssi, jossa käydään läpi kristinuskon perusasioita. Noita järjestää eri seurakunnat eri paikkakunnilla:

http://www.svk.fi/?sid=237

Minun oli aikoinaan vaikea lähteä seurakunnan toimintaan mukaan, mutta kynnys lähteä tuollaiselle kurssille oli jotenkin matalampi. Siellä tutustuu ihan kivasti ihmisiin. Ainakin protestanttisilla seurakunnilla (helluntaiseurakunta, vapaaseurakunta ym.) on ns. "soluja" eli sellaisia pienryhmiä, jotka kokoontuvat vaikkapa kerran viikossa. Tuollaisissa on mielestäni helpompi tutustua kun sama porukka kokoontuu säännöllisesti. En huomannut mainitsitko ikääsi tai paikkakuntaa, mutta jos olet opiskelija/nuori aikuinen niin esim. Kansan Raamattuseuralla on kivaa opiskelijatoimintaa monella paikkakunnalla.

Kannattaa vaan lähteä rohkeasti mukaan. Minunkin oli aluksi tosi vaikea lähteä mihinkään seurakunnan juttuihin mukaan kun minulla oli niin negatiivinen kuva itsestäni ja ajattelin, että kaikki siellä on jotenkin täydellisiä... Ihan kivasti minut on kuitenkin otettu vastaan ja kaikkialla oltu tosi ystävällisiä vaikka olen vähän tälläinen epävarma ja sosiaaliset tilanteet on hankalia (ja se varmasti näkyy minusta ulospäin).

Tsemppiä ja siunausta matkaan. Toivon, että löydät kivan seurakunnan ja uusia ystäviä!

[/quote]

Anteeksi nyt on pakko sanoa että Holy Trinity Brombton, josta Alfakurssi on lähtöisin, on ottanut haitallisissa määrin vaikutteita nk. torontolaisuudesta eikä näin ole luotettava lähde selittämään kristillisyyttä.

Paras tapa minusta on yksinkertaisesti avata Raamattu ja alkaa vaan lukemaan. Niin ne muutkin ovat oppineet. Ei se mitään salatiedettä ole ja pääset yksinkin kärryille ja alkuun, jos srk-yhteys puuttuu vielä. Aloita vaikka Johanneksen evankeliumista. :)

Ja vinkki tulevaisuuteen: Jos jokun julistama saarna, väite, ilmestys, näky tai jokin muu juttu on selkeästi Raamattua vastaan, älä usko sitä, julistaisipa asian sitten kuka tahansa ja tuntuipa miltä hyvänsä. Sana on ainoa johon voit oikeasti luottaa, se on Jumalan ilmoitus itsestään meille ihmisille.

[/quote]

Sanasi on kylläkin vajavaisen hiekka-apinan kirjoittama satukirja. Eikä minkään jumalasi. Joku paikallinen hiekkaneekeri sen kursi kasaan pössyissä, eikä mikään jumala. Älä siihen rautakautiseen oppaaseen ainakaan 2000-luvun elämääsi perusta tai jäät paljosta paitsi.

[/quote]Mitä se joku sanoikaan siitä verbaliikasta..

[/quote]

Noh, enemmän kaikilla muilla on ollut tähän keskusteluun annettavissa kuin sinulla. Olet tyytynyt luterilaiseen tapaan haukkumaan ja pilkkaamaan muiden uskontojen uskovia ja toisten kirjoitusvirheitä. Älä turhaan ole niin vihainen, mene vaikka rukoilemaan jonkun uskonnon satuolentoa apuun.

[/quote]Mitä kirjoitusvirheitä kukaan on pilkannut? Kyllä ne vihaiset haukkujat ja pilkkaajat ja tyhjänjauhajat ovat ihan siinä toisessa leirissä kuin ketjun uskikset..

Voisitko muuten valottaa mikä on se luterilainen tapa pilkata ja haukkua toisinuskovia? En ole luterilainen mutta käsittääkseni siihen liittyy nöyryys ja terve näkemys omasta vajavisuudesta. Silti voi vastustaa "vihollisen" naurettavia hyökkäyksiä.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 01:47"]

Olen lestadiolaisesta perheestä, ja eronnut liikkeestä muutama vuosi sitten. Koskaan en ole täysin uskonut Jumalaan. Nyt kuitenkin jo pidemmän aikaa olen kokenut, että kaipaisin elämääni jotain turvaa. Olen yrittänyt rukoilla, ja olen käynyt kirkossa muutaman kerran, mutta tämä tuntuu vain niin vaikealta yksin. Tai siis kaipaisin jonkun, jonka kanssa voisin puhua Jumalasta ja uskosta. Ystäväni ovat tapakristittyjä.

[/quote]

Rukoilusta ei ole mitään hyötyä, jos ei ymmärrä pitää käsiä oikeassa rukoiluasennossa.

http://www.venganza.org/wp-content/uploads/2009/07/fsmprayer.jpg

[/quote]Onneksi käsien tai minkään ruumiinosan asennolla ei ole mitään merkitystä rukouksen kuulluksi tulemisen kannalta. Sydämen asenteella on. Jumala kuulee sanattomat huokauksetkin kun ne ovat vilpittömiä..

Olen itsekin rippikoulua käymätön kirkosta eronnut.

Moni todennäköisesti ajattelee, että olen ateisti, mutta on kyllä sanottava että en ole. Olen ainakin jollakin painolla kristinuskoon uskova, en oikein itsekään osaa selittää miten.

En koskaan puhu asiasta, eikä minun tarvitsekaan. En tarvitse kirkossa käymistä tylsine saarnoineen ja karmeiden virsien hoilotuksineen. Se on vain sellainen päänsisäinen juttu enemmänkin.

Oletko tutustunut katoliseen kirkkoon? Suosittelen vierailemaan Helsingin hiippakunnan nettisivulla http://katolinen.fi/ ja käymään messussa. Jos asut pk-seudulla niin Pyhän Henrikin katedraalin seurakuntasalissa pidetään jojdantokurssia kirkosta kiinnostuneille joka toinen maanantai klo 18. Seuraava kerta on 9.2. ja aiheena on pappeus.

Oletko koskaan lukenut Eben Alexanderin kirjoja? Googlaa.

Hänen sanomansa Jumalasta on, että Jumala on kaikessa ja Rakkaus, alku ja loppu, ja että sinulla ei ole mitään pelättävää,et voi tehdä mitään väärin.

Itse rukoilen rakkauden ja oikeamukaisuuden Jumalaan, johonkin sellaiseen, mitä Eben kirjoissaan kuvailee.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 01:47"]

Olen lestadiolaisesta perheestä, ja eronnut liikkeestä muutama vuosi sitten. Koskaan en ole täysin uskonut Jumalaan. Nyt kuitenkin jo pidemmän aikaa olen kokenut, että kaipaisin elämääni jotain turvaa. Olen yrittänyt rukoilla, ja olen käynyt kirkossa muutaman kerran, mutta tämä tuntuu vain niin vaikealta yksin. Tai siis kaipaisin jonkun, jonka kanssa voisin puhua Jumalasta ja uskosta. Ystäväni ovat tapakristittyjä.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 02:05"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 02:03"]

Täällä kun kysyy niin suurin osa vastauksista tulee uskomattomilta. Nimenomaan niiltä jotka kuvittelevat olevansa teräviä sanan säilän heiluttajia eivätkä raukat ymmärrä oman verbaalisen kykynsa kehittymättömyyttä.

[/quote]

No sähän se varsinaiselta Shakespearelta vaikutatkin.

[/quote]

3

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 01:47"]

Olen lestadiolaisesta perheestä, ja eronnut liikkeestä muutama vuosi sitten. Koskaan en ole täysin uskonut Jumalaan. Nyt kuitenkin jo pidemmän aikaa olen kokenut, että kaipaisin elämääni jotain turvaa. Olen yrittänyt rukoilla, ja olen käynyt kirkossa muutaman kerran, mutta tämä tuntuu vain niin vaikealta yksin. Tai siis kaipaisin jonkun, jonka kanssa voisin puhua Jumalasta ja uskosta. Ystäväni ovat tapakristittyjä.

[/quote]

Mäkin olen joskus miettinyt,että uskovaisilla on varmasti mukavaa,kun voivat turvautua johonkin korkeampaan voimaan. En ole kuitenkaan koskaan oikein ymmärtänyt,kuinka "tullaan uskoon".Onko se jokin ahaa-elämys?

heheheheeee

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 02:25"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 02:21"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 02:17"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 02:01"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 01:49"]Keskity lähimmäisiin, älä satuolentoihin. Elämä on liian lyhyt haaskattavaksi satuolennoillle. [/quote] Niin elämä on lyhyt mutta mitä tämän maallisen elämän jälkeen? Mietin, että mitä ihminen yleensä ajattelee, jos olettaa kaiken loppuvan fyysiseen kuolemaan. Ei ihmistä ainakaan voi kovin fiksuksi kutsua.

[/quote]

Eipä oikeen muustakaan ole todisteita, kuin siitä, että tietoisuuskin lopulta on täysin fyysisiä sähköimpulsseja aivoissa, jotka valitettavasti loppuu kuoltuamme.

[/quote]ja kysyttiinkö tässä jotain todisteita? Ap haluaa löytää uskovia ystäviä ja ilmeisesti seurakuntayhteyden eikä mitään moneen kertaan kuultuja jankutuksia.

[/quote]

Ne oikeastaan sulkee toisensa pois ystävyys ja kristinusko. Tämä siitä syystä että rakkaus tulee Jumalalta ja Jumala on rakkaus. Näinollen Jumala on uskovaisella ystävyyden ja rakkauden välissä/välittäjänä, kun normaalilla ihmisellä suhteet toimii suoraan ihmiseltä ihmiselle.

[/quote]

No höpö höpö. Uskovaiset eivät noin yleisesti ottaen eroa muista ihmisistä ollenkaan. Ihan samaa ihmisyyden kirjoa edustavat. Usein uskovina käsitetään pelkät ääriliikkeiden edustajat (tietty äänekäs joukko), mutta uskovia on monenlaisia - ihan kuten ateisteja. Ateisteissa on ihan samanlaisia fundamentalisteja, häirikköjä, yksitotisia ja suvaitsemattomia.

hehehe

Jeesus rakastaa sinua. Etsi Häntä niin löydät, Hän on auttajista parhain ja uskollinen. Lue raamattua ja rukoile. Mistään uskonnosta et löydä pysyvää apua, mutta tosi uskovaisten tukea tarvitaan matkalla kaikki. Jeesus sinua siunatkoon.

Suosittelisin sinulle Alfa-kurssia. Se on juuri uskoon tulleille tai uskosta kiinnostuneille tarkoitettu kurssi, jossa käydään läpi kristinuskon perusasioita. Noita järjestää eri seurakunnat eri paikkakunnilla:

http://www.svk.fi/?sid=237

Minun oli aikoinaan vaikea lähteä seurakunnan toimintaan mukaan, mutta kynnys lähteä tuollaiselle kurssille oli jotenkin matalampi. Siellä tutustuu ihan kivasti ihmisiin. Ainakin protestanttisilla seurakunnilla (helluntaiseurakunta, vapaaseurakunta ym.) on ns. "soluja" eli sellaisia pienryhmiä, jotka kokoontuvat vaikkapa kerran viikossa. Tuollaisissa on mielestäni helpompi tutustua kun sama porukka kokoontuu säännöllisesti. En huomannut mainitsitko ikääsi tai paikkakuntaa, mutta jos olet opiskelija/nuori aikuinen niin esim. Kansan Raamattuseuralla on kivaa opiskelijatoimintaa monella paikkakunnalla.

Kannattaa vaan lähteä rohkeasti mukaan. Minunkin oli aluksi tosi vaikea lähteä mihinkään seurakunnan juttuihin mukaan kun minulla oli niin negatiivinen kuva itsestäni ja ajattelin, että kaikki siellä on jotenkin täydellisiä... Ihan kivasti minut on kuitenkin otettu vastaan ja kaikkialla oltu tosi ystävällisiä vaikka olen vähän tälläinen epävarma ja sosiaaliset tilanteet on hankalia (ja se varmasti näkyy minusta ulospäin).

Tsemppiä ja siunausta matkaan. Toivon, että löydät kivan seurakunnan ja uusia ystäviä!

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 15:37"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 01:47"]

Olen lestadiolaisesta perheestä, ja eronnut liikkeestä muutama vuosi sitten. Koskaan en ole täysin uskonut Jumalaan. Nyt kuitenkin jo pidemmän aikaa olen kokenut, että kaipaisin elämääni jotain turvaa. Olen yrittänyt rukoilla, ja olen käynyt kirkossa muutaman kerran, mutta tämä tuntuu vain niin vaikealta yksin. Tai siis kaipaisin jonkun, jonka kanssa voisin puhua Jumalasta ja uskosta. Ystäväni ovat tapakristittyjä.

[/quote]

Mäkin olen joskus miettinyt,että uskovaisilla on varmasti mukavaa,kun voivat turvautua johonkin korkeampaan voimaan. En ole kuitenkaan koskaan oikein ymmärtänyt,kuinka "tullaan uskoon".Onko se jokin ahaa-elämys?

[/quote]

Ei vaan tietoinen päätös lähteä seuraamaan Jeesusta. Monet ovat "tulleet uskoon" rukoilemalla näin: Jeesus, jos olet todellinen, osoita se minulle.

Siitä se lähtee.

Kannattaa mielummin yrittää rukoilla näin: Lentävä Spagettihirviö, jos olet todellinen, osoita se minulle.

Siitä se lähtee. Usein Lentävä Spagettihirviö Jumala antaa merkin ja aloitat järkyttävän hihittämisen ja naurun hirnumisen. Siitä tiedät saaneesi ylemmän merkin.

Siten itse löysin "uskon"

Täällä lisää Jumalastani:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lent%C3%A4v%C3%A4_spagettihirvi%C3%B6

Jos olet nuori,niin mene ihmeessä seurakunnan nuorteniltoihin. Ja sieltä saa varmasti tuttavia tai ystäviä jonka kanssa näistä asioista voi keskustella. :-) Se, että on "hengellinen ilmapiiri" on aika tärkee juttu uskossa ainakin mun mielestä, ja aina on paljon helpompaa kun on läheisiä jolle puhua uskon asioista.