Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen persoonallisuus vaihtelee, kellään tietoa/kokemusta?
16.11.2014 |
Kyse on ekaluokkalaisesta, jolla on taaperoiästä asti ollut vaikeuksia käytöksensä kanssa. On hyvin impulsiivinen, aggressiivinen, omaehtoinen sekä syyttää muita kaikesta, jossa itse tekee virheen. Lasta on tutkittu useamman vuoden ajan erilaisilla osastojaksoilla ym. mutta jo saadut neuropsykiatriset diagnoosit eivät tunnu selittävän käytöstä kuitenkaan kokonaan. Vähän aikaa sitten tapasin lapsen entisen erityisopettajan, joka muisteli että hänestä lapsen persoonallisuus ikäänkuin vaihtui välillä. Aloin sitten itsekin miettimään asiaa, ja tottahan se on.
En muista, koska olisin viimeksi nähnyt lapsestani sitä "normaalia" puolta. On jo pidemmän aikaa vastannut kaikkeen aggressiolla ja yleisellä epäluottamuksella, mutta toisinaan tavallaan taantuu, muuttuu siis paljon ikäistään nuoremman oloiseksi ja esim. konttaa ja lakkaa puhumasta. Syyksi riittää se, että innostuu jostain ja kun ei kykene kontrolloimaan sitä ollenkaan, menee ylikierroksille ja saattaa karata esim. konttaamalla pöydän alle ja mölisee sitten siellä. Joskus vastaa pelkkää "hölöpölöpöö"-höpinää asialliseen, rauhalliseen kysymykseen, vaikkei olisi riehunut tätä aiemmin.
Toisinaan taas vaikuttaa jopa pelottavalta, esim. ruokapöydässä voi täristä raivosta ja kun asiasta kysyy, hän kysyy, raivoa pidätellen, minulta jotain: vastaan siihen ja alkaa huutamaan minulle viha silmissään (esim. "Äiti hei...onko tämä susta hyvää juustoa..?" Minä: "On se minusta, kuis?" Lapsi: "No minusta EI TODELLAKAAN OLE, MIKSI SÄ OLET OSTANUT TÄMMÖISTÄ???!!" + paiskoo lautasta).
Tiedän että tässä iässä osa lapsista kokee paljon paineita ja muuttuu muutenkin, mutta tämä on ollut jo joitakin vuosia tämmöistä. Nyt vasta osasin pistää sanoiksi tämän huoleni. En tiedä, kenelle tästä pitäisi puhua ensisijaisesti? Perheessä on muitakin lapsia, eivät käyttäydy näin. Olen tuon erityisyyden piikkiin pistänyt kaikenlaista, kuten ammattilaisetkin, mutta mielestäni tätä pitäisi kyllä tutkia lisää!
Kommentit (82)
Kuulostaa ihan mun exältä, vaikkei se nyt kontannutkaan pöydän alle. Parisen vuotta jaksoin sinisilmäisenä. Perusluonteeltani ymmärtäväisenä ja auttamishaluisena kai kuvittelin, että voin auttaa miestä hakemaan apua itselleen ja olla kannustava. Mutta koska mies ei nähnyt mitään vikaa itsessään, vaikka välillä anteeksi pyytelikin, mies ei tietenkään omasta mielestään tarvinnut apua. Siinä vaiheessa kun olin saamassa turpaani, osasin onnekseni itsepuolustautua ja samalla kertaa pistää koko paskan suhteen poikki. Omasta näkökulmastani katsottuna yhtenä todella suurena ongelmana oli exän mielenterveyshäiriöinen äiti, joka ei myöskään nähnyt mitään vikaa omassa eikä poikansa sairaassa käytöksessä. Miehen kotiolot ei koskaan tainneet olla kovin hyvät, ja tiedän, että miehen alaikäisistä äitinsä luona asuvista sisaruksista on tehty useita lastensuojeluilmoituksia. Sen tiedän, että miehellä on lapsena todettu dysfasia, joka toi kommunikaatioomme omat ongelmansa, vaikka minulle dysfasia oli tullut tutuksi jo ennen miehen tapaamista. En tiedä onko mitään muuta todettu, enkä voi itsekään ketään diagnosoida, mutta epävakaan persoonallisuushäiriön kuvaus sopii mieheen todella hyvin.
Valitettavasti en osaa antaa neuvoja, mutta pidän todella hienona asiana sitä, että haet apua. Uskon, että kasvatuksella ja kotioloilla on paljon vaikutusta siihen millaiseksi aikuiseksi kasvaa, vaikka mielenterveyshäiriöitä olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 00:22"]
Ei ole joutunut seksuaalisen hyväksikäytön tai traumaattisten tapahtumien uhriksi.
Juuri siksi minua harmittaa, kun psykiatrian puolellakin etsitään syitä käytökseen jostain varhaislapsuudesta, vaikka minusta neurologinen puoli pitäisi huomioida myös. Meillä on siis kaksi muutakin lasta, heillä ei ole mitään tämmöistä käytöstä koskaan ollut ja kehitys on mennyt mielestäni ihan eri latua kuin tällä yhdellä. Esim. mallioppiminen on jäänyt pois tältä erityislapselta lähes kokonaan.
[/quote]
Aivan. Ikävä tilanne silti. Tuli mieleen, että millaisia häiriöitä ja sairauksia suvuissa esiintyy?
Voi vittu. Jos kakara ei tykkää ostamastasi paska juustosta ja ei jaksa keskustella sivistyneesti väsyneenä, niin olet hoitoon laittamassa osastolle? Olet sekaisin, etkä sovi äidiksi. Aivan normaalia kakaroitten käyttäytymistä.
Miten kukaan pärjäsi 100vuotta sitten kun ei oltu mitään adhd tai muita masennuksia diagnosoitu. Masennus oli laiskuutta ja kaikki kakarat olivat vilkkaita.
Onko missä tutkittu? Lastenpsykiatrisella?
Lapsi oli jo saanut terveen paperit. Äidin persoonallisuus tässä on ainoa joka tutkimusta tarvitsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3, on tutkittu neurologisella että psykiatrisella puolella. Myös perheneuvolassa on käyty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeutukaa lastensuojelun asiakkaiksi, saat apua arkeen ja kasvatukseen.
""On hyvin impulsiivinen, aggressiivinen, omaehtoinen sekä syyttää muita kaikesta, jossa itse tekee virheen. ""
Niin kyseessä on 7-vuotias lapsi, jolle nuo kaikki ovat normaalia käytöstä. Luuletko että ekaluokkalainen pysyy riehumatta jatkuvasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy pienluokalla, siellä jatkuvasti ongelmissa kun ei pärjää muiden luokkalaisten kanssa. Luokkalaiset eivät kiusaa, mutta pelkäävät lasta, jos tämä alkaa riehumaan.
Lastensuojelun asiakkaita emme ole olleet, ja viimeksi kun sinne soitin, ainoa tarjottu tuki oli sijoitus jonnekin psykiatriseen laitokseen. Sitä emme halua!
Onpa tylyjä vastauksia. Eihän tuo normaalilta kuulosta ollenkaan, ainakin pahoja ongelmia vihanhallinnan kanssa on. En osaa auttaa, mutta toivottavasti joku osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmonen tajusi hienosti pointin. Juustossahan se vika piileekin! Paskaa juustoa.
Itse ainakin ekaluokkalaisena pikkupoikana aina kiukuttelin ja usein nujakoitiin muitten poikien kanssa. Milloin leluista tai leikkiminen meni painiksi. Jos nuori ei tykkää ostamastasi juustosta, niin kuuluisiko mielestäsi lapsen kurkusta se silti työntää alas? Hyvä vaan että ilmaisee tunteitaan, eikä jätä sisäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunne-elämän häiriö. Vai mihin tutkimuksissa on päädytty?
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 21:39"]Kolmonen tajusi hienosti pointin. Juustossahan se vika piileekin! Paskaa juustoa.
[/quote]
Anteeksi siis kakkonen! Olenpa itsekin vähän pelle.
Siis epäsuorasti epäilet että lapsella olisi useita persoonallisuuksia? Tämä ei kyllä pidä varmasti paikkaansa.
Tutkimuksissa on laitettu aikalailla kaikki näiden neuropsykiatristen oireyhtymien piikkiin, myös sellaiset asiat jotka eivät liity niihin suoraan mitenkään. Missään ei ole tutkittu lasta yhtäjaksoisesti niin pitkään, että huomattaisiin esim. persoonan vaihtumista.
Onko mielialan vaihtelu nykyään persoonallisuuden vaihtelua? Kyllä kai itsekin joskus olet huonommalla ja joskus paremmalla päällä? Huomaa ettet ole itse saanut tasaista kasvatusta, jos luulet lapsien aina olevan kilttejä ja kiukuttelemattomia. Toiset kiukuttelevat kaikesta läpi elämänsä. Ammattivalittajat.
15, en tiedä mitä epäilen. Tiedän vaan että lapsi on ongelmissa käytöksensä takia ja minusta hänen persoonansa vaihtelee selvästi (esim. nuo taantumisjaksot). En ole lääkäri, ei hajuakaan miksi tätä pitäisi kutsua.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole joutunut seksuaalisen hyväksikäytön tai traumaattisten tapahtumien uhriksi.
Juuri siksi minua harmittaa, kun psykiatrian puolellakin etsitään syitä käytökseen jostain varhaislapsuudesta, vaikka minusta neurologinen puoli pitäisi huomioida myös. Meillä on siis kaksi muutakin lasta, heillä ei ole mitään tämmöistä käytöstä koskaan ollut ja kehitys on mennyt mielestäni ihan eri latua kuin tällä yhdellä. Esim. mallioppiminen on jäänyt pois tältä erityislapselta lähes kokonaan.