pelottava elämänmuutos!

Uskaltaisin, mutta en haluaisi. Ajatuskin ahdistaa. Olen asunut ulkomaillakin ja nyt Helsingissä, mutta Kittilään ei minua saisi kirveelläkään. Myöskään pelkästään miehen töiden perässä en lähtisi minnekään, haluan ehdottomasti, että missä sitten asummekin, niin minulla on oltava omat verkostot, työ- tai opiskelupaikka etten miehen menojen varassa joutuisi olemaan. Siinä vastaus kysymykseesi, MUTTA ihmiset on erilaisia, teillä se voi olla mahtava tilaisuus ja mennä tosi hyvin muutenkin. Kun sinne kerta lähdette, niin varmasti olette sitä mieltä, että siellä voisitte viihtyäkin ja se voi olla teidän juttu :) Mikä siinä niin kovasti pelottaa?

Sama kuin kakkosella, eli uskaltaisin, mutta en lähtisi. Sama myös, että olen asunut aikuisena vuosia ulkomailla muutamassa eri maassa, joten muutto ei pelottaisi. Väliaikaisesti voisin lähteä jonnekin Kittilään, mutta en vakituisesti. Meillä on kaikki täällä, lasten koulut, työpaikat, ystävät, perheet, oma itse rakennettu koti - niitä en vaihtaisi kovin heppoisin syin.

Te olette kuitenkin toivottavasti miettineet asiaa tarpeeksi myös sinun kannaltasi ja toivottavasti et vain ole suostunut ratkaisuun kun mies niin on päättänyt? Onko sinulla töitä siellä? Mitä jos siellä kaikki ei menekään niinkuin ruusuissa kuvitelmissa olette ajatelleet - onko vaihtoehto b:tä mietitty? Miettikää nyt pahimmatkin skenaariot läpi yhdessä ettei tule ikäviä yllätyksiä.