Muita, jotka ei tykkää keskustella ruokapöydässä?
Minä itse en nimittäin tykkää, en ole koskaan elämässäni tykännyt. Tykkään keskittyä syömiseen enkä sanoa aina jotain johonkin väliin tai vastata suu täynnä ruokaa. Tämän takia en käy kenenkään kanssa esim ravintoloissakaan :D
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä keskustellaan ruokapöydässä päivän tapahtumat. Niin ja ei kyllä ruokasuussa puhuta.
Meillä keskustellaan päivän tapahtumat ns perhevartissa ja ruokailussa rauhoitutaan siihen ruokailuun.
Vai että "perhevartti".
Jokainen tyylillään. EIkös?Mikäsopii sulle, ei välttämättä sovi naapurin perheelle.
Samoin ottaa päähän vaikka kampaajalla. HAluan olla siellä hiljaa ja rauhassa, enkä höpötellä . Minun aivot lepää siitä, että saan olla hiljaa.
Harvoin keskustelen kotona päivän tapahtumista päivällisellä vaan äkkiä ruoka naamaan. Sen sijaan ystävien kanssa ravintolassa keskustellaan.
Kyllä! Siksi syön lounaankin yksin.
Poikkeuksena vain oma mies, jonka kanssa voi ravintolassa kommunikoida katseilla, sipaisuilla ja erilaisilla lyhyillä ääntelyillä :)
Tuntuu, että minulla ainakin katkeaa joku maun aistiva aivorata päässä, jos syödessä yritån keskustella
En ole koskaan kutsunut ihmisiä syömään, enkä tullut kutsutuksi. En ymmärrä koko konseptia - miksi ihmeessä haluaisin SYÖDÄ muiden seurassa, mitä extraa se tuo seurusteluun verrattuna vaikka ihan sohvalla istumiseen ja jutteluun? Jonkun pitää vaan nähdä hirveä vaiva ruoan hankkimisessa, valmistelussa, tarjoilussa, siivoamisessa... Sitten vielä päälle keskustelun hankaluus syödessä. En vain käsitä.
Jos tämä ei olisi valmiiksi "se juttu joka kuuluu tehdä" en usko että kovinkaan monelle tulisi mieleen spontaanisti kutsua ihmisiä syömään yhdessä.
Joskus tuntuu että mulla on alien-aivot kun en voi ihmiskäytöstä ymmärtää sitten ollenkaan...
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kutsunut ihmisiä syömään, enkä tullut kutsutuksi. En ymmärrä koko konseptia - miksi ihmeessä haluaisin SYÖDÄ muiden seurassa, mitä extraa se tuo seurusteluun verrattuna vaikka ihan sohvalla istumiseen ja jutteluun? Jonkun pitää vaan nähdä hirveä vaiva ruoan hankkimisessa, valmistelussa, tarjoilussa, siivoamisessa... Sitten vielä päälle keskustelun hankaluus syödessä. En vain käsitä.
Jos tämä ei olisi valmiiksi "se juttu joka kuuluu tehdä" en usko että kovinkaan monelle tulisi mieleen spontaanisti kutsua ihmisiä syömään yhdessä.
Joskus tuntuu että mulla on alien-aivot kun en voi ihmiskäytöstä ymmärtää sitten ollenkaan...
Se on vaan niin, että meitä on erilaisia ihmisiä jotka pitävät erilaisista asioista. Itse en katso televisiota, en pyöri somessa, en juo ollenkaan alkoholia. Useimmat ihmiset tekevät jotain näistä. Mutta ymmärrän heitä erittäin hyvin. Eivätkä muiden tavat minua häiritse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kutsunut ihmisiä syömään, enkä tullut kutsutuksi. En ymmärrä koko konseptia - miksi ihmeessä haluaisin SYÖDÄ muiden seurassa, mitä extraa se tuo seurusteluun verrattuna vaikka ihan sohvalla istumiseen ja jutteluun? Jonkun pitää vaan nähdä hirveä vaiva ruoan hankkimisessa, valmistelussa, tarjoilussa, siivoamisessa... Sitten vielä päälle keskustelun hankaluus syödessä. En vain käsitä.
Jos tämä ei olisi valmiiksi "se juttu joka kuuluu tehdä" en usko että kovinkaan monelle tulisi mieleen spontaanisti kutsua ihmisiä syömään yhdessä.
Joskus tuntuu että mulla on alien-aivot kun en voi ihmiskäytöstä ymmärtää sitten ollenkaan...
Se on vaan niin, että meitä on erilaisia ihmisiä jotka pitävät erilaisista asioista. Itse en katso televisiota, en pyöri somessa, en juo ollenkaan alkoholia. Useimmat ihmiset tekevät jotain näistä. Mutta ymmärrän heitä erittäin hyvin. Eivätkä muiden tavat minua häiritse.
Kuka sanoi että toisten tavat _häiritsevät_? Voihan sitä ihmetellä, katsopa kun toisilla liikkuu päässä muutakin kuin silmät, ja ihmiskäytöksen pohtiminen on mielenkiintoista. Ihme hyvesignalointia tällainen päteminen, kunnon humblebrag.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kutsunut ihmisiä syömään, enkä tullut kutsutuksi. En ymmärrä koko konseptia - miksi ihmeessä haluaisin SYÖDÄ muiden seurassa, mitä extraa se tuo seurusteluun verrattuna vaikka ihan sohvalla istumiseen ja jutteluun? Jonkun pitää vaan nähdä hirveä vaiva ruoan hankkimisessa, valmistelussa, tarjoilussa, siivoamisessa... Sitten vielä päälle keskustelun hankaluus syödessä. En vain käsitä.
Jos tämä ei olisi valmiiksi "se juttu joka kuuluu tehdä" en usko että kovinkaan monelle tulisi mieleen spontaanisti kutsua ihmisiä syömään yhdessä.
Joskus tuntuu että mulla on alien-aivot kun en voi ihmiskäytöstä ymmärtää sitten ollenkaan...
No ei mulle ainakaan ole ruoanlaitto mitenkään vaivalloista ja kerran viikossa tulee siivottua tuli vieraita tai ei. Jos kaveri tulee syömään, niin ei se eroa mitenkään minun normaalista ruoanlaitosta, paitsi teen tietysti isomman annoksen. Eikä kyllä ole yhtään hankalaa keskustella syödessä. Ottaa pienen suupalan, puree ja nielaisee ja keskustelee siinä välissä ennen uutta suupalaa. Ei sitä ruokaa tarvitse hotkia suu täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kutsunut ihmisiä syömään, enkä tullut kutsutuksi. En ymmärrä koko konseptia - miksi ihmeessä haluaisin SYÖDÄ muiden seurassa, mitä extraa se tuo seurusteluun verrattuna vaikka ihan sohvalla istumiseen ja jutteluun? Jonkun pitää vaan nähdä hirveä vaiva ruoan hankkimisessa, valmistelussa, tarjoilussa, siivoamisessa... Sitten vielä päälle keskustelun hankaluus syödessä. En vain käsitä.
Jos tämä ei olisi valmiiksi "se juttu joka kuuluu tehdä" en usko että kovinkaan monelle tulisi mieleen spontaanisti kutsua ihmisiä syömään yhdessä.
Joskus tuntuu että mulla on alien-aivot kun en voi ihmiskäytöstä ymmärtää sitten ollenkaan...
Se on vaan niin, että meitä on erilaisia ihmisiä jotka pitävät erilaisista asioista. Itse en katso televisiota, en pyöri somessa, en juo ollenkaan alkoholia. Useimmat ihmiset tekevät jotain näistä. Mutta ymmärrän heitä erittäin hyvin. Eivätkä muiden tavat minua häiritse.
No eikö tämä av:n keskusteluryhmä ole juuri somea?
Vierailija kirjoitti:
Meillä opetettiin jo pentuna, ettei ruokapöydässä saa puhua, siitä olen oppinu pitämää turpani kiinni ja kyllä olen samaa mieltä, että syödessä pitää olla rauha
No huh. Eli koko perhe istuu hiljaa pöydän ympärillä sanomatta sanaakaan? Ei meillä opetettu tuollaista kun olin lapsi, enkä minäkään ole omille muksuilleni opettanut. Tietysti ruokapöydässä saa puhua, ei ruoka suussa tietenkään. Käydään myös paljon ulkona syömässä, outoa olisi istua hissukseen puhumatta porukalla ja mättää vaan sapuskaa naamariin.
Meillä ei edes ole mitään perhepäivällistä. Jokainen syö silloin kun on nälkä. Minä teen vuorotyötä, mies samoin, kaikilla perheessä on omat menonsa ja harrastuksensa. Ei tosiaankaan ehditä joka päivä istumaan samaan aikaan kaikki pöydän ääreen. Keskustella voi muuallakin.
Yksi käytännön neuvo. Ruokaa ei syödä suu täynnä. Eli kun syöt otat niin pieniä palasia kerrallaan, että saat tarvittaessa parilla kolmella puraisulla suun tyhjäksi ja jatkettua keskustelua.
Myös ruuansulatus ja painonhallinta kiittävät, tästä tavasta.