"Helppojen" teinien äidit!

Itselläni oli helppo murrosikä (vanhempienikin mukaan). Sen sijaan uhkaikäisenä olin ollut kuulemma ihan kamala.

Hyvin helpolla minäkin olen päässyt teinini kanssa. 16-vee poika on kiva ja rauhallinen. Tekee kotitöitä, esimerkiksi ruuan koko perheelle, jos niin sovitaan. Hoitaa pikkusisaruksiaan jos tarvitsee, koulu sujuu hyvin eikä ole koskaan lintsannut. Kotiintuloajoista ei ole tarvinnut keskustellakaan, eikä päihdejuttuja ole ollut kuin yksi haksahdus. Ei mikään valioyksilö, kuten ei kukaan meistä, mutta ei tuo ainakaan äitin hermoja rassaa liiaksi.

Jos täällä kertoo, että lapset on kivoja tapauksia, joiden kanssa voi kommunikoida puhumalla, niin saa paskaa niskaansa. Tuollainen lapsi on latistettu, itsetunto nujerrettu eikä se ikinä muuta pois kotoa, koska äiti on kieputtanut napanuoran nilkan ympärille. Normaali teini uskaltaa osoittaa tunteitaan (tunne = tällä palstalla huutaminen ja raivoaminen), tuollainen mukava nuori ihminen ei ole normaali. Ja tietty normaali teinitunne ei ole se, että asiat on OK.

Mun 14-v on aina yhtä tasasen rauhallinen. Koulu sujuu keskitasoisesti, kavereita ja harrastuksia löytyy. Kuittailua ja äksyilyä ei ole kuulunut. Uhmaiät jääneet myös välistä.

Meidän teinillä oli syömishäiriö, sen saattelemana sitten näytteli iloisempaa kuin olikaan. Oli kyllä itselle helppo mutta pahaa teki kun ko. teinin ollessa 20v kertoi mulle miksi oli niin iloinen alituiseen...

Kaikki lapseni ovat poikia ja teini-iässä. Puhumalla on asiat hoidettu ja kodin vastuut jaettu. Olen onnellinen pojistani.

Meidän kolme tyttöä ovat kai olleet helppoja myös. Välillä on toki joskus huudettu ja ovia paiskottu, kerran on poliisi soittanut, mutta haistateltu ei ole koskaan, mitään eivät ole polttaneet eivätkä polta, kännääminen on jäänyt pariin kokeiluun ja muuttunut maltilliseksi kiinnostukseksi viinejä kohtaan, koulu on aina hoidettu, samoin työt ja hyviä harrastuksia on ollut ja on jokaisella. Olen hirmu tyytyväinen.

Meillä kome lasta, joista kaksi teinejä. Ovat kuin yö ja päivä. Se helppo tapaus hoitaa koulunsa, noudattaa sääntöjä ja liikkuu mielellään vielä yhdessä äidinn/perheen kanssa. Se haastavampi tapaus ei tee mitään edellä mainituista. Tekee kaikkea mikä on kielletty ja ollaan oltu poliisinkin kanssa tekemisissä. Huoli on valtava. Yhtä rakkaita kummatkin. Kummatkin ovat olleen lapsesta saakka sellaisia kuin ovat nytkin, joten yllätyksenä tämä ei ole tullut.

Meidän teini ei juo eikä polta eikä lintsaa, mutta kapinoi kyllä ja tiuskii. Kuuluu ikään. Koska murrosiässä nuori itsenäistyy. Siihen kuuluu kapinaa. Kyllä sellainen murrosikäinen ihmetyttää joka ei koskaan kapinoi eikä kiukuttele. Mutta on kait normaalia sekin.

Mitäs jos alottaisin huutamaan, sille että sohvalla ei syödä ja ei ainakaan suklaakakkua ja herran tähden nukkunut sunnuntaina lähes puoleen päivään, eiköhän siitäkin kunnon kapinallinen saada aikaan. Lisäisit vielä että sinusta mitään tule, surkea luuseri olet, kun hiuksiasikaan et kampaa.

Ymmärsin otsikon ihan väärin. Kuvittelin, että täällä perätään vanhempia, joiden teinit panevat kaikkea mikä liikkuu.

Minulla on kolme poikaa, nyt nuoria aikuisia. Kaikkien kanssa oli helppo murrosikä. Luulen että yksi tärkeä tekijä oli se, että perheessämme oli vahva yhteenkuuluvaisuuden tunne. Hommat hoidettiin sillä periaatteella että esim. nyt jos kaikki tiskataan ja siivotaan keittiö vauhdilla niin ehditään yhdessä elokuviin. Siis puhalsimme kaikki yhteiseen hiileen ja hyodyimme siitä. Kapinointiin ei tuntunut olevan tarvetta.  Nykyisinkin veljekset auttelevat toinen toisiaan tarpeen mukaan, kuten myös meitä vanhempia.

Minä olen helppo teini, mutta isosiskoni ja pikkusiskoni sitten toista ääripäätä. Pikkusisko on revitty pois junaraiteilta ja isosisko erotettu koulusta, paras numero yläasteella kutonen. Minä olen tukari. Isosiko on juonut jostain 15-veestä ja karkaillut kotoa, pikkusisko tuhlaa kaikki rahansa, omat ja lisää kinuaa äidiltä, meikkiin, vaatteisiin, hiusväreihin ja mässyihin. Itse en ole edes maistanut alkoholia. Minulla on säästössä jtn 200e, vaikka saan kuussa 40e, mistä maksan kaiken, paitsi bussikortin ja ruuat kotona. Eli mässyt, viikonlopun karkit ja limsan, leffat, hiusvärit (menee 10e/kk, mutta värjään 1-2kk välein) yms. Minä sitten tykkään siivoilla ja tehdä ruokaa, just sain valmiiks jauhelihakeiton huomiselle ja nyt paistan tässä samalla lettuja myöhäiseksi aamupalaksi :) Pikkusiskolla ei ole pienintäkään mielenkiintoa ruuanlaittoon ja isosiskokin koittaa pärjätä mahdollisimman helpolla. Kaikki ollaan saatu sama kasvatus, mutta olaan silti näin erilaisia. t. 16v

Meillä vanhempi on kiltti ja helppo, nuorempi tulta ja tappuraa. Pienenä oli toisinpäin.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:15"]Minä olen helppo teini, mutta isosiskoni ja pikkusiskoni sitten toista ääripäätä. Pikkusisko on revitty pois junaraiteilta ja isosisko erotettu koulusta, paras numero yläasteella kutonen. Minä olen tukari. Isosiko on juonut jostain 15-veestä ja karkaillut kotoa, pikkusisko tuhlaa kaikki rahansa, omat ja lisää kinuaa äidiltä, meikkiin, vaatteisiin, hiusväreihin ja mässyihin. Itse en ole edes maistanut alkoholia. Minulla on säästössä jtn 200e, vaikka saan kuussa 40e, mistä maksan kaiken, paitsi bussikortin ja ruuat kotona. Eli mässyt, viikonlopun karkit ja limsan, leffat, hiusvärit (menee 10e/kk, mutta värjään 1-2kk välein) yms. Minä sitten tykkään siivoilla ja tehdä ruokaa, just sain valmiiks jauhelihakeiton huomiselle ja nyt paistan tässä samalla lettuja myöhäiseksi aamupalaksi :) Pikkusiskolla ei ole pienintäkään mielenkiintoa ruuanlaittoon ja isosiskokin koittaa pärjätä mahdollisimman helpolla. Kaikki ollaan saatu sama kasvatus, mutta olaan silti näin erilaisia. t. 16v
[/quote]

En väitä, että olisin aina ollut helppo teini, mut on kuskattu ensiavun kautta suljetulle joskus 11-veenä, mutta olen "rauhoittunut" paljon aikaisemmin, mitä siskot. Ensiapuunkin jouduin, kun sain kohtauksen. Sain vain tarpeekseni, ja mun psyyke alkoi rakoilemaan pahalla tapaa. Osastolla meni pari viikkoa, mutta ennen sitä ja sen jälkeen on mennyt hyvin. Olen vain rauhallisempi teini, ja tykkään olla kotona.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:05"]Mitäs jos alottaisin huutamaan, sille että sohvalla ei syödä ja ei ainakaan suklaakakkua ja herran tähden nukkunut sunnuntaina lähes puoleen päivään, eiköhän siitäkin kunnon kapinallinen saada aikaan. Lisäisit vielä että sinusta mitään tule, surkea luuseri olet, kun hiuksiasikaan et kampaa.

 
[/quote]anteeksi miinuspeukku, tarkoitin plussaa

Meillä on hankala teini mutta niin olin minäkin. Kunhan tuota kiroilua vähän vähentäisi niin olisin tyytyväinen.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:05"]Mitäs jos alottaisin huutamaan, sille että sohvalla ei syödä ja ei ainakaan suklaakakkua ja herran tähden nukkunut sunnuntaina lähes puoleen päivään, eiköhän siitäkin kunnon kapinallinen saada aikaan. Lisäisit vielä että sinusta mitään tule, surkea luuseri olet, kun hiuksiasikaan et kampaa.

 
[/quote]

Kapinoivien teinien kohdalla tuskin tästä kyse

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:04"]Meillä kome lasta, joista kaksi teinejä. Ovat kuin yö ja päivä. Se helppo tapaus hoitaa koulunsa, noudattaa sääntöjä ja liikkuu mielellään vielä yhdessä äidinn/perheen kanssa. Se haastavampi tapaus ei tee mitään edellä mainituista. Tekee kaikkea mikä on kielletty ja ollaan oltu poliisinkin kanssa tekemisissä. Huoli on valtava. Yhtä rakkaita kummatkin. Kummatkin ovat olleen lapsesta saakka sellaisia kuin ovat nytkin, joten yllätyksenä tämä ei ole tullut.
[/quote]

Toivon, että tällaisissa tilanteissa olevat vanhemmat muistavat osoittaa positiivista huomiota myös sille haastavammalle lapselle. Itse olen ollut se haastava lapsi, ja nyt aikuisena koen, ettei mitään valintojani ole kunnioitettu(esim päätös hakea ammattikouluun vanhempien lukiotoiveen vastaisesti) ja kaikki valintani jotka eivät vanhempia miellyttäneet, laitettiin vain hankaluuteni piikkiin. Nyt aikuisena hankaluuteni on muuttunut empaattisuudeksi ja kyvyksi puhua asioista suoraan, kun taas helposta siskostani on tullut ylimielinen ja selän takana pahaa puhuva.

Meillä esikoinen oli helppo teini. Koskaan ei tarvinnut keskustella alkoholista, tupakasta, kotiintuloajoista tms. Koulun hoisi itse, vietti aikaa paljon heppatallilla ja urheillen, sekä samanhenkisten kavereiden kanssa. Jutteli asioistaan meidän kanssa ja viihtyi myös kotona.
Keskimmäisen kanssa sitten otettiinkin useammin yhteen. Jäi kiinni nuuskasta, alkoholista ja varastamisesta, koulukin meni vähän miten meni. Nyt hänkin jo täysi-ikäinen ja ongelmat takanapäin. Fiksu nuori mies hänestäkin on onneksi kasvanut, nykyään käy kouluakin tunnollisesti ja tekee omasta tahdostaan töitä.
Nuorimmainen joka on ala-asteella, on tähän asti ollut helpoin lapsi. Saa nähdä "kostautuuko" tämä helppous sitten teininä, vai pysyykö yhtä kiltyinä.