Kun kaikki mahdollinen menee pieleen

Lapsena koin kotona väkivaltaa ja olin koko ala-asteen kiusattu. Yläaste ja ammattikoulu sujui paremmin. Sinä aikana tapasin ensimmäisen seurustelukumppanini josta sitten tuli pitkäaikainen kumppani. Kumppanini kärsi haluttomuudesta ja se vaikutti ennestään heikkoon itsetuntooni. Eron jälkeen olin henkisesti rikki, koska ero ei sujunut helposti. Puoliso oli fyysisesti väkivaltainen ja syyllisti erosta. Pian eron jälkeen tapasin henkilön johon ihastuin. Itsetuntoni oli kuitenkin ihan nollassa ja vähäisestä ihmissuhde kokemuksestani johtuen en oikein osannut heittäytyä siten, että oma kiinnostukseni olisi välittynyt kunnolla. Tämän lisäksi yhteinen tuttumme onnistui mustamaalaamaan minut hänelle ja koko kuvio päättyi siihen ettei hän enää luottanut valheiden takia. Yritin oikaista valheita, mutta hän ei halunnut kuunnella vaan uskoi mieluummin huhupuheita. Nyt olen yrittänyt heikolla menestyksellä kerätä rohkeutta uusiin ihmisiin tutustumiseen, mikä ei onnistu koska itsetuntoni heikkeni kokemuksen myötä entisestään. Muutenkin jäi vaivaamaan tuo eron jälkeinen juttu siinä määrin, ettei ole kiinnostustakaan mihinkään kenenkään kanssa. Miksi ihmiset uskoo ennemmin huhuja kuin kysyvät henkilöltä itseltään? Harmittaa niin paljon.